Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tuntikirja

Tänne kuuluvat tuntilaisten tekemät tarinat ja muut tuotokset ratsastustunneista! 

 

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  > [ Kirjoita ]

Nimi: Avra

30.06.2018 00:21
Tarina 4 - tuntitarina 8.7, tehoeste

Hyräilin jonkun Spotifyn kesäsoittolistan tahtiin ja naputin sormillani auton rattia. Vihdoinkin ukkosenilmat oli väistyneet ja pääsisin treenaamaan Monttua rauhassa.
Ajellessani tallin pihaan se olikin yhtäkkiä täynnä porukkaa. Tunnistin muutamia tallilaisia, keihin olin jo tutustunut, mutta muutama vieras kasvokin oli paikalla. Tyyne näkyi seisomassa porukan edessä ja ilmeisesti käynnissä oli jonkinlainen huuto. Parkkeerasin mustan bemarini nopeasti ja talsin muiden luo.
“Moi Avra! Tuutko sä Montulla esteille vai haluatko tallin hevosen?” Tyyne kysäisi pirtsakasti ja nostin toisen käteni lantiolleni.
“No mä voisin tälle ekalle tunnille tulla Montun kanssa, jos mä seuraaville sit tallin hevosella”, vastasin ja sain Tyyneltä myöntävän nyökytyksen. Kello oli vasta neljä, mutta voisin kuvitella että Montun puunaamiseen menisi aikaa, jos jättiläinen olisi erehtynyt piehtaroimaan. Ehkä oli ihan hyvä tulla ajoissa tallille. Montun lämmittely kuitenkin vaati vähän enemmän, joten voisin varmasti mennä kentälle ennen tuntia pyörimään.

Matka poikien laitumelta yksäritalliin oli taas kuin mikäkin Broadwayn musikaalishow ilman musiikkia. Siinainvuoreni esitteli taas mitä kauneimmat tanssiliikkeensä ja avasi äänihuuliaan tammoille.
“Lopeta senkin pölkky, ei kukaan sua halua!” ärähdin ja nykäisin ketjua orin turvan ympärillä vähän tiukemmaksi. Tanssahtelu loppui, mutta askeleet olivat kuin milläkin arabilla konsanaan. Pudistelin päätäni ja irvistin päätallin ovella seisoville Sukalle, Lyydialle ja Ossianille. He katselivat naureskellen meidän menoa. Edelleen sanon, näyttää varmaan huvittavalta kun 156-senttinen nainen kävelee 180-senttisen hevosen vieressä. Ja kaiken kruunaa se, että tuo hevoseni kuvittelee olevansa haluttu oripoika, joka yrittää liikaa tehdäkseen vaikutuksen tyttöihin. Toisinaan musta tuntuu, että omistan ylisuuren varsan.
“Noni Monttu, mä en nyt jaksais”, valitan kun ori aloittaa tanssishownsa juuri ennen yksäritallin ovea. Nykäisen riimunnarusta ja manaan ratsuani taas toisella äidinkielelläni.

Montun ruohoisen selän puunaamiseen upposi kevyesti tunti. Loppujen lopuksi kun karvapeite alkoi muistuttaa taas punertavanruskeaa mutaisen ja vihreän sijasta, olin tyytyväinen ja heitin harjapakin taas hyllyyn. Tänään olin päättänyt kaivella kotoa mukaani oranssin värimaailman keltaisen sijaan. Vaihtelu virkistää, eikö?
Kääräisin Montun takajalkoihin oranssit pintelit ja etujalat paketoin oransseihin jännesuojiin. Nostin oriin selkään jakkaran avulla mustan estesatulan lampaankarvaromaanilla, johon olin vaihtanut ihanan oranssin satulahuovan. Kiinnitin vatsapanssarivyön ja taas muistutin Monttua lopettemaan uhittelun. Perhanan koni.. Saatuani meksikolaiset suitset pelhamkuolaimella jättiläisen päähän - Montun ensin hierottua päätään jalkoihin, pujotin vielä rintaremmimartingaalin orin kaulalle ja kiinnitin alasoljen satulavyöhön ja kaksi muuta solkea pujotin ohjien läpi. Monttu kuulosti huokaisevan syvään, kun rupesin hyräilemään jotain kesäbiisiä.
Vedin oman ratsastuskypäräni päähäni ja pyyhkäisin mustia nahkasaappaita hanskoillani. Huomasin viininpunaisissa ratsastushousuissani kauniit kuolajäljet.
”Monttuuu”, valitus pääsinsuustani kun koitin pelastaa housujani Montun talliloimella. Noh, onneksi housut voi aina pestä.
”Noni, mennääs me sitten jo lämmittelemään”, totesin kun huomasin kellon lähenevän jo kuutta. Kerkeäisin lämmittelemään jättiläiseni hyvin.

