Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tuntikirja

Tänne kuuluvat tuntilaisten tekemät tarinat ja muut tuotokset ratsastustunneista! 

 

Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Sukka

19.08.2017 20:49
tehoestetunti 20.8

- Pepsi, nyt lopetat! ärähdin lähes valkoiselle irkkutammalle, jonka hampaat kalahtivat yhteen vaarallisen lähellä takapuoltani. - Ei satulavyö kummiskaan oo niin paha juttu!
Olinki sitten extempore varannut itselleni irtotunnin sunnuntain tehoestetunnilta ja Tyyne oli sitten määrännyt alleni tallin toisiksi uusimman tulokkaan - Pepsin. Ehkä saisin sillä ratsastaessani hieman esimakua Callesta, olihan ruuna samaa rotua kuin Pepsi. Tyyne oli hirveästi hehkuttanut, kuinka ihana Pepsi on hypätessä ja kuinka sen hyppytekniikka on vertaansa vailla ja niin edes päin, joten minulla oli aika kovat odotukset juuri ja juuri ponikokoisesta tammasta.
Saatuani satulavyön sen verran kireälle, ettei se kellahtaisi Pepsin kyljelle noustessani selkään, saatoin napata tamman paksusta harjasta ja mustan yleissatulan takakaaresta kiinni ja ponnistaa muovijakkaralta Pepsin leveään selkään. Miten ihanaa olikaan istua taas satulassa pitkästä aikaa!

- Älä anna sen Pepsin syödä! Näytä sille kuka määrää! Tyyne huudahti nojaten kentän puuaitaan. En tiedä, oliko aidat maalattu joskus ammoin jonkun värisiksi, mutta nyt jäljellä oli enää rosoista puuta. Kiskoin ja kiskoin Pepsin kangasohjista, mutta poni vain jääräpäisesti mussutti ruohoa kentän laidalta. Napautin sitä raipalla ja se jos mikä pani poniin liikettä! Se hyppäsi pienen pupunloikan ja keräsin heti ohjat käteeni. Tein muutaman puolipidätteen ja annoin Pepsille pohkeita.
- Nyt pidät sen liikkeellä ja annat sille muuta ajateltavaa, niin se ei pääse enää syömään! Tyyne ohjeisti. Käänsin Pepsin suurehkolle voltille ja yritin epätoivoisesti asettaa sitä. Ponia oli kuvailtu ihanaksi ynnä muuta sellaista, mutta meilla ei mikään tuntunut sujuvan ja hädin tuskin olimme edes alkukäyntejä kävelleet!

- Enemmän puolipidätteitä, Sukka! Nyt Pepsi vain juoksee altasi! Tyyne huuteli. Olin jo ihan hiessä, vaikka vasta olimme aloittaneet ravaamaan. Pidättelin Pepsiä parhaani mukaan, tamma taisi jo olla vähän innoissaan esteistä.
- Taivuta kulmissa, Jenny! Luna reippaampi vauhti, Mia voisi vaihtaa paikkaa, kohta ratsastatte Seran kanssa Briljantin häntään, Tyyne selosti ja neuvoi vielä Jennylle parempaa istuntaa. Pepsi kyllä taipui hyvin kulmissa, mutta se kipitti silti aivan liian kovaa.
- Sooh, tyttö. Ihan rauhassa nyt, puhelin Pepsille ja taputin sitä kaulalle.
- Sukka, kokeilepa tehdä vähän käyntisiirtymisiä. Aina tasan kolme askelta käyntiä ja sitten heti takasin raviin, Tyyne neuvoi. Tein työtä käskettyä, mutta meni melkein kokonainen pitkä sivu, ennen kuin sain Pepsin käyntiin.
- Ja yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi... Tyyne laski. - Nopeammat ja tehokkaammat avut! Nyt tuli liikaa askelia!
Kokeilin uudestaan. Liikutin Pepsin kolmipalakuolainta hiukan sen suussa ennen kuin tein vahvan pidätteen. Nyt tamma oli selvästi avuilla ja kuunteli minua. Laskin käyntiaskeleita koko ajan valmiina siirtymään raviin. Yksi, kaksi, kolme... ja ravi!
- Nythän se meni hyvin, Tyyne kehui. Kehuin ja taputtelin Pepsiä vuolaasti. Ehkä tämä vielä tästä!

- Siirtäkää pohkeet, puolipidäte ja vasen laukka! kuului Tyynen ääni. Nyt Pepsi oli jo hyvin kuulolla ja se nosti ilman ämpyilyjä tarmokkaan laukan.
- Jess! Hieno poni, kuiskasin sille. Olimme jo siirtyneet kahdelle pääty-ympyrälle: Jenny ja Deli sekä Mia ja Sera toiselle ja Luna ja Briljant sekä minä ja Pepsi toiselle. Laukkasimme kahden ristikon ulkopuolella, Tyynen mukaan niitä alettaisiin pian hyppäämään. Hän neuvoi meitä siirtymään kevyeeseen istuntaan, jolloin hevosten oli helpompi laukata. Jennyllä näytti olevan hieman vaikeuksia pidätellä Deliä, tamma-parka olisi jo halunnut lähteä hyppäämään. Erityisesti Sera oli käyttäytynyt tähän asti varsin mallikkaasti, joka selittikin Mian onnellisen hymyn.

Pepsi imi hyvin punavalkoiselle, noin seitsemänkymmentäsenttiselle pystyesteelle. Tanner tömisi tamman laukatessa suoraan kohti estettä. Nousin jalustimille ja maiskautin ponille, jonka harjaan tekemäni ranskanletti liehui tuulessa. Pepsi ponnisti hyppyyn hyvin kaukaa, mutta lähdin silti kunnolla mukaan. Tamma hyppäsi reilulla ilmavaralla yhden tasaisimmista hypyistä, jonka olin koskaan kokenut. Se venytti itseään ilmassa kuin tiikeri ja laskeutui kuin laskeutuikin juuri sopivassa kohdassa. Silloin minulla oli vain yksi tunne: VAU.

Ja kyllä siltä tunnilta loppujen lopuksi jäi käteen superhyvä fiilis!

Nimi: Luna

19.08.2017 14:54
Tehoestetunti 20.8.

- Tänään onkin taas estetunti. Kiva nähdä teitä jälleen, Tyyne puhelee kentän keskeltä. Istun oikeaoppisesti Briksun satulassa. Käännän orin taas ympyrälle joita alkulämmittelyssä onkin riittämmiin.
"Ohjat tuntumalle ja harjoitusravissa liikkelle!" Kuuluu reipas käsky Tyynen suusta. Hymyilen. Tuo kuulosti enemmän Tyyneltä.

Ravaan suurella pääty-ympyrällä Sukan kanssa, kun taas Mia ja Jenny ravaavaat toisella ympyrällä.
"Laukka!" Kuuluu käsky ja nostamme kaikki laukan. Tai ainakin melkein, koska Briksu haahuili tammojen perään.
"Laukkaa nyt Briksu", karjaisin orille joka siirtyi kuuliaisesti laukkaan kuullessaan emäntänsä vihaisena. Briksu hyppäsi esteet yllättävän hyvin. Toinen kerta, loistavaa. Kolmas hyvin…

"Ja loppuläynnit. Kaikilla meni hyvin. Muuten se Briksu keskittyi lopputunnista aika hyvin", Tyyne kehui meitä kentän keskeltä. Annan orille vapaat ohjat ja kehun sitä vuolaasti...

Näin jälkeen päin ajatellen, ori kulki hienosti kuolaimella eikä kuumunut juurikaan. Briksu totteli koko ajan ja oli vireällä päällä.

Nimi: Jenny

16.08.2017 20:37
Tehoestetunti 13.8.2017

Kiristin satulavyötä Delin hinkatessa päällään jalkaansa. Tänään olisi luvassa taas estetunti.
"Tänään on aiheena kaarevat linjat", Tyyne selitti saapuessaan kentälle. Vedin tottuneesti jalustimet alas ja ponnistin hevoseni satulaan.
"Ensiksi teette tietysti kunnon alkuverryttelyt!"
Siirsin Delin uralle kävelemään pitkin ohjin. Olin melko väsynyt, sillä viime yönä tuskin sain paria tuntia enempää unta. Olin nimittäin ollut kaverillani yökylässä, ja, no, eihän silloin tietenkään nukuta.
"Koitas Jenny pysyä hereillä", Tyyne virnuili. Hymähdin vain takaisin.

Verryttelimme hevoset kaikissa askellajeissa, paljon ympyröitä tehden. Väsynyt olotilani tarttui Deliinkin ja se päätti laiskotella, kun kerran oli tilaisuus.
"Jenny, ratsasta! Ei se hevonen muuten mihinkään liiku."
Skarppasin itseni yrittämään enemmän ja pikkuhiljaa väsymykseni väistyi sivuun. Kun hyppääminen aloitettiin toisella pitkällä sivulla olevalla pysty-okseri-sarjalla, Delikin virkistyi.
"Nythän sitä vauhtia alkoi löytymään!" Tyyne tokaisi.

Hyppäsimme sarjan, jonka väliin mahtui kaksi laukka-askelta, muutaman kerran ja otimme välikäynnit. Kun niin hevoset kuin ratsastajatkin olivat saaneet levähtää, siirryttiin tunnin varsinaisen aiheen pariin.
"Kaarteessa on tärkeää pitää hevonen suorana ja hyvin pohkeen edessä", Tyyne kertoi ennen kuin päästi meidät radalle. Ensin oli hypättävä pysty, jonka jälkeen vuorossa oli okseri. Siitä edettiin kaarevalla linjalla jälleen pystyesteelle, josta edettiin jälleen kaarevalla linjalla seuraavalle pystylle. Sen jälkeen tehtiin voltti ja hypättiin viimeinen este.
"Älä päästä Deliä vinoksi! Ja katse menosuuntaan!"
Deli ylitti esteet hyvin, se ei kolauttanut yhtäkään kertaa puomiin. Taputin sitä kaulalle ja ratsastin sen sivummas, jotta muut pääsivät ylittämään esteet.

Hyppäsimme rataa muutaman kerran, sitten oli jälleen loppuverryttelyiden aika. Tunti oli ollut kiva, mutta myöskin melkoisen rankka, koska virkeystaso ei ollut sillä kaikista parhaimmalla tasolla. Selviydyimme silti tunnista kunnialla.
"Hyvinhän se Deli liikkui, vaikka ratsastaja olikin aika väsynyt", Tyyne kommentoi loppukäynneissä.
"No, Deli yrittää aina parhaansa, vaikka mä en yrittäis", virnistin.
Lyhyen kävelyn jälkeen kaarsimme ratsut keskihalkaisijalle ja laskeuduimme satuloista. Matkalla talliin mietin jo keskiviikkoista yleistuntia. Kenethän minä silloin saisin ratsukseni?

Vastaus:

Tosi kiva tuntitarina! :) Teksti oli mukavan sujuvaa ja kaikin puolin hyvin kirjoitettua, eikä kirjoitusvirheitäkään siis löytynyt. Tarina oli myös nätisti tiivistetty, mutta tähän silti mahtui hyviä yksityiskohtia ja muuta tarpeellista!

Eli saat tietysti 10 tuntipistettä :-).

• Tyyne

Nimi: Eliza

15.08.2017 17:27
Maastotunti 16.8.

Olin saanut maastotunnille ratsukseni Herkun, sitähän minä olin itse toivonut ratsuksi joskus. Pitihän sitä nyt niin upealla hevosella kuin Herkku, päästä joskus ratsastamaan. Ruuna ja kuten shiret yleensäkin, tuppasi vain olevan niin iso, että minulta loppui pituus. Harjaaminen nyt vielä onnistui ja suojien laitto vielä helpommin, mutta varusteita en kyllä saisi Herkulle laitettua. Joku saisi kyllä auttaa niiden kanssa, joku pitkä ihminen. Mutta onneksi tällä tallilla oli niin mukavia ihmisiä, että joku auttaisi aivan varmasti.
Olin omissa mietteissäni hoitajien oleskelutilassa vaihtamassa kenkiä ja virittelemässä chapseja, kun Tyyne pöllähti paikalle.
-Eliza, sinullahan oli nyt ratsuna Herkku, kuten olit toivonut. Miten pärjäät sen kanssa, kun olet vähän lyhyempi ihminen?
-Harjaus kyllä onnistuu ja suojien laitto, jos niitä tarvitsee. Varusteita en kyllä ylety laittaa.
-Niin arvelinkin. Kyllä sinua joku tulee sitten auttamaan, tule vain pyytämään apua.
Lähdin siitä sitten kypärän ja hanskojen kera Herkun karsinalle. Onneksi ruuna oli jo tallissa, en olisi saanut sille riimua tai välttämättä riimunnaruakaan.
Asiasta kukkaruukkuun, eräässä ratsastuskoulussa yhtä ponia sanottiin Hercuksi, oikein mukava poni ja mitä mainoin ratsu estetunneille. Se hyppäsi todella tasaisesti eikä koskaan kieltänyt. Sillä oli kyllä todella hyvä hypätä esteitä. Voisinpa sanoa, että paras hevonen, jolla olen koskaan hypännyt. No joo, se siitä, takaisin nykyhetkeen.

Menin ruunan karsinalle avaten oven. Kylläpä Herkku olikin iso, näytin varmaan tosi tyhmältä sen vierellä.
Olin ottanut mukaani muovisen jakkaran, niin ylettyisin edes jotenkin harjaamaan myös ruunan selän. Olihan satulan paikka tärkeä harjata hyvin. Otin korista harjan sekä nappasin jakkaran mukaani ja laskin sen karsinaan tukevasti ruunan kyljen viereen. Silitin Herkkua ensin ja ruuna haisteli vastaavasti minua. Aloitin ruunan harjaamisen pehmeällä harjalla. Harjasin jalat hyvin ja mahan harjaaminenkin sujui hienosti lyhyeltä ihmiseltä. Sitten minun täytyi nousta jakkaralle, jotta yletyin harjaamaan ruunaa kyljistä ja vähän selästä. Siirryin toiselle puolelle jakkarani kanssa. Harjauksen jälkeen totesin tarvitsevani kavioiden kanssa apua. Siirsin jakkaran karsinan ulkopuolelle ja tarkistelin listasta, mitä Herkulle piti vielä tehdä ennen ratsastusta. Suojat piti laittaa, laitoin ne loimitankoon, niin eivät olisi kenenkään edessä. Suupielet piti rasvata ja harjan voisi letittää. Vein harjat pois, tilalle toin letitysnauhan ja Helosanin. Nostin jakkaran takaisin karsinaan hieman Herkun pään sivuun. Nousin jakkaralle ja rasvasin suupielet.
-Voitko Herkku hieman laskea päätäsi, tai vähän enemmänkin?
Kuin taikaiskusta ruuna laski päänsä ja yletin letittää ruunan otsatukan löysälle letille. Lähdin viemään jakkaraa satulahuoneeseen.
Muutkin olivat jo alkaneet laittaa ratsujaan kuntoon. Tyyne sattui olemaan satulahuoneessa sinne mennessäni ja kerroin, että Herkku olisi vielä varustettava ja kaviot puhdistettava. Tyyne lähti auttamaan minua. Hän otti kaviokoukun sekä Herkun satulan, minä otin suitset ja menimme karsinalle.
Tyyne nosti Herkun painavia kavioita yksi kerrallaan ja minun tehtäväni oli puhdistaa ne. Sen jälkeen Tyyne varusti Herkun ja aloin laittaa ruunalle vielä suojia jalkoihin. Sitten olimmekin Herkun kanssa valmiita.
Muutkin alkoivat olla valmiita, joku vielä laittoi suitsia ratsulleen. Talutimme ratsumme ulos.

Tyyne antoi oman ratsunsa Rutun ohjat hetkeksi minulle. Hän itse kiristi Herkun satulavyön ja teki jalustinhihnoihin pari kieppiä ja jätti minut sitten Herkun kanssa. Talutin ruunan rampin viereen ja itse kävelin rampille, niin pääsisin hevosen selkään. Ratsauduin ja aloimme olla kaikki valmiita. Lähdimme Tyynen ja Rutun johdolla maastoon.

Kävelimme hetken aikaa ja Tyyne kehotti meitä ottamaan ohjat kunnolla tuntumalle, mikäli ne eivät vielä olleet ja Tyyne mainitsi, että kohta siirrytään raviin. Hetken kuluttua Tyyne siirsi ratsunsa raviin ja yksitellen jokainen siirtyi oman ratsunsa kanssa raviin. Mietin vain, mitä kevennyksestä tulisi. Olinhan toki kerran ratsastanut työhevosella, joka oli suht. iso, sille ei löytynyt edes sopivaa satulaa. Silläkin hevosella oli iso askel, mutta sen ravissa tai laukassa oli helppo pysyä pehmeiden askelten ansiosta.
Siirrettyäni Herkun raviin totesin kevennyksen olevan hankalaa, joten jäin istumaan harjoitusraviin. Siinä oli kuitenkin kiva istua, Herkullakin oli pehmeät askeleet. Pian jäimme käyntiin ja Tyyne kertoi edessämme olevan kohta pieni tukkieste. Sen sai halutessaan hypätä tai sitten kiertää se. Hyvällä välimatkalla piti tulla ja rauhallisesti, ohittaa ei saanut ketään. Tyyne hyppäsi Rutun kanssa esteen, Ruttu näytti vähän kuumuvan. Oikeastaan kauheasti sitä ei edes huomannut, koska Ruttu pysyi niin hyvin Tyynen hallinnassa.
Siirsin Herkun raviin ja hyppäsimme tukin yli. Hyppy oli toki vähän iso ja horjahdinkin satulassa, mutta pysyin kuitenkin selässä. Ehkä satulassa pysyminen oli satulan ansiota. Siitä sai vähän tukea ja jalustimet auttoivat paljon asiaa.
Kun kaikki olivat joko hypänneet tai kiertäneet tukin, jatkoimme käynnissä jonkin matkaa. Pitkällä hiekkasuoralla lähdimme jatkamaan ravissa. Kaikki muut näyttivät keventävän, mutta minä istuin satulassa, niin oli minulle mukavampi. Hieman ennen tallille saapumista jäimme käyntiin ja ratsuille sai antaa vähän pidempää ohjaa.
Tallin pihassa jalkautuessani olikin pudotus pidempi, mitä olin jotenkin kuvitellut ja pyllähdin istualteni maahan. Ohjat lipesivät käsistäni, mutta Herkki jäi paikoilleen seisomaan. Nousin nopeasti ylös ja tartuin ohjista. Lähdimme taluttamaan ratsuja talliin.

Odottelin Herkun kanssa karsinassa, että joku tulee auttamaan. Tyyne tulikin pian ja nosti satulan pois Herkun selästä sekä otti suitset pois ja irrotti letitysnauhan. Tyyne veikin ne satulahuoneeseen. Hän myös nosti satulan telineelle ja pesi Herkun suitsien kuolaimet. Minun tehtäväkseni jäi Herkun harjaaminen. Niinpä nappasin harjakorin messiin ja astelin ruunan karsinalle.

Irrottelin ensin suojat ja laitoin ne karsinan ulkopuolelle. Harjasin ruunan kovalla harjalla ja sen jälkeen vielä pehmeällä harjalla. Suljin oven hetkeksi ja harjailin suojia puhtaaksi. Vein harjakorin suojineen satulahuoneeseen ja kävin hakemassa rehuvarastosta leivänpalan. Avasin Herkun karsinan oven ja tarjosin leivän ruunalle. Se laski päätään, jotta sai napattua leivän kädestäni. Samalla ehdin purkaa lettiä, jonka olin tehnyt ruunan otsatukkaan. Taputin vielä Herkkua ja suljin karsinan oven. Menin hoitajien oleskelutilaan, jonne myös Tyyne tuli pian.
-No, mitä pidit Eliza Herkusta?
-Tosi mukava hevonen, mutta harmikseni täytyy myöntää sen olevan minulle liian iso. En juuri yletä hoitaa sitä ja pohkeet eivät oikein yletä ruunan kylkiin.
-Herkku onkin iso hevonen. Mukavaa kuitenkin, että pidit ruunasta, Tyyne sanoi hymyillen minulle.


Vastaus:

Oikein mukava tarina ja hyvää tekstiä! Teksti oli mukavan selkeää ja yksityiskohtia oli kivasti. Pituuskaan ei ollut todellakaan mikään huono ;). Eli tosi kivasti kirjoitettu tarina siis, tykkäsin kovasti! :-)

Saat tästä 10 tuntipistettä lisää.

• Tyyne

Nimi: Eliza

13.08.2017 17:03
Tallissa oli kummallisen hiljaista verrattuna siihen, että noin puolen tunnin kuluttua alkaisi taas tunti. Usein käytävällä ja satulahuoneessa parveili paljon ihmisiä, oli sitten tunti tai ei. Jos oli tunti, niin hälinää oli paljon.
Mielessäni kävi ajatus, että jatkaisimmekohan tänään esteillä, vai mitä tekisimme, kun viimeksi olimme menneet puomeja ja vähän kavaletteja? Se selviäisi varmasti pian.
Kävin katsomassa oleskutilasta tuntilistasta, että mikä on tämänkertainen ratsuni. Sain Monnin ratsuksi, olipa kiva juttu. Samalla huomasin tuntilistan vierellä piirroksen tämän päivän esteistä, esteillä siis jatkettiin. Ja tuntilaiset saivat ihan itse käydä rakentamassa esteet.

Kaikki hevoset olivatkin sisällä, kun oli ollut niin huono keli. Olipa helppoa, kun ei tarvinnut lähteä jahistamaan hevosta ulkoa.
Etsin Monnin karsinan, se löytyikin todella helposti. Annoin orin haistaa kättäni, pujotin orille riimun päähän ja sidoin hevosen kiinni. Aloin harjaamaan hevosta, olin ajatellut sitä ensin hoitohevosekseni, mutta Sera oli minulle sopivampi. Monni oli minusta todella kaunis ja sitä olisi voinut luulla joksikin muuksi kuin welsh part brediksi.
Ori oli kiltisti paikallaan harjatessani tätä ja puhdistaessani orin kaviot. Laitoin orille suojat jalkoihin ja lähdin Lunan ja Jennyn kanssa rakentamaan esteitä. Kentälle mennessä ihmettelin heillekin vähäistä tuntilaisten määrää, joku oli kuulemma kipeänä ja muut nyt syystä tai toisesta eivät tänään tulleet tunnille.
Kun esteet oli rakennettu, lähdimme takaisin talliin ja menin hakemaan Monnin varusteita sekä omat varusteeni, kypärän ja hanskat.
Jätin omat varusteeni maahan toistaiseksi ja satuloin Monnin. Pääsisinkin taas virittelemään rintaremmimartingaalin, mutta sehän oli jo tuttua puuhaa viime viikolta Liven kanssa. Monnin suitsissa oli nyt kuolaimena kuparirolleri, mutta vaihdoin sen Tyynen kehotuksesta olympiakuolaimeen ja ohjat alimmaisiin renkaisiin.
Kun kaikki kolme ratsukkoa olivat valmiita, lähdimme jonossa kentälle.

Ratsauduimme ja aloitimme tehokkaan työskentelyn heti alkuunsa. Taivuttelimme hevosia ja ratsastimme kahdeksikkoa, ensiksi käynnissä ja sitten ravissa. Monni oli mukavan herkkä, pienikin pohkeen puristus riitti viemään oria eteenpäin.
Alkuverkkaa kesti noin 20 minuuttia ja Tyyne opasti hyppäämään kahdeksikolla olevan ristikon. Jennyllä ja Roilla meni hyvin, Lunalla ja Hillalla oli vähän hankaluuksia, kun Hilla ei alkuun halunnut hypätä pientä ristikkoa ja Monni yritti lähteä väen vängällä Hillan perään. Jouduin olemaan topakkana orin kanssa ja volttaamaan ja keksimään sille muuta tekemistä kuin tamman kyttääminen.
Kun meidän vuoromme tuli, Monni hyppäsi lennokkaasti esteen yli. Tätä hyppäsimme joitakin kertoja ja jäimme välissä vähäksi aikaa kävelemään. Vaihdoimme suunnan ja tehtävämme oli hypätä pysty-okseri-linjaa, joiden väliin oli näin aluksi tarkoitus tehdä voltti. Monni epäröi hieman, mutta teimme sen voltin ja tulimme paremmassa laukassa, niin esteiden ylitys sujui ihan hyvin. Tosin sain melkeinpä koko ajan keksiä orille tekemistä, ettei se kirmaisi Hillan perään.
Esteiden korkeuttakin muutettiin ratsukkokohtaisesti. Minulla ja Monnilla pysty oli loppujen lopuksi 60 cm ja okseri 70 cm. Monnin kanssa oli kyllä koko tunnin ajan tekemistä, koska tunnilla oli myös tamma, mutta pärjäsin kuitenkin orin kanssa kivasti, omasta mielestäni.

//Tämä nyt oli tällainen tönkkö ja huono tarina, pahoittelen.//

Vastaus:

Tosi kiva tuntitarina! :) Kuvailit ihan kivasti ja teksti tuntui muuttuvan loppua kohti koko ajan sujuvammaksi. Lisäsit tarinaan myös oikein hyviä yksityiskohtia ja sisällytit tähän kaiken tarpeellisen, hyvä!

Tästähän saat siis 10 tuntipistettä lisää :-).

• Tyyne

Nimi: Lyydia

11.08.2017 22:08
Maanantain tehokoulutunti aloitettiin hyvillä alkuverkoilla, joiden tavoitteena oli pyrkiä ratsastamaan hevonen ryhdikkääksi. Ellie oli reipas, mutta olisi mielellään halunnut luistaa "oikeista töistä" eikä oikein ollut mun avuilla. Se yritti painaa päätään ryntäisiin ja vastustella kuolaintuntumaa kun yritin saada ratsastettua sitä lyhyempään muotoon. Taivuttelin sitä ja tein siirtymiä, jotta saisin sen rentoutumaan, ja kyllä se sitten jossain vaiheessa alkoi kulkea ihan kivastikin!

Perusteellisten alkuverryttelyjen jälkeen Tyyne käski meidät kahdeksikolle, jolla ravailimme ensin hetken. Pian mukaan otettiin käyntisiirtymät kahdeksikon keskellä. Käyntiä piti tulla vain muutama askel, mutta meidän siirtymät Ellien kanssa venyivät aika pitkiksi. Ensinnäkin Ellie ei reagoinut mun apuihin tarpeeksi nopeasti. Siihen piti saada terävyyttä.
-Lyydia ratsasta sitä ponia vähän napakammin! Nyt se laiskottelee, laita se kunnolla hommiin, Tyyne ohjeisti. -Napauta vaikka vähän raipalla, jos se ei meinaa reagoida.
Vatsalihaksissa alkoi tuntua harjoitusravissa istuminen, mutta hampaat irvessä mä käytin viimeiset voimat ja saimme aikaan oikein hyvän siirtymän. Käyntiin Ellie siirtyi helposti ja raviinkin se lähti terävästi. Sen jälkeen me saatiin hengähtää hetki ennen laukkatehtävää.

Laukassa teimme samaa tehtävää. Nyt piti siis käytännössä vaihtaa laukka keskellä käynnin kautta. Laukasta käyntiin siirtyminen tuotti hieman hankaluuksia, Ellie otti helposti muutaman raviaskeleen ennen käyntiä. Se oli sille selvästi helpompaa. Laukannostoissa sen sijaan ei ollut mitään ongelmaa.
-Valmistele se siirtymä huolellisemmin, istu syvälle satulaan! Tyyne neuvoi. Vaikka mä tosissaan yritin, aina se yksi raviaskel jostain sinne tuli mukaan.
-Tuu Lyydia tosi rauhallisessa laukassa, Tyyne sanoi. -Muista edelleen valmistella se siirtymä hyvissä ajoin.
Etenimme tosi hitaassa laukassa, jossa Ellie joutui kokoamaan itseänsä vielä enemmän. Se väsytti sitä, mutta Tyyne sanoi että onnistuneen suorituksen jälkeen päästäisiin kävelemään loppukäyntejä. Siirtymä tosiaan onnistui, ja Ellie sai siitä suoraan pitkät ohjat ja taputukset kaulalle. Ihan täydellinen se ei vielä todellakaan ollut, mutta ihan tarpeeksi hyvin meille!

Vastaus:

Oikein miellyttävä ja kiva tarina :-). Teksti oli tässäkin tarinassa ihanan selkeää ja sujuvaa, joten tarinan lukeminen oli helppoa. Kuvailit tosi kivalla tyylillä ja tarina oli jotenkin mukavan realistinen!

Ja 10 tuntipistettä saat tietysti lisää :).

• Tyyne

Nimi: Jenny

11.08.2017 21:38
Yleistunti 9.8.2017

Palmikoin Roin harjaa estetuntia varten. Tuntui, että siitä olisi ollut ikuisuus, kun viimeksi ratsastin Roilla. Todellisuudessa aikaa ei kovin kauaa ollut kulunut, mutta minulla oli silti ollut ikävä entistä hoitohevostani.
"Taitaa olla kiva päästä taas Roin satulaan?" Ulrika huikkasi ohimennen, leveä hymy huulillaan. Hän oli saanut ratsukseen Tompan ja oli silminnähden onnellinen.
"Jep, Roi on kyllä ihana ratsu", sanoin ja rapsutin rennon oloista oria leuan alta.
Pian olin varustanut Roin päivän tuntia varten, samoin kuin muut ratsastajat olivat varustaneet omat ratsunsa. Letka eteni kentälle jännittyneenä ja odottavaisena. Olihan kyseessä estetunti, joka oli pakostakin aina hieman jännempi tunti.

Kun kaikki olivat kentän keskihalkaisijalla nousseet ratsujensa satuloihin, tunti pääsi alkamaan.
"Verrytellään hevoset kahdeksikolla!" Tyyne ilmoitti edetessämme rennossa käynnissä uralla. "Tavoite on saada hevoset taipumaan."
Roi eteni tapansa mukaan hieman hitain askelin, mutta herättelin sitä aktiivisesti pohkeella ja alkuverryttelyiden edetessä ori alkoi taipumaan paremmin. Kahdeksikkoa mentiin hetki käynnissä, kunnes hevoset siirrettiin raviin.
"Roi saa kulkea reippaammin, älä anna sen löntystellä!" Tyyne sanoi napakasti. Sain jälleen tehdä kunnolla töitä sen eteen, että Roi kulki reippaasti pohkeen edessä eikä jäänyt laiskaksi takajaloistaan.