Tein kentällä kaikenlaisia ympyröitä ja eri ratsastusteitä väistellen samalla Tyyneä, joka rakensi parhaillaan esterataa. Monttu tuntui olevan hyvin kuolaimella ja halukas yhteistyöhön, mutta orin tietäen sen mieli voisi muuttua vielä seuraavan kymmenen minuutin aikana.
Ratsastin Montun mahdollisimman syvälle kulmiin, taivuttelin sekä uralla että lävistäjällä, tein erikokoisia voltteja niin käynnissä kuin ravissakin ja lopuksi annoin pitkät ohjat, kun muita alkoi ilmaantua tunnille. Oli Jenny ja Roi, Aleksandra ja Pete, Luna ja Ella sekä Ossian ja Peikko. Kaikkien selvitessä ratsaille aloitimme lämmittelyn - lisälämmittely oli Montulle vain plussaa. Pyörimme kenttää ympäri melkoisessa sekamelskassa eri askellajeissa. Välillä tuntui siltä, että emme Montun kanssa mahtuneet mihinkään, ja ori alkoi turhaantua. Se rupesi viskomaan päätään ja luimistelemaan muiden hevosten tullessa lähelle.
“Lopetaaaaa”, vikisin hampaideni välistä kun ori koitti rynnätä viattoman Roin päälle.
“Jättäkää enemmän tilaa hevosten väleihin! Teitä on just tän takia näissä ryhmissä näin vähän, että mahtuisitte työskentelemään!” kuului Tyynen toruva ääni. Huomasin takanani enemmän tilaa, joten tein omituisen kiemuravoltin kulmaan, jotta edessämme ravaava Pete ehtii meistä kauemmas ja saan jättiläiselleni enemmän tilaa. Toinen jättiläinen, Monttua vain pikkaisen matalampi Britti, oli onneksi kentän toisella puolella.
Seuraavaksi Tyyne käski ratsastamaan pääty-ympyröillä puomeja. Ensin ravissa ja sitten laukassa. Kun mun vuoro tuli, Monttu oli kuumunut jo kuin kiehuva vesi kattilassa.
“Rentoudu, niin Monttukin rentoutuu”, kuulin Tyynen ohjeistuksen ja rentouduin taas niin hyvin kuin vain pystyin, kuitenkaan satulasta tippumasta. Monttu ei tuntunut rentoutuvan ollenkaan, ravasi vain reippaammin ja pärski.
“No kokeile vaan miten menee!” sain käskyn ja käänsin orin uralta pääty-ympyrälle. Monttu pomppasi puomin ylitse kuin kenguru ja jouduimme ottamaan uusiksi. Tein puolipidätteen hieman ennen puomia ja varoin antamasta yhtään enempää pohjetta. Siinainvuoreni ravasi nyt nätimmin puomin yli, ja pääsi jatkamaan matkaa.