Hyppääminen aloitettiin ristikolla, joka sijaitsi kahdeksikolla. Esteen edessä oli apupuomi, jotta ratsastajat pystyivät keskittymään saamaan hevosensa tulemaan esteelle hyvässä rytmissä. Roi ylitti pienen ristikon ongelmitta, tavalliseen pehmeään tyyliinsä.
"Hienoa!" Tyyne kehui. Taputin Roita kaulalle ja muutkin ratsukot ylittivät samaisen ristikon hyvällä menestyksellä. Ristikkoa hypättiin muutama kerta verryttelyksi. Este nostettiin pystyksi, mutta senkään esteen ylittämisessä ei kenelläkään ollut ongelmia.
"Okei, sitten tullaan pysty-okseri-linjaa, välinä neljä laukka-askelta."

Ensin linjan kahden esteen väliin tehtiin voltti, ja esteiden korkeus oli noin 60cm. Pian voltti jätettiin pois ja linjaa tultiin suoraan. Kun jokainen oli ylittänyt linjan hyvällä menestyksellä, linjan esteitä nostettiin pikkuhiljaa, maksimissaan 90-senttiin. Roi ylitti linjan joka kerta näppärästi, ja laukkakin alkoi soljua eteenpäin reippaassa tahdissa. Sain hevosen sovitettua juuri sopivasti esteiden väliin.
"No niin, hienoa, sitten olisikin aika ottaa loppuverryttelyt!" Tyyne sanoi kun olimme hypänneet linjan useampaan otteeseen. Silti tuntui, kuin tunti ei olisi kestänyt kuin 10 minuuttia.
Muillakin näytti menneen tunti hyvin, sen verran tyytyväisen näköisiä ratsastajia loppuverryttelyissä oli. Loppukäynneissä Tyyne antoi tapansa mukaan palautetta kuluneesta tunnista ratsukkokohtaisesti.
"Teillähän meni Roin kanssa ihan superkivasti!" Tyyne kehui kun taputtelin Roita hymyillen kaulalle.
"Jep", tokaisin. "Mä tykkään siitä ihan älyttömän paljon, vaikken sitä enää hoidakaan", sanoin.
"Hyvä fiilis siis jäi tunnista?" Tyyne kysyi, naisen suupielien kaartuessa pieneen hymyyn.
Nyökkäsin. Roi oli ollut ihana ratsu, niin kuin aina!

Vastaus:

Tosi hyvin kirjoitettu tuntitarina, jota oli mukava lukea! :) Tarinassa oli ihanasti yksityiskohtia ja se oli jotenkin juuri sopivan pituinen :D. Oi että mulla muuten tuli sua ja Roita ikävä lukiessani tätä, ehkä senkin takia tää oli niin ihana! ♥

Elikkäs uudet 10 tuntipistettä tästä :-).

• Tyyne

Nimi: Lyydia

08.08.2017 15:28
Yleistunti 9.8.

Tapsa käveli rennon letkeästi kaula pitkällä alkukäynneillä. Se kuikuili uteliaana ympärillä häärääviä Pipsaa ja Mimosaa, jotka kantoivat kentälle esteitä Tyynen antamien ohjeiden mukaisesti. Mä istuin selässä rennosti ohjista yhdellä kädellä kiinni pitäen.

Alkuverryttelyt tehtiin kahdeksikolla. Tapsa ravasi reippain askelin, joskin sen liikeet olivat hitaat sen takia mä erehdyin patistelemaan sitä jatkuvasti eteenpäin.
-Lyydia siinä on ihan hyvä tahti, ei tarvi yhtään reippaammin mennä, Tyyne opasti. -Sillä on hitaat liikkeet, mutta se näyttää liikkuvan ihan sopivan reippaasti. Takajalat vielä kunnolla mukaan, niin on hyvä.
Napautin ruunaa hieman raipalla, niin se alkoi kulkea paremmin.

Kahdeksikolle oli rakennettu ristikko, jota aloimme hyppäämään yksitellen. Tapsa lähestyi innokkaasti estettä ja hyppäsi korvat hörössä sen yli. Tai ei sen oikeastaan tarvinut edes hypätä, laukkasi vain ylitse. Kierros kierrokselta estettä nostettiin aina hiukan, ja lopulta se oli pieni pysty. Mulla ei ollut Tapsan kanssa mitään ongelmia, hyppykohdatkin osuivat kohdilleen, sillä esteen edessä oli apupuomi. Kiva mennä kerrankin vähän helpommalla hevosella!

Viimeisenä aloimme tulla pysty-okseri-linjaa, jonka väliin piti ratsastaa neljä laukka-askelta. Väli oli meille vähän turhan lyhyt, tunnilla kun oli pienempiäkin poneja, joten välillä tulimme linjan kolmella askeleella. Kunhan muistin ratsastaa ruunan laukkaa kunnolla lyhyemmäksi, alkoi sekin onnistua. Tapsa hyppäsi aina vaan paremmin ja paremmin, kun este nousi ja lopulta este oli 90 senttiä korkea. Tapsalle se ei tietysti mikään ongelma ollut, hyppäähän se ratanakin paljon korkeampaa, mutta kyllä mua jännitti. Yli päästiin kuitenkin kunnialla ja suuri keltainen sai paljon taputuksia ja ratsastajan hymyn korviin!

Vastaus:

Oikein ihana ja kivalla tyylillä kirjoitettu tuntitarina! :) Tarinan lukeminen oli miellyttävää, sillä teksti oli virheetöntä ja kuvailu (sekä teksti yleesäkin) oli mukavan sujuvaa.
Tapsa se vaan näyttää hurmaavan niin ratsastajan kuin ratsastajan! ♥

Palkaksi saat tietenkin uudet 10 tuntipistettä :-).

• Tyyne

Nimi: Lyydia

08.08.2017 01:20
Tehokoulutunti 7.8.

-Saat Lyydia taivuttaa Ellietä vielä vähän reilummin, noin!
Ellie tuntui jo alkuverkoista lähtien tosi hyvältä. Se jaksoi keskittyä eikä juossut liian hätäisesti ravissakaan. Tamma jopa taipuikin kivasti!

Tunnin pääaiheena olivat avotaivutukset. Aloitimme tekemällä niitä pitkillä sivuilla ja lyhyille sivuille tuli tehdä voltit ja pysähdykset. Aluksi menimme ihan käynnillä koko tehtävän.
-Pidä takapää suorassa, Tyyne ohjeisti suorittaessamme avotaivutusta. -Ja Vellamo sen Majan ei tarvitse kiirehtiä, rauhoita sitä.
Ellie alkoi jälleen pureskella kuolainta, kun se ei tuntunut täysin ymmärtävän, mitä pyydän siltä. Pää painui ryntäisiin ja mä jouduin nostelemaan sitä sieltä ylös. Taivutukset eivät menneet oikein läpi, sillä Ellie vastusteli kuolainta.

-Siinä oli hyvä pätkä Lyydialla ja Elliellä, kehu sitä! Tyyne kommentoi. Taputin Ellietä kaulalle. Ravissa meidän yhteistyö alkoi sujumaan heti paljon paremmin, kun olimme saaneet käynnissä menon sujumaan. Avoissa ei ollut enää juurikaan ongelmaa, jotain pikkuvirheitä toki jotka sai helposti korjattua. Ainoastaan volteille mukaan otetut pysähdykset ja peruutukset tuottivat hieman hankaluuksia, kun pysähdyksen piti olla tasan. Ellie tahtoi aina ottaa muutaman käyntiaskeleen ennen lopullista pysähdystä.
-Sun pitää valmistella se pysähdys paljon aikaisemmin, Tyyne sanoi.

Mä olin tuntiin kokonaisuudessaan tyytyväinen. Alussa oli ongelmia, jotka saatiin korjattua ja mitään suurempia virheitä ei ilmennyt. Peruutuksia Ellie ei vielä kunnolla edes osaa, mutta nekin saatiin tunnin aikana kuntoon. Niitä kun ei tule itsenäisesti ratsastaessa oikein treenailtua. Poni oli kyllä hyvin yritteliäällä päällä ja saikin tallissa porkkanaa palkinnoksi hyvin onnistuneesta tunnista!

Vastaus:

Tämäpäs oli erittäin mukava tuntitarina! Kuvailit hyvin ja tietyt yksityiskohdat tekivät tarinasta jotenkin tosi realistisen :). Teksti oli kaikin puolin selkeää ja miellyttävää, tämän lukeminen olikin helppoa!

Eli tästä saat tietystikin 10 tuntipistettä lisää.

• Tyyne

Nimi: Luna

07.08.2017 19:33
Tehoestetunti 6.8.2017

Mittaan jalustimet sopivan mittaisiksi. Briksu tepastelee paikoillaan.
"Hei ptrr, poika! Tiedän että tämä paikka on vähän erilainen kuin kotitallilla mutta kestä nyt!" Hyssyttelen oriittani. Annan Briljantille pohkeita ja energinen poikani lähtee liitoraviin. Pidätän ohjista kevyesti. Briksu vastustelee nostamalla turvan taivaisiin.
"Nyt Briksu, ei jekkuja!" Käsken hevostani. Kun se kuulee emäntänsä vihaisena, se tottelee ja siirtyy käyntiin. Taputan hevosta kaulalle ja löysään ohjaa alkulämppien ajaksi.

Alkuverryttely on nyt tehty. Hyppäämme muutaman yksittäisen hypyn pystylle ja okserille. Tulee minun ja Mr. B:n vuoro. Nostan laukan ja Briksu pukittaa. Ohjaan oriin laukkavoltille ja sitten okserille. Briljant vetää ohjat käsistä ja loikkaa esteen yli kuin hirvi. Kokoan ohjat nopeasti ja vien Briksun pystylle. Oriini kiihdyttää mutta teen nopean pidätteen. Briksu lähtee hyppyyn liian kaukaa. Kuin ihmeen kaupalla Briljant venyy kuin pantteri ja pääsee esteen yli. Se pukittaa kolmasti esteen jälkeen mutta olen tottunut siihen. Hiljennän hevosen raville.

Nyt alamme hyppäämään rataa.
"Ole nyt kiltisti", pyydän orilta. Emme loistaneet yksittäisillä pystyillä ja oksereilla. No, ainakaan en ole vielä tippunut, ajattelen irvistäen. Ohjaan Briksun ensimmäiselle rataesteelle.

Minun onnekseni Briksu meni lopputunnista todella mukavasti. Myös Tyyne huomasi sen ja kehui minua. Korjaan istuntaani viimeisen rataesteen jälkeen ja annan Briljantin laukata pari villiä kierrosta.
"Ja sitten loppulämpät! Myös Briljantilla!" Tyyne käskee napakasti kentän laidalta. Annan Briksun siirtyä ensin raviin, ja sitten käyntiin. Vaapampi ohja ja oriini pärskii tyytyväisenä.
"Hyvä poika!" Kehun hevosta.
"Ja sitten kaartoon!" Tyyne käskee.

Vastaus:

Ihan kivasti kirjoitettu tuntitarina :). Teksti oli mielestäni oikein sujuvaa, eikä kirjoitusvirheitäkään löytynyt oikeastaan ollenkaan! Tässä oli myös ihan mukavasti yksityiskohtia ja kuvailuakin jonkin verran.

Eli tästä saat 10 tuntipistettä!

• Tyyne

Nimi: Jenny

07.08.2017 17:25
Tehoestetunti 6.8.2017

Tänään hevoseni päätti, että laitumella on oikein hauskaa leikkiä hippaa. Minulla kestikin hetki, ennen kuin sain Dein houkuteltua luokseni. Huokaisten lähdin innokkaan oloisen tamman kanssa talliin. Minulla oli hieman kiire hoitaa se, sen verran kauan hippaleikki oli kestänyt. Onneksi Deli ei keksinyt enempää pelleillä, joten hoito-operaatiosta selvittiin kunnialla.

Kentällä tietysti verryttelimme hevoset ensialkuun. Deli oli selvästi innoissaan kentälle rakennetuista esteistä ja minulla oli ajoittain vaikeuksia pitää hevonen aisoissa. Mitään tyhmyyksiä Deli ei kuitenkaan tehnyt. Pian pääsimme hyppäämään esteitä, joten Deli sai purkaa intoaan. Tavanomaista energisempi tamma ryntäsi esteille hypätessämme pystyä ja okseria yksittäisenä.
"Kontrolli!" Tyyne huudahti. "Se hevonen ei saa kaahottaa miten sattuu!"
Mietin, että mitähän radasta tulisi, mutta onneksi Deli alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Aluksi rataa hypätessämme, hevonen eteni liian vauhdikkaassa tempossa, mutta kun pysyin päättäväisenä ja pidätin tammaa, se alkoi kuunnella minua paremmin. Suorituksemme parani hetki hetkeltä. Taputin Deliä sen liitäessä esteiden yli viimeisen päälle hiotulla tekniikallaan. Nautimme molemmat ensimmäisistä kunnon ratatreeneistämme. Deli korskahteli innoissaan ja kääntyi hienosti myös tiukoissa paikoissa.

Tunti meni meidän osaltamme hyvin. Deli ylitti kaikki esteet kunnialla, vaikka tempon säilyttäminen oli aluksi haastavaa. Lopputuntia kohden Deli alkoi kuunnella minua paremmin ja viimeinen rata menikin meillä kaikista parhaiten. Tietysti hevonen ansaitsi kehut. Tästä oli sitten hyvä jatkaa ratatreenejä tulevaisuudessa.

//Joo, ei oikein ollut inspiä, mutta ajattelin nyt kuitenkin tehdä pienen pätkän tunnista :D

Vastaus:

Kiva tuntitarina! Tekstissä tuli esille tarvittavat asiat ja yksityiskohtiakin oli oikein hyvin :-). Tekstissä ei ollut kirjoitusvirheitä ja muutenkin tarinaa oli ihan helppo lukea.
Kiva että teit kuitenkin pienen tarinan vaikka ei inspiä oikein ollutkaan :).

Ansaitsit tästä tietenkin 10 tuntipistettä!

• Tyyne

Nimi: Eenu
Kotisivut: http://angwyn.jimdo.com/amppa/p%C3%A4iv%C3%A4kirja//

02.08.2017 19:16
YLEISTUNTI 02.08.2017 Eenu & Amppa

"Mikä on pahin skenaario mitä voi tapahtua?" kysyin mieheltäni hieman epätoivoisin fiiliksin samalla termosmukista kahvia hörpäten. Olimme matkalla Keijukumpuun minun ja Ampan ihka ensimmäiselle ratsastuskoulutunnille ja kävinkin jo mielessäni kaikkia mahollisia kauhuskenaarioita. Tunneille ilmottautuminen ei ollut elämäni viisaimpia päätöksiä ja koko viime yö olikin mennyt lähinnä valvoessa sekä painajaisia nähdessä, Amppa kun tunnetusti ei ollut mikään ihanin harrastuskaveri.
"Hei älä nyt murehdi, eiköhän se mee ihan hyvin. Sillein Ampan mittarilla mitattuna, u know? Kunhan ette tapa ketään ja mielelläni voisin vaimonikin hengissä ottaa takaisin, ponipiru saa mun puolesta taittaa vaikka niskansa, niin kaikki on hyvin!" mieheni vastasi tavalliseen sarkastiseen sävyynsä. Noel ja Amppa eivät olleet mitään parhaita kavereita ja kaksikon yhteistyö olikin lähinnä toisen osapuolen osalta puremista ja toisen taas kiroilemista senkin edestä.

Saavuttuamme ratsastuskoulun pihaan aloin ottamaan Amppaa ulos trailerista. Tuttuun ihanaan tapaansa se ryntäsikin sieltä rymistellen pois kiljuhuutojensa kera. Muutama ohikulkija katsoi meitä varsin hämmentyneenä eivätkä ilmeet muuttuneet yhtään lempeämmiksi siinä vaiheessa kun Amppa yritti näykkäistä kättäni. Mutisin orilleni muutaman kirosanan ja lähdin taluttamaan sitä kohti harjauspuomia jonka olin bongannut tallirakennuksen lähettyviltä. Itse tunnin alkuun oli vielä hyvin aikaa, joten mikään kiire meillä ei onneksi ollut. Ja hyvä niin, sillä kiireessä Amppa tuppaa aina käyttäytymään paljon normaalia hankalammin. Amppa hieman protestoi kun sidoin sen kiinni puomiin ja yritti muutaman kerran tähtäillä jaloillaan varpailleni, mutta karjaistuani sille muutaman kirosanan ja auktoriteettiryöppäyksen keskittyi ori vain syömään löytämiään ruohontupsuja hoitopuomin juurelta.

Hoidettuani Ampan kuntoon lähdin hitaasti taluttamaan sitä kentälle perhoset vatsassani myllertäen. Viime ratsastustunnistani oli jo aikaa reilut viisi vuotta ja Amppa ei sellaisilla ollut ikinä käynytkään. Muutenkin orin kokemus ryhmässä toimimisesta oli varsin vähäistä sillä yleensä Amppa keskittyi vain kukkoilemaan ryhmän muille jäsenille. Ja niin se varmaan tekisi tälläkin kertaa. Oma jännitteisyyteni alkoi pikkuhiljaa tarttua welsh cobiini joka alkoi tanssahdella vierelläni levottomasti. Yritin hillitä itseäni, mutta lopputulos oli se, että pitelin kaksin käsin kiukkuilevaa oria muiden tuntilaisten taluttaessa ratsujaan nätisti meidän ohitsemme. Tästä tunnista ei kyllä tulisi yhtään mitään, mutta kai se on pakko edes yrittää koko rahan edestä...

Tunnin vetäjän saapuessa paikalle tuli se pelkäämäni hetki jossa jouduin kiipeämään orini selkään. Ampalla oli rasittava tapa seistä ensin nätisti paikoillaan, mutta ponnistusvaiheessa se ottaa aina spurtin eteenpäin jolloin löydän itseni persauksillani maankamaralta. Tälläkin kertaa juuri ponnistaessani ponini selkään Amppa otti muutaman askeleen eteenpäin, mutta pysyin onneksi kyydissä ja sain itseni mukavasti orin leveään selkään. Amppa hieman yritti hyppiä sivuilla ja riistäytyä otteestani, mutta tämä pelleily oli vielä tuttua kauraa joten osasin ottaa tilanteen haltuun ja aloitimme alkuverryttelyt. Vilkuilin hieman ympärilleni ja yritin etsiä mukavaa tyhjää koloa johon voisin ratsuni ohjata, mutta kahdeksan hengen joukkio oli levittäytynyt varsin tasaisesti koko kentälle.

Amppa ei ollut ihan samaa mieltä kyseisestä ihan tyhmästä ryhmässä toimimisesta. Se puri kuolaintaan ja kiskoi päätänsä aina kun joku tuli vähääkään liian lähelle, yritti se kerran potkaistakkin mutta karjaistuani sille muutamat sydämestäni tulevat tietyt sanat loppui muille uhittelu siihen paikkaan ja saatoimme keskittyä itse ratsastamiseen. Orini oli varsin energisellä päällä ja se kaahotteli muutaman kerran menemään pidätteistäni välittämättä ja saatoin kuvitella opettajan facepalmaukset kentän laidalla kun huomasin hänen katsovan meidän suoritusta. Pohkeenväistöjä tehdessä Amppa liiteli menemään kylki edellä miljoonalla mutkalla höystettynä eivätkä siirtymisetkään menneet mitenkään nappiin. Hiki kuitenkin tuli etenkin minulle, mutta myös kierroksilla käyvälle Ampalle joten ainakin alkulämpän vaatimukset täyttyivät edes jotenkin.

Tunnin aiheena oli puomit sekä kavaletit ja tämän kuultuani aloin epätoivoisesti kiemurtelemaan satulassa. Ei meidän juttu sitten ollenkaan. Aloitimme ratsastamalla ensin käynnissä neljää puomia ympyrällä. Ohjasin Ampan keskiympyrälle, mutta ori ei ollut täysin samaa mieltä tyhmästä taipumustehtävästä. Päättäväisesti en kuitenkaan antanut sen pelleillä ja heitellä kaulaansa vaan vaadin täydellistä taipumista ja puomien ylittämmistä nätisti ilman spagettimaisia kinttuja jotka viskoivat puolelta toiselle. No, ihan täydellistä suoritusta emme ikinä saaneet, mutta ainakin ori taipui kivasti vaikka askeleet eivät ihan aina nappiin osuneetkaan. Seuraavaksi siirryttiin samaan tehtävään mutta tällä kertaa ravissa. Nostettuani ravin Amppa päätti lähteä omille teilleen heti kun keskittymiseni herpaantui hetkeksi ja muut tuntilaiset saivatkin erinomaisen esityksen ryöstämisestä sekä tilanteesta jossa ponilla ei vain yksinkertaisesti ole korvia taikka tottelevia aivosoluja jäljellä. Pitkälle Amppa ei kuitenkaan päässyt ja sain sen taas mukavasti näppeihini sekä tuntumalle. Opettaja mutisi itsekseen jotain, mutta nähdessään Ampan ravin muttui hänenkin ilmeensä hieman kirkkaammaksi. Ampan liikkeet nimittäin ovat hunajaa jos ori vain saa itsestään parasta esille. Ja kun se pistää parastaan niin näky on kyllä vaikuttava. Amppa taipui nätisti ja nyt askeleetkin osuivat kohdalleen. Saimme muutaman kehun kentän laidalta ja nostin samaan syssyyn kevyen laukan. Tehtävä laukassa ei ollutkaan enää aivan yhtä kaunista kuin ravissa, mutta ori taipui hyvin, peräpää pysyi mukana ympyrässä ja askeleet löysivät yhteisen sävelen puomien kanssa.

Seuraavaksi lähdettiin kokeilemaan hieman haastavampaa kavalettitehtävää, jossa pitkällä sivulla ja lyhyellä sivulla oli ravipuomeja sekä toisella sivulla taas laukkakavaletit. Korkeudet olivat meille Ampan kanssa pieniä, joten lähdin varsin luottavaisin mielin liikkeelle. Ravipuomit ori meni hyvin eikä jalat tainneet osua puomeihin kertaakaan ja orikin työskenteli mukavasti eikä väittänyt vastaan jokaista liikettäni. Laukannosto meni nappiin, olihan ori kuitenkin taitava kouluhevonen jossain syvällä sisimmässään, eikä muutenkaan innokasta oria tarvinut paljoa käskeä. Normaalista poiketen tällä kertaa homma ei lähtenyt lapasestä päin männiköitä kuten aina yleensä kotona. Pieni hymynpoikanen saattoikin hiipiä huulilleni kun Amppa hyppi 50cm korkeat kavaletit helposti ja tahdikkaasti. Opettaja huuteli meille kehuja ja palkitsin oriakin muutamalla taputuksella ennen kuin aloimme toistamaan tehtävää uudestaan.

Lopputunti meni varsin hyvin tai oikeastaan todella hyvin ottaen huomioon ongelmat alkutunnista. Toki Amppa alkoi hieman väsyä kun poniparka ei ollut moiseen ratsastustuntihommaan tottunut, mutta reippaasti saatiin kaikki hommat tehtyä. Fiilikseni olivat varsin korkealla, sillä minä ja muut tuntilaisetkin ratsuineen oltiin hengissä, ponini yhä elossa enkä edes pudonnut kertaakaan mikä todellakin taisi olla ennätys!

--------

Onko muuten ok, että kopioin tuon tuntitehtävän mallin Ampan päiväkirjaan? Laittelin siihen toki copyt kuntoon! :) (löytyy suoraan kotisivut kohdasta)

Vastaus:

Kiva kun sultakin tuli nyt tuntitarinaa! :) Tarina oli ihan superkiva ja teksti oli laadukasta sekä helppolukuista, tykkäsin siis kovasti. Kuvailukin oli tarinassa oikein miellyttävää ja sujuvaa!
Tuo tuntitehtävän malli ei ole minun piirtämäni vaan linkkasin sen tekstiin netistä, muuten olisi kyllä ollut ok :D.

Mutta, tästä sait tuntisivulle ansaittua itsellesi ensimmäiset 10 tuntipistettäsi! :-)

• Tyyne

Nimi: Ossian

02.08.2017 12:53
LIIKAA SUSSA KII – TEHOKOULUTUNTI 31.7.2017

Ossian oli ilmoittanut itsensä tehokoulutunneille vakiokävijäksi ja oli vielä antanut Tyynelle vapaat kädet ratsun suhteen – Saken saisi laittaa jopa muille ratsastajille, jos Tyyne niin haluaisi. Ossian pudisti päätään ja keskittyi taas ratsastukseen. Alkuverryttelyissä he olivat tehneet erilaisia kaarevia uria ja tarkat kulmat, jotta hevoset saatiin taipumaan rehellisesti. Ryhmässä oli myös Lyydia ja Lamorak, sekä tallin uusi ratsukko Vellamo ja Maja.
– Ossian, lakkaa uneksimasta ja ratsasta! Lamorak myötää vähän ja Lyydia reippaampi käynti. Vellamo, siinä on ihan hyvä, pidä toi tahti! huuteli Tyyne kentänlaidalta ja ratsukoihin tuli taas uudenlaista puhtia. Ossian huokaisi ja teki pienen pidätteen ennen kulmaa, jotta Sakke astuisi sisäjalalla rehellisesti alle ja sivulle.

– Seuraavaksi tehdään pitkillä sivuilla pohkeenväistöt, väistäkää ensin keskilinjan ja uran puoleenväliin ja suoristakaa näin aluksi. Päätyihin ympyrät ja jos ei asetu kunnolla niin väistäkää siinä takaosaa sisälle päin, ohjeisti Tyyne ja Ossian kokosi ohjat paremmin käteensä. Seuraavalle pitkälle sivulle hän jätti pienen asetuksen kulmasta, pyytäen sitten ulkoavuin ruunaa astumaan sivulle. Käynnin tempo kuitenkin valahti ja kun poika muistutti siitä pohkeella, Sakke protestoi päällekkäisiä apuja pienellä pukintapaisella pompulla.
– Ossian myötää! Ei se voi kulkea, jos sä et anna, huuteli Tyyne ja Ossian teki työtä käskettyä. Hän kuitenkin kokosi ohjat taas tiukalle, kun ruunan muoto valahti pidemmäksi, mutta Tyyne muistutti heti, että muotoa tärkeämpää on saada hevonen ennen liikkumaan rehellisesti. Vasta viimeisessä käyntiväistössä Ossian oli vihdoin tyytyväinen sekä hevosen liikkumiseen ja muotoon ja juuri kyseisestä väistöstä hän saikin kehuja.
Ravissa väistöt onnistuivat heti paremmin, sillä Sakke oli reippaalla tuulella. Pääty-ympyröillä oli pieniä ongelmia, mutta ne selvisivät, kun Ossian vain malttoi ratsastaa loppuun asti ja antaa Sakelle tilaa vertyä ja edetä. Jossain välissä Ossian luovutti myös raippansa Lyydialle, jolla oli hieman eteämisongelmia Ellien kanssa. Kun väistöt saatiin kaikille ravissakin hyviksi, siirryttiin laukkaamaan uralla ensin myötälaukkaa. Sakke lähti ensin pompottamaan innokkaasti eteenpäin oikoen kaikki kulmat, mutta Tyyne napakasti muistutti ulko-ohjasta ja sisäpohkeesta, löytyi fiksut tiet myös kulmissa.

Tunnin pääjuttu pohkeenväistöjen lisäksi oli vastalaukka, jota alettiinkin ottaa laukkaverryttelyn ja välikäyntien jälkeen. Uralla Sakke nosti vastalaukat nätisti, mutta vaihtoi aina välillä laukan.
– Lyydia, ratsasta napakammin ja tasapainota, Lamorak tossa on aika hyvä ja Vellamo pidätteitä, nyt Maja vaan juoksee, huuteli Tyyne ja Ossian yritti oppia myös muilta.
– Ossian, istu vakaammin niin se ei vaihda, muista myös asetus! Tyyne selitti ja teki jotain demonstrointi liikkeitä kentänlaidalla. Ossian huokaisi ja istui syvemmin satulaan pitäen itsensä jaloilla kiinni ja vastalaukka pysyi jo paljon paremmin ilman vaihtoja. Kun siirryttiin kolmikaariselle kiemurauralle, alkuun tuli taas ongelmia, mutta kun Tyyne jaksoi muistuttaa ratsastamisesta ja myötäämisestä, kaikki alkoi sujua aika hyvin. Onneksi Ossian oli tunnit ottanut, sillä yksin ratsastaessa ei virheitään aina huomannut.

Loppukäyntien aikana Tyyne kyseli ratsukoilta henkilökohtaisesti tunnin kulusta. Ossian kuunteli muiden juttuja mielenkiinnolla ja yritti yhdistää ongelmia ja ratkaisuja siihen, mitä oli tunnin aikana muiden ratsastuksesta huomannut. Samalla hän mietti jo itse hyvää vastausta Tyynelle, ettei jäänyt sepittämään mitään tyhmää.
– Entä Ossian, mitäs mietteitä ja fiiliksiä sulle jäi tänään? kysyi Tyyne hyymyillen.
– Fiilikset jäi ihan hyvät ja älysin että pitää ratsastaa eikä vaan jäädä roikkuun tänne kiinni, virnisti Ossian taputtaen Sakkea kaulalle.
– Joo, sitten kun myötäsit ja oikeesti ajattelit ja ratsastit, se näytti jo aika kivalta, hymyili Tyyne ja Ossian vastasi hymyyn. Todellakin hyvä idea osallistua tunneille!

Vastaus:

Oi että oli hyvä tuntitarina - tarina oli kivasti kirjoitettu ja kerroit erittäin hyvin tunnin tehtävistä! Ehkä pitäisi muuten laittaa sulle jollekin tunnille joku muu ratsu alle, saa nähdä ;).