Pian aloitimmekin jo kunnon työskentelyn - siis heti kun Monttu suostui laukkaamaan puomin yli pomppimatta pää pystyssä kuin joku kirahvi. Nostin vasemman laukan kohti ristikkoa ja tein varmaan sata puolipidätettä ennen estettä. Monttu vain rynni eteenpäin ja pomppasi ristikon yli.
“Perhanan koni! Ei oo tarkotus tolleen juosta läpi”, kirosin ja hidastin hevosen raviin. Käänsin pääty-ympyrälle ja ravasimme puomin yli siten, että Monttu nosteli jalkojaan kuin espanjalaiset kouluratsut konsanaan. Huokaisten käänsin uljaan oriini kohti okseria ja nostin oikean laukan. Monttu hypähti eteenpäin ja vain muutamalla laukka-askeleella se oli jo okserin kohdalla. Punaruunikko venytti itsensä okserin yli ja minä tupsahdin sen jykevälle kaulalle. Ja taas kirottiin eri kielellä..
“Tee ylimääränen voltti johonkin sopivaan väliin ilman puomia”, Tyyne ohjeisti ja väänsin Montun väkisin ravivoltille puomin kiertäen. Ori pärskähteli ja halusi selvästi laukata.
“Jumanskekka se olen minä joka määrää”, puhisin ja pakotin oriin toiselle voltille. Liekö Monttu aisti vihaisen omistajansa selässään tai sitten se vain halusi olla mukava, mutta ihme tosiaan tapahtui. Hetkessä ori antautui kuolaimelle ja alkoi taas työstää itse itseään. Virnistys hiipi väkisinkin naamalleni, kun ylitimme vielä yhdellä ravivoltilla puomin ja sitten pääsimme kauniisti laukkaamaan kohti ristikkoa. Este ylitettiin sulassa sovussa kauniisti korkealta ja Montulta pääsi pari ilopukkiakin. Sitten taas ravissa puomivoltti ja uudelleen hallitussa laukassa okserille. Monttu kuunteli kaikkia apujani ja kulki taas vaihteeksi kuin unelma. Nämä olivat taas niitä hetkiä kun tiesin valinneeni oikean hevosen.

Hikoilin jo kuin pieni possu Montun selässä kun tunti läheni loppuaan. Tyyne oli antanut erittäin hyviä neuvoja, miten sain Montun asetettua paremmin kulmiin esteen jälkeen, ettei tiestä tulisi siksakkia. Sain myös hyvät neuvot siirtymisiin - pehmeämpi käsi pidättäessä ja napakat pohkeet taas laukannostossa. Monttu oli alkanut toimia kuin hyväkin estehevonen Tyynen ohjeistuksella.
“Hei kamut, mennäänkö maastoon loppuverkkaan?” Ossian kysyi Peikon selässä ja kääntyi kohti porttia, jonka Tyyne avasi. Vastasimme kaikki myöntävästi ja otimme suunnaksi metsän. Kuljimme rauhallista käyntiä laitumien ohitse kohti metsän siimestä. Kaunis ilta-aurinko paistoi horisontissa ja hikiset hevoset pärskähtelivät. Katselimme kaikki kohti aurinkoa, ja näytti siltä kuin pieniä kimaltelevia otuksia leijailisi pellon yllä.
“Hei kattokaa! Tuolla on keijuja!”

- onko se väärin että joka tarinassa mulla esiintyy keijut jotenkin :D

Vastaus:

Ihan superkiva tuntitarina! <3 Kerroit kaikki tunnin tapahtumat ja tehtävät todella selkeästi, sekä kuvailit muutenkin taas ihanan yksityiskohtaisesti ja tosi kivalla tyylillä :). Tarinassa oli taas mukavasti toimintaa, eikä tätä ainakaan ollut tylsää lukea! Teksti oli myös tosi sujuvaa ja jälleen taitavasti kirjoitettua.
Ja älä huoli, keijuja ei koskaan voi olla liikaa!

Saat palkaksi ensimmäiset 10 tuntipistettäsi.

• Tyyne

Nimi: Luna

28.06.2018 16:39
|| 28.06.2018 || Jyrisevä koulutunti ||

Uljas musta kun pilttuussaan hirnahtaa,
Minä harjapakin orille lähden kiikuttamaan.
Mä harjaan ja harjaan, mä harjaan vain.
Kun viimeinkin mutaisen orhen mä puhtaaksi sain.
Ja taivaalta vettä vain sataa ain'
Nyt sata pisaraa kielelläin maistan vain.
Kun orhen kanssa kentälle kävelen,
Joku muu kaarrossa lepäilee.
Kun friisiläisen selkään mä nousen,
Uljas lähtee höristen liikkeelle.
Nyt sulku ja avo, kauniisti taitaa,
Kun muille se aiheuttaa pään vaivaa.
Kauniisti liidämme kentän ylitse,
Ja Tyynekin kehuu tyyliämme kyllikse.
Kun tunti on ohi, ei enään märkyys haittaa.
Vaik' vaatteet vartaloon liimautuu,
Jo ukkonenkin kauas unohtuu.

Vastaus:

Tosi ihana runo, kiva että tulee välillä vähän erilaisempiakin tuntikuittauksia! Taitavasti riimittelit ja sait vielä draamatehtävänkin runoon mukaan :).