Tykkäsin tästä siis kaikin puolin, ja ansaitsit tietysti ensimmäiset 10 tuntipistettäsi! :-)

• Tyyne

Nimi: Ulrika

31.07.2017 17:53
Tehoestetunti 30.7.
Ulrika - Tapsa

- Mä meen sillä Tapsalla! Mitä hittoa! kiljaisin astuessani sunnuntain tehoestetunnin hevoslistoille. - Siis mähän menin viimeksikin sillä Hassella. Apua, Tyyne antaa mulle aina nämä uudet hevoset, joita katson sydämet silmissä!
- Ihan epäreilua! Jenny päivitteli, vaikka tehoestetunneilla hän menikin pääosin vain omalla hevosellaan, Delillä.
- Luna menee Tompalla, minä virnistin katsoen Tompan nimeä, joka oli kirjoitettu Lunan kohdalle. - Toivottavasti Tomppa on kiltisti!

Kihisin innosta saapuessani vaaleaharjaisen Tapion karsinalle. Suuri ruuna henkäisi pehmeästi kämmenilleni heti kättelyssä, ja olin kuullut siitä pelkkää hyvää. Se oli kuulemma lapsirakas, kiltti ja ennenkaikkea nöyrä ratsu. Tapio seisoi kiltisti paikoillaan harjaillessani sitä pehmeällä pölyharjalla. Sen kultainen turkki kiilteli tallin kelmeässä valossa ruunan jököttäessä hievahtamatta, ainoastaan korviaan pyöritellen. Se katseli tallikäytävän touhuja uteliaana ja antoi minun varustaa itsensä kaikessa rauhassa.

- Tyyne, sä annoit mun mennä Tapsalla! minun oli pakko hihkaista, kun Tyyne saapui kentälle. Olinhan kehunut hevosta ihanaksi heti, kun se oli tullut.
- Jep, mä halusin nähdä sun ilmeesi! Tyyne virnisti takaisin.
Tunti aloitettiin verryttelemällä itsenäisesti, Tyynen toteuttaessa suunnittelemaansa rataa ja samalla silloin tällöin jakaessa ohjeita ratsukoille. Tapio tuntui ihan mahtavalta jo heti verryttelyissä. Ruuna liikkui letkeästi suurilla askelilla eteenpäin, ja sillä tuntui olevan juuri sopivasti virtaa. Se katseli esteitä korvat hörössä, mutta tuli tarvittaessa kuuliaisesti myös ohjalta hyvin taakse. Minä varmaankin säteilin innosta sen selässä, vähintäänkin yhtä kirkkaasti kuin hevoseni kullanhohtoinen turkki!

Aloitimme tunnin tulemalla yksitellen kahdeksikon muotoiselle tielle, jonka molemmilla kaarilla oli pienet ristikot.
- Tullaan ensin ravissa ihan muutama kierros ja siirrytään sitten laukkaan, kun mä sanon. Keskikohdassa harjoitellaan vähän laukanvaihtoa apupuomin kanssa, eli puomilla vaihdatte johtavan ohjan oikealle ja tarvittaessa voi auttaa pohkeilla, että laukka mahtuu sujuvasti myös takaa. Jos laukka ei vaihdu, niin korjatkaa ravin kautta, Tyyne ohjeisti.
Tapio liikkui kahdeksikkotehtävällä loistavasti, vaikka aivan ensimmäinen laukanvaihto meiltä epäonnistuikin, ruunan sotkiessa takajalkansa puomilla.
- Ratsasta reippaammin pohkeella! Tyyne sanoi, ja kun vain tein työtä käskettyä, laukanvaihdot onnistuivat nopeasti meiltäkin. Olin ihan tyystin ihastunut Tapsaan, sillä se oli rehellinen hypääjä ja teki kaiken käskemäni muitta mukinoitta. Kauttaaltaan kultainen hevonen!

Deli laukkasi suurin askelin pitkällä sivulla olevaa pysty-okserilinjaa kohti Jenny selässään.
- Pidäte, Tyyne sanoi, jolloin Jenny vetäisi innokkaan Delin hiukan lyhyempään laukkaan. Tamma hyppäsi pystyn yli hurjalla loikalla, jolloin Jenny tarrasi sen harjaan ja ehkä ensimmäistä kertaa ikinä, näytti hevosen selässä jopa vähän kauhistuneelta. Deli ei pitänyt selässä menoa hidastavasta ratsastajastaan, joten se veti liinat kiinni juuri ennen okseria, lennättäen Jennyn vauhdilla puomien sekaan. Näky sai minut irvistämään, sillä olin varma, että Jenny oli vähintään katkaissut niskansa ilmalennon johdosta. Deli pärskähti välinpitämättömän näköisenä ja ravisteli kaulallaan vapaana roikkuvia ohjia.
- Sattuko? Tyyne kysyi kovalla äänellä, ja lähti kävelemään reippaasti maassa istuskelevaa Jennyä kohti. Tämä kuitenkin nousi nopeasti pystyyn ja ja ainakin näytti pudistavan päätään. Tyyne talutti Delin ja Jennyn kentän keskelle, ja antoi seuraavalle luvan tulla. Minä heräsin ajatuksistani, ja ohjasin Tapion ravissa uralle. Annoin sille käskyn siirtyä laukkaan sydän hakaten, ja ruuna tuntui hiukan kummastelevan, mikä oli tehnyt hyppäämisestä yhtäkkiä niin jännittävää, kun tätä ennen se oli ollut hauskaa. Tapio ei kuitenkaan pettänyt minua, vaan lensi sujuvasti sekä pystyn että okserin yli ilman suurempia ongelmia niin, että saimme Tyyneltä jopa kehuja hyvistä paikoista ja hypyistä! Taputin molemmin käsin Tapion lihaksikasta kaulaa ja siirsin sen raviin. Vilkaisin vielä edelleen hevosensa vierellä seisoskelevaa Jennyä huolestuneena, mutta onneksi tämä nousi sitten lopulta takaisin Delin selkään.

- Sattuiko sua? kysyin kulmat kutrussa tunnin jälkeen, kun kävelimme loppukäyntejä pitkin ohjin.
- Eei, Jenny virnisti. - Ranne taisi vähän venähtää, mutta eiköhän se siitä, hän jatkoi pyöritellen vasenta rannettaan irvistäen.
- Hyvä! huokaisin silittäen Tapion kaulaa. - Tai siis, mä jo luulin, että sulla vähintäänkin katkesi jotain!

Vastaus:

Ihanasti kirjoitettu ja kuvailtu tuntitarina :). Tarina oli jotenkin tosi mielenkiintoinen ihan alusta asti ja tätä oli muutenkin tosi kiva lukea! Tapsa on kyllä sellainen hurmuri, että ei ihmekään jos tykkäsit siitä ;). Kivasti kerroit tässä myös muista tunnin tapahtumista (tässä tapauksessa tietysti Jennystä ja Delistä).

Ansaitsit tietenkin uudet 10 tuntipistettä! :-)

• Tyyne

Nimi: Lyydia

30.07.2017 23:50
Silmäilin oleskeluhuoneen ilmoitustaululla olevaa naperotunnin tuntilistaa. Atte oli laitettu Nora-nimiselle tytölle ratsuksi, joten mä päätin kysyä, tarvittaisiinko Aten varustamisessa apua ja tarvittaessa myös taluttaessa. Kello oli jo puoli seitsemän, joten pian huoneeseen alkoi tupsahdella pieniä lapsia vanhempineen.
-Äiti, mä sain Aten! kuului tytön riemunkiljahdus, kun hän oli lukenut tuntilistan.
-Hei, mä oon Aten hoitaja, sanokaa jos tarvii apua jossain niin autan mielelläni! sanoin hymyillen tytön äidille.
-Joo hyvä juttu, kyllä sinä voisit auttaa hoitamisessa ja taluttajaakin Nora varmaan tarvii vielä, nainen vastasi ja loi kysyvän katseen tyttöönsä.
-Joo, kyllä mä haluan taluttajan, Atte on niin iso!
Hymyilin.
-Noniin, kello onkin jo sen verran, että voidaan lähteä harjaamaan Attea, sanoin ja lähdin äiti ja tytät kannoillani kohti Aten karsinaa.

Aten varustaminen sujui hyvin. Sidoin ponin heti kiinni karsinassa, ettei se pääsisi pyörimään ja astuisi vahingossa tytön varpaille. Ruuna oli oikein kiltisti ja saikin paljon rapsutuksia Noralta!
-Voidaan lähteä jo kentälle, mennään Mangon perässä, sanoin ja annoin Aten ohjat tytön käteen. Kiinnitin riimunnarun kuolainrenkaaseen ja talutin itse ponia toiselta puolelta.

Tunnilla harjoiteltiin pysähtymistä ja liikkeelle lähtöä. Pysähtymiset onnistuivat Noralta ja Atelta oikein hyvin, mutta liikkeelle Atte oli vähän laiska lähtemään ja jouduin vähän auttamaan siinä kohtaa. Tosin tytön jalatkaan eivät järin pitkät olleet, joten Atte saattoi myös olla tuntematta pohjeapuja.
-Hyvä Nora, hienosti sait Aten liikkeelle! Tyyne kehui kannustavasti. Tytön kasvoille nousi hymy.

-Teillä meni kyllä hienosti! sanoin Noralle, kun hän oli jo tullut alas Aten selästä.
-Kiitti! tyttö vastasi ja halasi Attea. -Atte on paras!

Vastaus:

Ihana pikkutarina, oli hyvä idea tehdä talutustunnista tarinaa! Tykkäsin tämän lukemisesta kovasti, ja teksti olikin mukavan sujuvaa :-). Tarina oli kivasti tiivistetty, mutta silti kuvailua oli tarpeeksi.

Tästäkin saat siis palkaksi ne 10 tuntipistettä!

• Tyyne

Nimi: Jenny

30.07.2017 13:22
Yleistunti 2.8.2017

Hymyilin huomatessani Lillin nimen oman nimeni perässä, tarkkaillessani yleistunnin tuntilistaa. Huomasin Tyynen laittaneen Ulrikan ratsuksi Ellun. Ei siinä mitään, olihan Ellu Ulrikan hoitsu, mutta Tyyne oli antanut Ulrikan ratsastaa aina ensimmäisenä Keijukummun uusilla hevosilla. Ensin Hasse, sitten Tapsa ja nyt vielä Ellukin!
"Tyyne, tää on ihan epäreilua! Ulle saa aina ratsastaa kaikki uudet hevoset", valitin muka pettyneeseen äänensävyyn, vaikka tietysti olin onnellinen saadessani toivomani Lillin ratsuksi, eikä asia nyt niin suuri tai vakava ollut. Lausahdus olikin tarkoitettu lähinnä vitsiksi.
"No, voin mä laittaa sulle Islan!"

Niinpä Lilli vaihtui heittämällä Keijukummun uuteen, kimoon arabianhevoseen. Olin onnellinen saamastani ratsusta ainakin siihen asti, kunnes sain tietää millainen se oli luonteeltaan. Isla oli tallin suurin draama queen ja sen sain kyllä moneen otteeseen huomata.
Kuvankauniin tamman hoitaminen sujui ihan hyvin, vaikka tamma luimistelikin melkein koko ajan ja yritti pari kertaa jopa näykkäistä. Herkkähipiäinen Isla ei sietänyt yhtään liian kovakouraista harjausta. Suitsia laittaessani Isla puolestaan liimasi suunsa tiukasti kiinni eikä suostunut avaamaan sitä, ennen kuin menetin hermoni tammalle ihan kunnolla.
"Lillikin olisi varmasti ollut helpompi kuin sinä!" tuhahdin, kun suiset olivat viimeinkin hevosen päässä. Isla pureskeli kuolaimia korvat taakse päin suunnattuina. Satula ja lampaankarvaromaani oli selässä, vielä piti pintelit laittaa jalkoihin. Sitten Isla oli vihdoin varustettu!

Tunti aloitettiin tietysti alkukäynneillä, joissa ei mitään erikoisempaa ollut. Ravissa Isla viskeli päätään ja vastusteli ohjaa minkä kerkesi.
"Pehmeä käsi, pohkeet paikallaan!" Tyyne sanoi napakasti. Purin hampaita yhteen ja yritin parhaani mukaan saada Islan rentoutumaan ja kulkemaan nätisti. Tamma vain luimi ja kulki ties kuinka vinossa. Ravia sai työstää kauan, ennen kuin Isla näytti edes joten kuten järkevältä.
"Nyt se näyttää jo ihan kivalta, hyvä", Tyyne sanoi pienesti hymyillen ja ohjeisti muita ratsastajia.
Taputin Islaa kaulalle. Tamman kanssa sai todellakin tehdä töitä, mutta pikkuhiljaa se alkoi liikkumaan paremmin. Vähitellen tajusin, miten herkkää kuningatarta täytyi ratsastaa, jotta se suostui kulkemaan kauniissa muodossa eteenpäin.

Alkuverryttelyiden jälkeen aloimme tulemaan neljää puomia ympyrällä. Tehtävä oli yksinkertainen, mutta Islan kanssa mikään ei ollut yksinkertaista. Huokaisten ohjasin Islan puomeille, jotka se ylitti käynnissä oikein kivasti. Isla sai paljon taputuksia ja jatkoimme tehtävää vielä hetken aikaa käynnissä.
Sitten oli aika siirtyä raviin, jossa oli taas paljon tekemistä. Isla harppoi puomit nostellen jalkojaan taivasiin saakka, pää korkealla ja takapää ulos ympyrältä valuen.
"Hei, älä anna sen Islan hölmöillä!" Tyyne komensi. "Pidä käsi paikallaan, sisäpohke kääntää, ulko-ohja tukena! Ja jos se junnaa paikallaan, käske sitä eteenpäin!"
Maiskautin Islalle ja koitin noudattaa Tyynen ohjeita. Muutaman kerran puomeja mentyämme, Isla alkoi taas kulkea järkevämmässä muodossa eikä se enää nostellut jalkojaan niin ylös. Tamma taipui ja oli aika rentokin, vaikka Isla meinasikin rynnätä avuiltani pois. Ei meno varmasti mitään maailman kauneinta ollut, mutta ihan hyvin meillä silti meni.
"Okei, nyt laukka!"

Isla siirtyi laukkaan hieman pohkeilla hipaistuani. Laukka ei tosin ollut kaunista, vaan sekavan näköistä ristilaukkaa.
"Otapas uusi nosto!" Tyyne käski. "Rauhallinen ravi, ja ulko-ohjan tuki!"
Nätti laukannostokin oli Islalla vaikeaa. Toisella kerralla kimo kuitenkin sai nostettua laukan oikeaan kierrokseen ja kulki rennosti eteenpäin. Hieman takapää meinasi taas valua ulos, mutta pikkuhiljaa laukkakin alkoi sujumaan ympyrällä. Puomit ylittyivät, eikä Isla edes luimistellut ajaessani sitä eteen. Islasta kuoriutui tunnin edetessä reipas, eteenpäinpyrkivä ratsu, vaikka aluksi tuntui, että se vain junnasi paikoillaan.
"Hyvä Jenny, Isla kulkee tosi hyvin nyt!"
Laukkatyöskentely sujuikin meillä kaikista parhaiten. Välikäyntien jälkeen aloitimme haastavamman kavalettitehtävän, jossa pitkällä sivulla ja lyhyellä sivulla oli ravipuomeja, joiden toinen pää oli nostettu ylemmäs. Toisella pitkällä sivulla oli vuorostaan laukkakavaletit, joiden korkeus oli noin 50cm.

Minun täytyi taas saada Isla kulkemaan paremmin eteen, jottei se jäänyt paikalleen junnaamaan, jalkojaan ja päätään korkeuksiin nostellen. Pari kertaa takakavio kolahti puomiin, mutta muuten ravipuomit menivät hyvin. Taputin tammaa nopeasti ja nostin laukan. Nähtävästi nosto oli liian rivakka ja voimakas, sillä Isla ponnahti laukkaan korvat luimussa ja hevonen jopa heitti pienen pukin. Se kiersi laukkakavaletit ja veti päänsä alas. Minä roikuin hevosen kaulalla ja sain itseni jotenkin ujutettua takaisin satulaan.
"Näetkös, Isla ei siedä yhtään liian kovia apuja", Tyyne sanoi ja käski minun yrittää uudelleen, tällä kertaa hellävaraisemmin. Nyt puomit ylittyivät ja Isla loikki kavalettien yli tottuneesti hyvässä rytmissä.
"Hyvä", sanoin Islalle ja taputin sitä kaulalle.

Jatkoimme kavalettitehtävää jonkun aikaa, kunnes kaikilla alkoi sujumaan hyvin. Islan ja minun meno parantui kokoajan, ja lopputunnista jopa nautin Islalla ratsastamisesta. Isla oli ainakin palkitseva ratsu, sillä alkutunnista en olisi uskonut siitä kuoriutuvan näin näyttävää ratsua.
"Teillähän sujui hienosti loppua kohden", Tyyne kehui loppukäynneissä kun hän kyseli ratsastajilta fiiliksiä päivän tunnista.
"Joo, ehkä mä joskus vielä opin ratsastamaan tätä", irvistin ja taputtelin Islaa kaulalle. Se piti korviaan hörössä ja käveli rennosti allani.
"Isla on vaan tommoinen herkkis, yksikin väärä liike niin se alkaa kulkemaan vinossa ja ties miten", Tyyne sanoi. "Mutta ainakin se on opettavainen", ratsastuksen opettaja virnisti vielä.
Totta. Islassa oli myös jonkin verran samoja piirteitä kuin omassa hevosessani Delissä. Sekin oli aika herkkä ratsu, ei tosin ihan tällainen kuin Isla, mutta kyllä niiden ratsastettavuudessa jotain samaa oli.
Päätin tunnin ajatukseen, että voisin hyvin ratsastaa Islalla toistekin, vaikka se tällainen diiva olikin. Talutin sitä talliin hyvillä mielin, olihan se välillä kulkenut hienostikin, pienien alkuvaikeuksien jälkeen!

Vastaus:

Tää oli kyllä superkiva tuntitarina! Kuvailit Islan luonnetta tosi hyvin, juuri tuollainen se on :D. Teksti oli jälleen tosi helppolukuista ja miellyttävää, mutta yhden kirjoitusvirheen bongasin: 'kokoajan' --> 'koko ajan'. Muuten tarinassa ei ollut ollenkaan virheitä ja teksti oli kaikin puolin hyvää! :-)

Ja uudet 10 tuntipistettä taas ansaittu :).

• Tyyne

Nimi: Luna

30.07.2017 07:40
Tehoestetunti 30.7.17
Mä olen ilmoittautunut sunnuntain tehoeste tunnille vakkariksi. Tänään oli ensimmäinen tunti ja mä sain Tompan. Ei jännittäny niin paljon kun kiristin satulavyön ja nousin satulaan. Mittasin jalustimet sopiviksi ja annoin hevoselle pohkeita. Tomppa lahti kävelemään rennosti, korvat höröllä alkukäyntejä.

Otan ohjat tuntumalle ja vilkaisen kahdeksikolla olevia isokokoisia ristikoita. Jenny hyppää ne Delin kanssa ensimmäisenä.
"Sitten Luna ja Tomppa" Tyyne ilmoittaa. Annan Tompalle laukkapohkeet ja se nostaa laukan aika kivasti. Käännän sen kahdeksikolle ja hyppään ensimmäisen esteen. Laukanvaihto ja toinen este. Pidätön Tompan raviin.
"Hienosti meni!" Tyyne ilmoittaa ja kääntyy sitten seuraavan ratsukon puoleen. Taputan Tomppaa kaulalle. Hyppäämme kahdeksikolla vielä muutaman kerran.

Seuraavaksi alamme hyppäämään pitkällä sivulla pysty-okseri-linjaa. Minä aloitan. Jännittää vähän, kun nostan laukan mutta se menee mainiosti. Vähän taisi Tomppa kiihdyttää viimeisten esteiden välissä koska niiden välissä oli vain 2 laukka-askelta. Seuraavaksi oli Delin vuoro. Yhtäkkiä kaikki olivat hypänneet kerran ja oli minun vuoroni. Kiihdytin Tompan laukkaan.
"Hyvä hevoset", mutisen. Ensimmäinen hyppy. 1-2-3 askelta.
"Hienoa Tomppa", hihkaisen. Toinen hyppy. 3 askelta.
"Ihanaa!" Nauran. Kolmas ja neljännes hyppy. 3 askelta. Viimeinen okseri.
"Hyvä!" Kehun Tomppaa kun pääsemme alas ehjin nahoin esteen toiselle puolelle.

Kuten yleensä Tyyne kysyy henkilökohtaisesti miten tunti meni.
"Kivasti se meni. Ja Tomppa meni kivasti", kerron.
"Hyvä!" Tyyne sanoi ja käveli toisten luo.
"Ja sitten kaartoon!" Tyyne ilmoittaaa kentän reunalta.
"Se oli memestys", mumisen Tompan korvaan kun halaan sitä.

Vastaus:

Oikein kiva tarina taas! :) Kuvailit asiat ihan hyvin ja teksti oli mielestäni mukavan sujuvaa. Pari kirjoitusvirhettä tekstistä löysin (ainakin 'tehoeste tunnille' --> 'tehoestetunnille'), mutta hyvin olet kuitenkin kirjoittanut :-).

Saat tästä palkaksi tietenkin sen 20 tuntipistettä!

• Tyyne

Nimi: Lyydia

30.07.2017 01:43
Yleistunti 2.8.2017

Maanantain yleistunnin ratsuksi mä sain Leon. Rehellisesti sanottuna mua oikeesti vähän jännitti tunti, Leo kun tunnetaan tallilla melko pukittelevana tapauksena... Mutta toisaalta, eihän Tyyne sitä olis mulle laittanut, ellei se olis varma että pärjään sille!

-Hei Lyydia, kyllä sä voit olla ihan rennosti siellä selässä! Ei se ihan turhasta kuitenkaan pukita, Tyyne sanoi naurahtaen. -Jos sua jännittää niin se aistii sen ja käyttää todellakin sitä hyväkseen.
Mä tosiaan istuin jäykkänä kuin puutikku Leon selässä jo alkukäynneistä lähtien. Tyynen sanat kuultuani mä skarppasin ja rentouduin, se oli totta, että kun poni aistii oman jännitykseni, se alkaa varmasti temppuilemaan. Pitää vaan pysyä päättävisenä ja näyttää, kuka on pomo!

Perus alkuverryttelyiden jälkeen Tyyne ohjasi meidät keskiympyrälle, jossa oli neljä maapuomia. Ympyrällä oli tarkoituksena taivutella hevosia ja saada ne mahdollisimman rennoiksi sekä tietysti ylittää puomit. Aluksi tehtävää mentiin ihan käynnissä. Leo käveli tarmokkaasti ja sen paksu niska heilui käynnin tahdissa. Ruuna vastusteli hieman taipumista ja yritti nostaa päätään ylös, mutta pysyin rauhallisen päättäväisenä ja ruuna alkoikin rentoutumaan jossain vaiheessa. Käyntityöskentelyssä ei siis ollut mitään ongelmaa, ruuna kulki moitteettomasti eikä yrittänyt mitään omia kuvioitaan!

Ravissa Leo teki puolestaan heti ensi alkuun sellaisen tempun, ettei se suostunut liikkumaan eteenpäin. Se siis pysähtyi niille sijoilleen, mutta lähti kyllä liikkeelle heti kun käskin raipan avulla.
-Noin sitä Leoa ratsastetaan! Hyvä, Tyyne kehaisi. Olin tyytyväinen, että uskalsin ratsastaa ponia ihan kunnolla. Olin jo ihan rentona ja Leolla ratsastaminen alkoi olla hauskaa, kun en jännittänyt enää!

-Ja sitten laukka!
Nostossa ruuna protestoi hieman luimistamalla korviaan ja taisi sieltä ihan pikkiriikkinen pukkikin tulla, mutta ei muuta. Se oli selkeästi jo tyytynyt siihen kohtaloon, että mä oon täällä se, joka määrää tällä kertaa. Laukassa Leo oli vähän hidas ja jalkaa käyttäessäni se luimisti aina korviaan, mutta kun käski enemmän, se kyllä totteli.

Seuraavana oli vuorossa vähän haastavampi kavalettitehtävä. Toisella pitkällä sivulla sekä lyhyellä sivulla oli ravipuomit, jotka olivat kavaletteja, joiden toinen pää oli maassa. Toisella pitkällä sivulla oli laukkakavaletit. Ravipuomeilla Leo kolisteli aluksi puomeja aika paljon, mutta mun piti taas vaan laittaa napakasti se liikkumaan eteen, niin se alkoi nostelemaan jalkojaan ihan kunnolla.

-Prrrr, Leo! Tyyne huusi kentän keskeltä. Mä olin tuonut sen laukkakavaleteille huonosti ja jäänyt jälkeen ensimmäisestä hypystä, josta ruuna otti nokkiinsa ja otti lähdöt. Menimme pukkilaukkaa kentän päätyyn, ja ihme ja kumma mä pysyin selässä!
-Se taisi protestoida, kun et päässyt kunnolla hyppyyn mukaan, Tyyne virnisti. -Tuu heti uudestaan nämä kavaletit.
-Hyi sua, toruin vuonohevosta ja ohjasin sen takaisin toiseen päätyyn, mistä pääsisin suoraan kavaleteille. Pidin Leon hitaassa laukassa, jotta saisin askeleet kunnolla tahditettua kavaletille ja mäkin pysyisin mukana.
-Juuri noin, hyvä! kehui Tyyne onnistuneen pätkän jälkeen. Taputin ruunaa kaulalle.

-Noh, mitkäs fiilikset sulle Lyydia jäi tunnista ja Leosta? Tyyne kertasi vielä tunnin päätyttyä, kun olin jo tullut alas ponin selästä.
-Tunnista hyvät, Leostakin tykkäsin kyllä kovasti! Tää on kyllä hauska poni, kunhan sitä oppii ratsastamaan, vastasin hymyillen.
-Niinhän se on, opettavainen!
Hymyilin ja rapsutin Leon säkää. Lähdin muiden perässä taluttamaan vuonohevosta talliin.

Vastaus:

Tämäpäs oli kerrassaan ihana tuntitarina, tykkäsin kovasti! ♥ Teksti oli oikein sujuvaa ja kuvailit kaiken tosi kivasti. Ja Leon luonnekin tuli tässä mukavasti esille! :)

Tästä tarinasta ansaitsit tietenkin taas 10 tuntipistettä :).

• Tyyne

Nimi: Lyydia

29.07.2017 22:59
Tehokoulutunti 31.7.2017

Mä olin osallistunut vakituiseksi maanantain tehokoulutunnille Ellien kanssa, koska ajattelin ihan tosissaan alkaa kilpailemaan neidillä kouluratsatsuksessa tulevaisuudessa. Tunnilla olikin ainakin tällä kertaa vain kolme ratsukkoa mun ja Ellien lisäksi, joten opetusta sai ainakin hyvin!

Alkuverkoissa me taivuteltiin hevosia ihan kunnolla. Ellie oli jälleen aika jäykkä, joten oli hyvä, että kerkesin jumppaamaan sitä tarpeeksi alkuverkoissa.
-Ellie voisi liikkua vähän reippaammin, taivuta! Tyyne huusi kentän keskeltä. Mä olin keskittynyt lähinnä ponin taipuisuuteen, jonka takia mä en kiinnittänyt niin paljoa huomiota ponin liikkumiseen. Tästä esimerkiksi huomasi hyvin, että mä olin ratsastanut ilman opetusta jo pidemmän aikaa!
-Kyynärpäät kylkiin, Cecilie! Ja Lamorak voisi taivuttaa Deaa vähän reilummin, noin!
Tyyne pisti meidät jo tässä vaiheessa ihan tosissaan tekemään töitä, hän huomautti heti pienistäkin virheistä, mikä oli tietysti hyvä asia. Jalat alkoivat olla hapoilla kevennyksestä. Kiitin Jumalaa siinä vaiheessa, kun Tyyne käski meidän ottaa käynnille ja antaa hetkeksi pitkät ohjat.

Seuraavana tehtävänä oli pohkeenväistöt pitkillä sivuilla. Aloitimme tekemään niitä käynnissä. Tehtävä olikin hyvä mulle ja Ellielle, kun Ellie on vielä niin nuori ja sen tasapaino ei ole vielä täysin kehittynyt. Siksi olikin hyvä päästä tunnille treenaaman niitä ja saada vinkkejä!
-Johda vähän edestä, ulkopohje, hyvä, juuri noin! Tyyne kehui, kun suoritimme väistöä Ellien kanssa. -Muista pitää oma tasapaino tasaisena, että ponikin pystyy työskentelemään kunnolla ja ymmärtää avut!
Yllätyksekseni ensimmäinen väistö sujui oikein hyvin! Ellie malttoi keskittyä ja se liikkui reippaasti, eli mun ei tarvinut patistaa sitä liikkumaan eteen samalla väistöä suorittaessamme.

-Ja ravissa sama! Päädyissä pääty-ympyrät.
Raviväistöissä Ellie oli vähän epävarma ja alkoi pureskella kuolaintaan. Tahti alkoi hidastua, eikä väistöt meinannut oikein onnistua. Jouduinkin lainaamaan Ossianilta raippaa, kun hän ei itse sitä Saken kanssa tarvinut.
-Napauta vähän raipalla, että saadaan takapääkin kunnolla mukaan, Tyyne kehotti.
Ja poniin tosiaan tuli vauhtia! Mä pidin sen kuitenkin suht. rauhallisessa ravissa, mutta kuitenkin niin, että se väisti ihan kunnolla. Loppujen lopuksi raviväistötkin alkoivat sujua hyvin, ainakin ensimmäiseen pätkään verrattuna!

Laukkaa otimme ensin koko uraa pitkin. Ellie alkoi vähän innostua, joten mun piti tehdä sillä ympyröitä ja voltteja. Se heitteli hieman päätään ja oli muutenkin rauhaton. Tässä vaiheessa sain Tyyneltä paljon muistutuksia istunnasta.
-Mä tuun kohta liimaamaan sun takapuolesi siihen penkkiin kiinni! Tyyne uhkasi.
Ellien laukka on mulle edelleen toisinaan vähän hankala istua, varsinkin silloin, kun poni laukkaa pää taivaissa. Kyllä se sitten jossain vaiheessa malttoi rentoutuakin, onneksi, sillä muuten koko lopputunti olisi mitä luultavammin mennyt aivan penkin alle. Luvassa kun oli siis vastalaukkatehtävä!