Palkaksi saat tietenkin 10 tuntipistettä, sekä kaappiisi yhden draamamerkinnän.

• Tyyne

Nimi: Jenny

22.06.2018 19:30
Yleistunti 20.6.

"Tarviinkohan mä hupparia?" mietin ääneen oleskelutilassa, jonne oli jälleen kerääntynyt suuri määrä Keijukummun hoitajia ja yksityishevosten omistajia. Pyörittelin käsissäni vaaleanpunaista hupparia, vilkuillen ikkunasta ulos. Tallia ympäröivät puut huojuivat tuulen puhaltaessa niihin.
"Siellä on kyllä aika kova tuuli", Eliza tuumi. "Huppari voi olla tarpeen!"
"Joo, ehkä mä otan sen", sanoin, mutta loin vielä kysyvän katseen muihin huoneessa istuviin. Heitä ei kuitenkaan vaikuttanut liiemmin kiinnostavan minun huppariongelmani. Heitin hupparin päälle ja harpoin ulos huoneesta. Yleistunti alkaisi pian enkä ollut vielä edes käynyt katsomassa, millä hevosella ratsastin tunnilla.

Ilmoitustaululle oli jälleen kiinnitetty päivän tuntilistat molemmille yleistunneille. Minä katsoin tietysti ykkösryhmän listaa, koska ratsastin kyseisessä ryhmässä.
"Mulla on näköjään Tapsa", sanoin viereeni ilmestyneelle Lyydialle. Hän katsoi tuntilistaa hieman järkyttyneenä.
"No mulla on Monni!" tyttö huudahti. "Vaihdetaanko ratsuja?"
"Tyyne ei varmaan tykkäis", naurahdin. "Kyllä se hyvin menee!"
"Toivotaan niin", Lyydia virnisti. Eihän Monni siitä helpoimmasta päästä ollut, mutta loppujen lopuksi sekin oli mukava ratsu. Lähdimme kiireesti molemmat hoitamaan omia ratsujamme, emmehän me halunneet myöhästyä tunnilta. Muut tunnin ratsastajat olivat jo laittamassa hevosiaan kuntoon.

Vajaan puolen tunnin kuluttua kapusin suurikokoisen torinhevosruunan selkään kentän keskihalkaisijalla. Tapsa oli ollut hoidettaessa varsin rento ja rauhallinen tapaus. Suloisen uteliaskin, mutta ei liian tungetteleva. Hoitotoimenpiteet olivat sujuneet hyvin voikon herrasmiehen kanssa.
"Alkuverryttelyt tehdään sitten ilman jalustimia", Tyyne ilmoitti pian kentälle saavuttuaan. Olin jo ehtinyt tunkea jalkani jalustimiin, joten heitin ne pois jaloista ja ristin Tapsan sään päälle. Sitten ähdimme ruunan kanssa kävelemään uralle.
Tapsa eteni isoin, laahaavin askelin. Muutaman kierroksen verran menimme käyntiä pitkin ohjin, kunnes Tyyne käski meidän kerätä ohjat käsiin. Napautin kevyesti Tapsan kylkiä saadakseni sen kävelemään reippaammin. Kuuliainen hevonen lisäsi heti vauhtia.

Alkuverryttelyissä tehtiin paljon ympyröitä sekä temponvaihteluita jokaisessa askellajissa. Tapsalla oli suuret, hieman epämukavat askeleet, mutta mukauduin niihin koko ajan paremmin. Huomasin ruunan kulkevan hyvin omalla moottorillaan, eikä sitä näin ollen tarvinnut paljoa olla patistelemassa eteenpäin. Tapsa tuntui muutenkin erittäin miellyttävältä ratsulta, koska tuntui että hevonen itsekin nautti työnteosta.
"Okei, nyt saatte laittaa jalustimet takaisin jalkaan!" Tyyne huudahti. Alkuverryttelyjen aikana hän oli kasannut kentälle tehtävän, jota tällä tunnilla tehtäisiin. Siinä oli kolme ristikkoa innariväleillä ja yhden laukka-askeleen päässä ristikko-okseri.
"Muistakaa hyvä lähestyminen ja sopiva tempo!" Tyyne neuvoi vielä ennen kuin päästi ensimmäisen ratsukon suorittamaan tehtävää. Margaret ja Live syöksyivät innarisarjaa kohti energisessä laukassa, Liven tapoihin kuuluvasti. Onneksi Margaret ei näyttänyt pelkäävän vauhtia!