Ellie ei osaa vielä laukanvaihtoja kunnolla, mutta se pudotti kulmissa monesti raville ja vaihtoi sitä kautta laukan oikeaksi. Se johtui osittain Ellien huonohkosta tasapainosta ja osittain myös musta, kun en muistanut pitää ponia tarpeeksi napakasti avuilla. Kunhan muistin avittaa hieman sisäjalalla ja pitää ulko-ohjankin kunnon tuntumalla, alkoi onnistua! Kiemurauralla tuli aluksi taas näitä ravivaihtoja, kun mä unohduin taas vähän vaan humputtelemaan ja matkustin selässä, mutta kyllä sekin meiltä sitten onnistui! Ellie ei vain millään meinannut ymmärtää, että kaarteet on tarkoituskin mennä vastalaukassa. Se kun haluaisi aina mennä helpomman kautta.

Loppukäynneillä Tyyne taas kävi läpi henkilökohtaisesti, mitä fiiliksiä tunnista jäi ja mitä parannettavaa vielä mahdollisesti olisi.
-Entäs Lyydia, miten meni omasta mielestä?
-No oikeestaan ihan kivasti mun mielestä! Kunhan vaan jaksoin itse olla napakkana niin sujui, vastasin.
-Olen samaa mieltä! Tosi hyvinhän teillä meni kun sä jaksoit keskittyä, ponihan pysyi hyvin kuulolla koko ajan. Paitsi alussa se laukka taisi tuoda vähän ongelmia mutta kyllähän te suorititte sitten kiemurauralla tosi kivasti, Tyyne sanoi hymyillen. -Teistä tulee vielä kova vastus koulukisoissa.
-No siitä en oo niin varma, vastasin naurahtaen, vaikka salaa toivoinkin, että Tyyne olisi oikeassa.

Vastaus:

Tosi kivalla tyylillä ja hyvin kirjoitettu tuntitarina! Kuvailit hyvin Ellien käyttäytymistä ja muutenkin yksityiskohtia oli tässä tarinassa oikein mukavasti :). Tekstistä en löytänyt virheitä ja tarinan lukeminen oli muutenkin helppoa!

Eli palkaksi saat tästä tietysti 10 tuntipistettä :-).

• Tyyne

Nimi: Jenny

26.07.2017 21:57
Tehoestetunti 30.7.2017

Tunti oli sujunut tähän asti hyvin minun ja Delin osalta. Taputtelin tammaa ja ujutin sille pitempää ohjaa sormieni välistä. Pian alkaisimme hyppäämään pitkällä sivulla olevaa pysty-okseri-linjaa, mutta nyt saimme hetken aikaa hengähtää käynnissä.
Aikaisemmin olimme hypänneet kahta isokokoista ristikkoa kahdeksikolla, ja se oli ollut oikein kiva tehtävä. Laukanvaihdot kahdeksikon keskikohdassa olivat sujuneet moitteettomasti, eikä hypyissäkään ollut mitään ongelmia. Hieman Deli meinasi kiihdytellä ja vauhtia oli välillä liikaa, mutta Deli reagoi pidätteisiini nopeasti, joten sinänsä vauhdista ei koitunut ongelmaa.

Ruunikko ratsuni laukkasi tapansa mukaan suurin askelin, ja lähestyi linjan esteitä hyvässä tahdissa. Se hyppäsi pystyn vähän liiankin korkealta ja pysyin jättiläismäisessä hypyssä mukana juuri ja juuri. Hevosen laskeuduttua jäin vetämään ohjasta aivan liian lujaa eikä Deli siitä tykännyt, siispä se iski jarrut pohjaan juuri, kun olisi pitänyt ylittää okseri.
Otteeni irtosi ohjista lentäessäni oldenburgtamman kaulan yli kohti estettä. Rysähdin puomien sekaan kädet edellä niin, että puomit oikein kolisivat. Deli katsoi minua hämmästyneenä vähän matkan päässä, minun voihkiessa esteen seassa.
"Auh..." voihkaisin tunnustellen vasemman käden rannettani huolestuneena.
Jäin sanattomana istumaan kentän hiekkaan, muiden ratsukoiden tuijottaessa minua. En itsekään oikein ehtinyt tajuta, mitä juuri äsken tapahtui.
"Herranjumala, sattuiko?" Tyyne tuli luokseni huolestunut ilme kasvoillaan. "Näytti nimittäin aika hurjalta!"
"Ei... Kai", mutisin noustettani ylös, edelleen pidellessäni ranteestani kiinni.
"Pystytkö sä jatkamaan ratsastusta?"
"No, mun ranteeseen sattuu", paljastin.
Nousin hieman huojahtaen ylös ja näytin rannetta Tyynelle. Hän katsoi rannetta arvioiden.
"Taitaa tulla ihan kiva mustelma", Tyyne tokaisi. "Mutta murtuma se ei ole."
Huokaisin helpotuksesta. Ranteeseen sattui, mutta pystyin liikuttamaan sitä.
"Kyllä mä sitten voin ratsastaa, kun ei se kerta murtunut ole", sanoin ja pudistelin hiekkoja pois päältäni.
Onneksi oli turvaliivi ja kypärä. Muuten olisi voinut käydä hullusti.
Tyyne kysyi vielä, että olinko aivan varma, että halusin jatkaa ratsastusta, ja nyökkäsin päättäväisenä.
"Tuo on hyvä asenne. Mutta jos alkaa sattua yhtään enempää, sanot mulle, okei?" Tyyne huolehti.
"Joo joo, äiti", sanoin naurahtaen ja nousin takaisin Delin satulaan.

Ranteeseeni sattui hieman, mutta lopputunti meni silti hyvin. Pari kertaa linjan hypättyämme, siirryimme loppuverryttelyihin. Deli oli ylittänyt esteet taidokkaasti eikä se enää kieltänyt. Se yksi ainoa tämän päivän kielto oli täysin minun syyni, ei olisi pitänyt jäädä vetämään Deliä ohjasta. Tehtyä ei kuitenkaan saanut tekemättömäksi, ranteeseeni jäisi siitä hetkeksi tumma muistutus.

Vastaus:

Hui, pääsit näköjään jo tippumaan Deliltä :'D... Hyvä ettei käynyt tosiaan kuitenkaan pahemmin!
Mutta, tarinassa oli oikein hyvää tekstiä ja sitä oli helppo lukea. Teksti oli oikein kivasti tiivistettyä niin, että ne ns. tärkeimmät asiat sisältyivät tarinaan :). Tosi kiva tuntitarina siis, vaikka harmillisesti tipuitkin!

Saat tästä palkaksi uudet 10 tuntipistettä :-).

• Tyyne

Nimi: Ponityttö

26.07.2017 15:51
"Ponityttö, älä anna Aten haahuilla koko tuntia!" Tyyne opastaa kentän keskeltä. Huokaisen. Atte on vähän ajatuksissaan, itse asiassa ehkä liiankin ajatuksissaan.

Kokoan ohjat kun Tyyne käskee. Menemme kolmikaarisella kiemurauralla ensin käynnissä ja sitten ravissa. Joudun muistuttamaan Attea raipalla että se muistaisi minun istuvan selässä. Kaarteissa Atte meni ihan ok.

"Ja sitten jalustimet pois jaloista ja ristiin satulan eteen" Tyyne käskee. Huokaisen ajatuksissani. Potkaisen jalustimet pois. Pistän ne ristiin satulan eteen. Jatkamme töitä.

Lopputunnista siirryimme laukkaamaan pääty-ympyrälle. Aten laukka on vähän hidasta. Yhtäkkiä Atte taisi unohtaa että on tunnilla, koska se siirtyy käyntiin ja pysähtyy kaartoon. Annan roimasti pohkeita ja saan sen vielä laukkaan.

"Sitten loppukäynnit!" Tyyne käskee. Huokaisen. Annan Atelle vapaat ohjat. Se löntystelee kiitollisena tunnin loputtua. Menemme kaartoon ja Aten hoitaja hakee sen pois.
"Olipa… huoh" sanon hiljaa.

Vastaus:

Oikein mukava minitarina! Kivasti kuvailet Aten luonnetta ja muutenkin tässä tarinassa tuli vähän enemmän yksityiskohtia :). Vuorosanoissa sulta puuttuu lainausmerkkien jälkeen pilkku parissa kohtaa, mutta muuten virheitä ei löytynyt.

Tästä siis ansaitsit ne 10 tuntipistettä! :-)

• Tyyne

Nimi: Jenny

26.07.2017 15:40
Yleistunti 26.7.2017

Suin viimeisenkin pölyhiukkasen pois jättiläismäisen mustan orin karvapeitteeltä. Hevonen oli todella lempeä, vaikka olikin melko isokokoinen. Sen säkä oli minua lähes kaksikymmentä senttiä ylempänä. Silti minua ei pelottanut, vaikka massiivinen ori olisikin voinut liiskata minut alleen minä hetkenä hyvänsä.
"Onneks sä oot noin kiltti", kuiskasin Donitsin korvaan rapsutellessani sitä ennen kavioiden puhdistamisen aloittamista.
Kun olin saanut kaviotkin puhdistettua, hain Donitsin varusteet satulahuoneesta ja aloitin orin varustamisen. Donitsi oli oikein mukava varustettava, se seisoi paikallaan kaikessa rauhassa eikä välittänyt, että minulla oli pieniä ongelmia saada satula oikein asetettua sen selkään.
"Hyvä", sanoin hevoselle ja taputin sitä, kun olin saanut satulan vihdoin hyvin korkean ja vahvarakenteisen friisiläisen selkään. Sitten nappasin suitset käteeni ja tarjosin kuolaimia Donitsille. Se nappasi ne ongelmitta suuhunsa ja sain remmit kiristetyksi.
Katsahdin vielä Donitsin hoito-ohjeista, pitäisikö sille laittaa suojat. Ratsastaessa aina jännesuojat joka jalkaan, lapussa luki. Siispä kävin hakemassa orin suojat ja laitoin ne sille tottuneesti. Sitten uljas orini olikin valmis tuntia varten, minun piti laittaa vielä kypärä päähän ennen kentälle lähtemistä.

Kentällä kaikki nousivat Tyynen jakamien ratsujensa satuloihin ja tunnustelivat, että jalustimet olivat oikean mittaiset. Donitsin jalustimet olivat vähän lyhyen tuntuiset, joten pidensin niitä parilla reiällä. Sitten ohjasin orin kevyesti alkukäynteihin muiden ratsukoiden tullessa omaan tahtiinsa uralle.
Jo alkukäynneissä Donitsi tuntui eteenpäinpyrkivältä eikä se jäänyt ollenkaan laahaamaan askeliaan. En tiedä miksi, mutta jostakin syystä olin kuvitellut Donitsin olevan laiska ja hidasliikkeinen. Ehkä se johtui hevosen rakenteesta, joka ei ollut se kaikista virtaviivaisin.
"Ottakaas ohjat käsiin ja varmistakaa että hevonen liikkuu. Vaikka mennään käyntiä, hevosen täytyy edetä reippaasti." Tyyne sanoi napakasti, kun olimme hetken saaneet mennä käyntiä rennosti pitkin ohjin.
"Aletaan tulemaan kolmikaarista kiemurauraa."
Donitsi ei todellakaan ollut mikään jäykkis, se taipui jo alkutunnista hienosti ja näyttävästi, eikä minun tarvinnut paljoa käskeä miellyttämisenhaluista oria. Ei se mikään automaatti ollut, kyllä sitä piti ratsastaa, mutta sitä ei pitänyt koko ajan olla käskemässä.
"Donitsihan taipuu jo oikein kivasti, hyvä!" Tyyne kehui.
Hymyilin ja taputin oria. Jättiläismäisestä friisiläisestä oli hyvää vauhtia muodostumassa yksi lempihevosistani.
"Nyt kaikilla näyttää menevän hyvin käynnissä. Siirtäkää hevoset raviin!"
Pieni pohkeen napautus riitti saamaan Donitsin reippaaseen, eteenpäinpyrkivään raviin. Kuten tehtävässä oli tarkoitus, hevonen liikkui pohkeen edessä ja kaarteissa taipui myös niskastaan. Koko ajan suorituksemme parani ja tunsin osaavan kouluhevosen ottavan vallan. Donitsi selvästi osasi nämä jutut, minä sain nauttia yhteistyöhaluisesta ja todella ihanasta ratsusta.
Tehtävä oli selvästikin Donitsille helppo ja se halusi näyttää, että se todellakin osasi näin yksinkertaisen tehtävän. Suupieleni kaartuivat pieneen hymyyn, Tyynen kehuessa meitä taas.
"Teistähän muotoutuu koko ajan parempi kouluratsukko!"

Otimme välikäynnit työskenneltyämme ravissa hyvän aikaa. Donitsin kaula oli hieman hikinen, tunsin myös kuinka ratsastuspaitani alkoi pikkuhiljaa liimautua enemmän ja enemmän selkääni kiinni. Sää oli todella lämmin ja lähenteli hellerajaa. Tunti ei onneksi ollut kovin vaikea, ainakaan minulle.
"Aletaan menemään ilman jalustimia", Tyyne ilmoitti kävellessämme uralla.
"Häh? Kai sä vitsailet?" kuului epäuskoisia lausahduksia tuntiratsastajien suusta.
"No en tietenkään vitsaile! No niin, jalustimet kaulalle hopi hopi."
Heitin jalustimet pois jaloistani ja ristin ne Donitsin sään päälle. Minusta oli ihan mukavaa kokeilla ilman jalustimia menoa, sillä Donitsin askeleet olivat tuntuneet tosi mukavilta eivätkä ne pompottaneet ainakaan liikaa, vaikka melko suuret askeleet orilla olikin. Ulrikan ilme sen sijaan näytti järkyttyneeltä, sillä hän ratsasti lähes kaksimetrisellä shirenhevosella, Herkulla. Sen askeleet eivät tainneet olla kovin mukavat.
Tyyne käski meidät raviin ja jatkoimme kolmikaarisen kiemurauran tekemistä jonkin aikaa. Totuin nopeasti Donitsin askelissa istumiseen ja aloin jopa nauttia hevosen rytmikkäästä, näyttävästä ravista.
"Rentoutukaa, näytätte kaikki ihan rautakangilta", Tyyne naurahti. "Ette te sieltä minnekään tipu!"
Ravissa meneminen ilman jalustimia alkoi sujua koko ajan paremmin ja paremmin. Vilkaisin hoitohevostani Roita, jonka satulassa istui tällä kertaa Eliza. Nainen näytti nauttivan Roin pumpulinpehmeistä askelista.
"Hyvinhän teillä sujuu!" Tyyne kehui ratsastajia hymyillen.
Totta kai sujui hyvin. Olihan minulla ratsunani ihana Donitsi!

Siirryimme tekemään laukkatyöskentelyä pääty-ympyröille. Donitsi pyörähti pehmeään laukkaan pienestä merkistä ja ohjasin sen laukkaamaan ympyrälle. Donitsi oli sopivan herkkä ratsu, ei se mikään räjähdysherkkä ollut, mutta herkkä kuitenkin. Se totteli kuuliaisena pientäkin apua ja yritti parhaansa mukaan tehdä asiat halutulla tavalla.
"Vähän rentoutta Donitsiin, muuten hyvä! Todella hyvän ja reippaan oloinen laukka!" Tyyne huuteli ja koitin saada Donitsia rentoutumaan enemmän. Annoin orille vähän enemmän ohjaa ja pyrin itse istumaan satulassa rennommin. Nyt alkoi Donitsikin rentoutua, joten taputin tyytyväisenä sen kaulaa jatkaessani ympyrällä laukkaamista.
Muutkin ratsastajat alkoivat saamaan hevosiaan rennommiksi. Kun laukka alkoi sujua hyvin, sitä jatkettiin vielä hetkin ennen loppuraveihin siirtymistä.
"No, oliko se ilman jalustimia meneminen niin kamalaa?" Tyyne kysyi virnuillen. Pudistelimme päitämme. Minusta ilman jalustimia meneminen oli hauskaa, varsikin Donitsilla. Sillä oli kyllä oikein mukavat askeleet istua. Ravi ei pompottanut paljoa, ja laukka oli ihanan liitävää ja pehmeää.
"Donitsi on aivan ihana!" huudahdin Tyynelle suu leveässä virneessä, ravaten sillä vielä hetken ennen kuin siirsin sen loppukäynteihin. Ratsastuksen opettaja hymyili ja antoi ratsastajien siirtää ratsunsa käyntiin.
Olihan se hyvä, että ratsastajat olivat tyytyväisiä ratsuihinsa.
"Saanhan mä mennä Donitsilla joskus uudelleen?" anelin Tyyneltä loppukäynneissä.
"Katsotaan sitä sitten", Tyyne naurahti.
Kyllä hän antaisi minun vielä joskus ratsastaa Donitsilla, näin sen Tyynen ilmeestä. Hän vain halusi hieman kiusata eikä sen vuoksi antanut suoraa vastausta. Sivelin Donitsin kaulaa ja kummarruin sen vankkaa kaulaa vasten.
"Kiitos ihanasta tunnista", kuiskasin hevosen suloisesti kääntyileviin korviin. Donitsi selvästi kuunteli minua, ehkä sekin oli tykännyt tunnista yhtä paljon kuin minä?

Vastaus:

Jotenkin aivan ihana tarina ♥ Kuvailit Donitsia todella hyvin, juuri tuollaiseksi sen olen kuvitellutkin! Tämä tarina oli tosi hyvän pituinen ja teksti oli selkeää ja virheetöntä :-). Veikkaanpa että saatan antaa Donitsin sulle ratsuksi jatkossakin! ;)

Eli palkaksi tästä tietenkin 10 tuntipistettä.

• Tyyne

Nimi: Lyydia

26.07.2017 14:44
Yleistunti 26.7.

-Lyydia, älä anna sen Callen laiskotella! Taivuta kaarteessa, Tyyne opasti topakasti. Mulla oli jo nyt jalat kipeinä, kun olin tottunut Ellien kapeaan selkään ja Calle oli ainakin kolme kertaa Ellien levyinen. Mun osalta tunti ei alkanut kovinkaan hyvin, mä jäin oikeestaan vaan matkustelemaan Callen selkään, kun sen askeleet olivat niin mukavan pehmeät ja tasaiset. Siks ruuna pääsikin välillä vähän laiskottelemaan ja siitä Tyyne saikin huomautella moneen otteeseen. Ratsastimme kolmikaarisella kiemurauralla ja kaarteissa mun täytyi taivuttaa ruunaa reilusti ja käyttää sisäjalkaa myös ihan kunnolla, jotta se ei lähtisi oikaisemaan. Muutaman kerran me kaadettiin tötterö, joka oli laitettu merkiksi kaarteeseen ja Tyyne sanoikin jo, että jos vielä kerran sen kaadan, saan tulla itse nostamaan!

-Nyt ottakaa jalustimet pois jalasta ja nostakaa ne ristiin satulan eteen, Tyyne ohjeisti. Tein työtä käskettyä, mutta moni muu ei näyttänyt kovinkaan tyytyväiseltä tehtävänantoon. Etenkin Herkulla ratsastava Ulrika näytti tuskaiselta nostaessaan jalustimia ylös, vatsalihakset olivat varmasti koetuksella! Tässä vaiheessa mä olin enemmän kuin tyytyväinen päivän ratsuuni.

-No nyt liikkuu Callekin hyvässä tahdissa, pidä tuo! Tyyne kehaisi, kun olin laittanut ruunan oikeasti liikkumaan eteen. Kaarteessa tahti meinasi alkaa hiipumaan, mutta huomautin ruunaa topakasti pohkeella. Calle taipui oikein kivasti ja kulki ajoittain jopa mukavan ryhdikkäästi. Rytmi alkoi olla tasaisen reipasta ja ruuna alkoi olla loppua kohden erittäin miellyttävä ratsastaa!

Tunnin loppuvaiheessa siirryimme pääty-ympyrälle laukkaamaan. Callella oli mukavan pyöreä ja tahdikas laukka, jossa oli helppo istua. Laukassa se liikkui hyvin eteen, eikä meinannut esimerkiksi pudottaa raville. Tyynekin sanoi, että ero oli mittava tunnin alkuun verrattuna.
Loppukäynneillä mun alla käveli oikein tyytyväisen oloinen kirjava ruuna. Se vaikutti nyt vasta syttyneen ihan kunnolla, olis alkutunnista pitänyt olla enemmän ite hereillä. Olin mä itsekin kuitenkin ihan tyytyväinen tuntiin, pitkästä aikaa ratsastin valvovan silmän alla, vieraalla hevosella joka oli vieläpä täysin erilainen kuin omani, jolla olen ratsastanut joka päivä viimeisen vuoden ajan! Voisin ratsastaa Callella toistekin, nyt kun tietää edes jotenkuten, miten sen saa kulkemaan. Pitää vaan muistaa olla hereillä alkutunnista lähtien!

Vastaus:

Tosi kiva tuntitarina, ja hyvin kuvailit asiat! Sun kirjoitustyyli on mielestäni ihana, tykkään kovasti sun(kin) tarinoista :). Tarinassa oli kivoja yksityiskohtia, mutta teksti on silti sujuvasti tiivistettyä!

Tästä ansaitsit ensimmäiset 10 tuntipistettäsi :-).

• Tyyne

Nimi: Ulrika

26.07.2017 14:14
Yleistunti
Keskiviikko 26.7.

En ollut varmaankaan koskaan ratsastanut niin isolla hevosella, ja Herkku oli jo Tomppaakin ainakin kaksi kertaa suurempi.
- Katsotaanpa, mitä Ulrika saat Herkusta irti, Tyyne virnuili kentän keskellä, kun ratsastimme alkukäyntejä uraa pitkin. Herkku tuntui liikkuvan kuin hidastetussa filmissä, ja sen askeleet valuivat hitaina, mutta loputtoman pitkinä eteenpäin. Se taisi ehtiä ottamaan lyhyelle sivulle korkeintaan neljä askelta, kun seuraava kulma tuli jo vastaan.
- Jep, saa nähdä saanko ollenkaan, irvistin takaisin, vilkaistuani maahan, johon oli ihan kamalan pitkä matka. Kentän aita lipui ohitseni miltei polven korkeudella, ja minusta tuntui, että Herkku olisi voinut vain astua sen yli.

Ratsastimme kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Herkku tuntui oikeastaan ihan mukavalta, eikä siltä luotettavuutta tai yritteliäisyyttä juuri puuttunut. Ruuna oli kuitenkin melko hidas kääntymään, ja se vaati paljon ulko-apuja, pysyäkseen kolmikaarisen pyöreillä kaarilla.
- Mia, kyynärpäät kylkiin. Eliza, Roi voisi ravata hieman reippaammin ja Ulrika, lyhennä ohjaa ja käske sitäkin ravaamaan enemmän eteen, Tyyne jakoi ohjeita. Minä yritin puristaa jalkojani Herkun pyöreän vatsan ympärille, mutta en tiennyt, tunsiko ruuna edes mitään paksun karvapeitteensä läpi. Herkku humputteli suuressa ravissaan kolmikaarisella, jossa minun oli melkein pakko keventää, pitääkseni hevosen edes jonkinlaisessa tasapainossa.

- Okei, vaihdetaas sitten suuntaa, ja aletaan tulemaan kolmikaarinen tuolta C-päädystä, Tyyne sanoi, ja käski kaikkien siirtymään käyntiin. - Ja ottakaa jalustimet kaulalle.
- Kai sä vitsailet? minä parahdin, vaikka tiesin, että ratsastuksenopettajat vitsailivat tuskin koskaan, ainakaan ratsastuskentällä.
- En tietenkään. Kyllä sä sen selässä pysyt, vaikka tiedän, että siellä on ihan kamala olla, Tyyne sanoi ymmärtäväisesti, mutta ei kuitenkaan antanut minulle valinnanvaraa.
Jalustimet kilisivät hevosten kauloilla, kun jatkoimme tehtävää jälleen ravissa toiseenkin suuntaan. Minun vatsalihaksiini särki koko ajan enemmän ja enemmän, ja jokaisella kaarella meinasin valua satulassa ulospäin.
- Mä kuolen tänne, pihahdin irvistäen, kun ravasimme Tyynen ohi keskimmäisellä kaarella.
- Etkä kuole. Mä tiedän, että sä tuppaat aina liioittelemaan, Tyyne naurahti. - Sä pärjäät hyvin.

Tunsin kai saavani Jumalalta jonkin armahduksen, kun siirryimme laukkaamaan suurille pääty-ympyröille. Herkulla oli oikeastaan aika mukava laukka, ainakin raviin verrattuna, jossa olin tuntenut pomppivani selässä kuin perunasäkki.
- Hyvä, Ulrika! Herkku näyttää kivan rennolta siinä, Tyynekin kehasi. Minä katsoin hitaassa tahdissa keinuvaa kaulaa edessäni, ja annoin jalkojeni valua rentoina hevosen lämpimiä kylkiä vasten. Herkkua ei tarvinnut onneksi käskeä eteenpäin, vaan se laukkasi kuuliaisesti ympyräuraa pitkin, ja minä pystyin keskittymään ainoastaan nauttimaan pehmeästi keinuvasta laukasta.

Loppujen lopuksi Herkku ei ollut ollenkaan niin kamala ratsu, kun olin kuvitellut. Se oli todella kuuliainen ja kiltti, mutta sen hölskyvään, ylisuureen raviin en varmaankaan voisi koskaan tottua. Päällisin puolin tunnista jäi ihan hyvä fiilis, ja voisin mielelläni mennä Herkulla toistekin (mutta en ilman jalustimia, kiitos).

Vastaus:

Oikein ihana tuntitarina, teksti oli todella sujuvaa ja helppolukuista! Kuvailit kaikki asiat ja etenkin Herkun ravin hyvin, vaikka se selvästikin oli hiukan tuskallista x). Tarinaa oli tosi mukava lukea ja teksti oli laadukasta, hyvää työtä jälleen! :)

Ja tästä saat tietenkin uudet 10 tuntipistettä.

• Tyyne

Nimi: Jenny

25.07.2017 16:40
Tehoestetunti 23.7.2017

Ensimmäinen tunti, ja samalla ensimmäinen kunnollinen ratsastuskerta omalla hevosella. Olinhan minä tietysti koeratsastanut Delin, mutta nyt joutuisimme oikeasti hommiin 70 minuutin ajaksi Keijukummun tehoestetunnilla.
Keikuin jotenkuten jättiläismäisen oldenburgini satulassa. Se ravasi eteenpäin suurilla, liitävillä askelillaan, jollaisissa en ollutkaan hetkeen istunut. Istuntani näytti varmasti aivan hirveältä, ja ilmeeni vähintäänkin kauhusta kankealta, mutta annettakoon se anteeksi. Kyllä minä tähän hevoseen vielä tottuisin.

Delissä riitti energiaa ja sain hillitä tammaa ihan kunnolla. Liian kovaa pidättäessäni sitä, se viskaisi päätään tyytymättömänä ja luimisti korviaan. Herkkyyttä tästä tammasta ei ainakaan puuttunut. Hennosti painoin pohkeeni sen kylkiin laukan merkiksi, ja tamma oikeastaan laukkasi jo ajatellessani laukan nostamista.
Hevonen joka toimi ajatuksen voimalla, aika kätevää.
"Hieno nosto, pidä rytmi!" Tyyne huuteli kentän keskeltä.
Ohjasin hevoseni kentän pitkällä sivulla olevalle jumppasarjalle. Deli lähti kiihdyttämään, joten istuin tiiviisti satulaan ja pidätin istunnalla ja pohkeella. Tamman ex-omistaja oli sanonut, että istunta on tämän hevosen kanssa tärkeä, eikä ohjaa saanut käyttää liikaa. Siispä pyrin vain pitämään käteni rentona ja pehmeänä, kuitenkin niin, että se tuki Deliä.
Lähestyminen tuli vähän liian lähelle, mutta selviydyimme sarjasta ilman pudotettuja puomeja. Kehuin tammaani ja valmistelin sitä seuraavaan hyppysarjaan. Yritin saada tamman kulkemaan rauhallisemmin, joka oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä innokasta estehevosta ei niin vain rauhoitettu. Ei meno kuitenkaan ihan kaahaamiseksi yltynyt, siitä olin ylpeä. Varsinkin sarjoilla Delillä oli tapana kiihdyttää tahtiaan, mutta kun ratsastaja pysyi tarpeeksi napakkana, sai sen pysymään sarjallakin maltillisena.
Hyppäsimme sarjaa niin kauan, kunnes kaikilla alkoi sujua hyvin ja hevoset hyppäsivät sarjan hyvässä rytmissä. Delillä meinasi olla vähän liian kiire koko ajan, mutta onneksi se reagoi pidätteisiini nopeasti ja sain hevosen pidettyä hallinnassa. Kehuin Deliä muutamalla taputuksella, kunnes otimme kaikille vielä yhdet hyvät hypyt ja sitten oli loppuverkkojen aika.
Vaikka tunti ei mikään haastava ollutkaan, sain silti tehdä töitä. Delikin näytti työskennelleen ihan hyvin, nimittäin sen kaulalla ja ryntäissä oli hieman kuolaa. Uuden hevosen kanssa oli aina hieman haastavaa, siihen nähden tunti oli mennyt todella hyvin. Delin hyppytekniikassa ei ainakaan mitään moitittavaa ollut. Siitä kyllä huomasi, että estehevonen oli kyseessä.
"Kiitos tunnista!" sanoin Tyynelle hypätessäni alas Delin satulasta.
"Eipä kestä. Nähdään ensiviikolla!" Tyyne sanoi ja ratsastajat lähtivät viemään ratsujaan talliin.

Vastaus:

Erittäin kiva tuntitarina, tätä oli tosi kiva ja miellyttävä lukea! :) Kuvailit kaiken oikein hyvin ja kivalla tyylillä, ja mukavasti myös kuvailit tässä vähän Delin luonnetta sekä käyttäytymistä. Yhden pienen virheen löysin; 'ensiviikolla --> ensi viikolla' :-).

Tästä ansaitsit tietysti ensimmäiset 10 tuntipistettäsi!

• Tyyne

 

Muistithan jättää kavionjälkesi vieraskirjaan ja pyytää hoitsuksi jotakin hevosistamme? ;)

 

©2017 Virtuaalitalli Keijukumpu - suntuubi.com