Pian tuli myös minun ja Tapsan vuoro. Hevonen pyöritteli korviaan ja ponnahti reippaaseen laukkaan heti luvan saatuaan. Ohjasin sen kohti esteitä. Tapsasta kuoriutui oikein innokas estehevonen - sitä sai olla jopa pidättelemässä, että askeleet varmasti sopivat hyvin esteiden väleihin. Hevonen kuunteli kuitenkin tarkkaavaisesti jokaista apuani innokkuudestaan huolimatta.
Tapsa ylitti jokaisen esteen epäröimättä, pehmeällä hyppytyylillä. Suuresta koostaan ja askelistaan huolimatta se sopi hyvin esteiden väleihin. Kerran ristikko-okserin takapuomi tuli alas huonon lähestymisen takia, mutta se oli täysin oma virheeni. Puomin tiputtamisen jälkeen tulimme Tapsan kanssa sarjan vielä kerran, jotta saimme siihen puhtaan suorituksen. Taputin Tapsaa kaulalle kun olimme ylittäneet esteet ongelmitta.

Lopputunnista tehtävää tultiin ilman käsiä. Siinä olikin ratsastajien tasapainolle haastetta! Minusta tehtävä oli todella hauska, eikä siinä kommelluksilta vältytty. Oli vaikeaa pysyä hypyissä mukana, kun ei saanut ottaa käsillä tukea ohjista. Tehtävä alkoi sujua paremmin muutaman hyppykerran jälkeen. Onneksi Tapsa oli hyppytyyliltään tasainen eikä lähtenyt omineen kiihdyttelemään. Sen rauhallisissa hypyissä pysyi loppujen lopuksi hyvin ilman käsiäkin!
Kun oli hauskaa, aika kului nopeasti. Pian alettiin jo ottamaan loppuraveja ja -käyntejä, vaikka minusta tuntui, että vastahan tunti oli alkanut. No, seuraavaa tuntia odotellessa. Taas kerran takana oli yksi mukava tunti, jolla oltiin varmasti opittukin jotain! Ainakin se, että ilman käsiä esteiden hyppääminen on mahdollista.

Vastaus:

Tosi kiva tuntitarina, joka oli selvästi huolellisesti kirjoitettu! Teksti oli todella sujuvaa ja ihanan helppolukuista, eikä minkäänlaisia kirjoitusvirheitäkään tarinasta löytynyt :). Kuvailit kivalla tyylillä ja selkeästi, ja yksityiskohtiakin oli ihan mukavasti.
Tapsan kanssa on kyllä ihana kokeilla kaikkea erilaista, kun se on niin rauhallinen hevonen! <3

Palkaksi saat tietysti 10 tuntipistettä ja saitkin nyt 400 tuntipistettä täyteen, eli kaappiisi saat lisäksi rahaa 100v€ :).

• Tyyne

Nimi: Ossian

22.06.2018 14:23
IT’S RAINING MEN – TEHOESTETUNTI 24.6.2018
TALLILLA TAPAHTUU – UKKOSILMAT

Vettä satoi kuin saavista kaatamalla ja näytti siltä, että iloisen aurinkoiset kesäpäivät olivat takanapäin. Ossian istui tallituvan lämmössä – tosin lattialla märkien vaatteidensa takia – odottamassa estetuntia. Maneesi oli korjauksessa ja poika oli käynyt ratsastamaan Peikkosen jo aiemmin. Tyyne kun oli varoittanut häntä viestillä, että edessä olisi ratsunvaihdos. Kukaan ei ollut saanut villiponi Peikkosta ratsukseen sateesta liukkaan kentän takia ja Ossian oli ainakin osittain onnellinen. Vähemmän ruumiita tiedossa.
Ossian pääsi ilmoittajan virkaan, kun muita tuntilaisia lappasi tallille. Varsinkin Luna ja Aleksandra olivat jostain syystä hyvin innoissaan, kun pojan ratsuna olikin Helinä. Ossian ei ollut aiemmin mennytkään Ulrikan hoitohevosella, mutta oli avoin uusille haasteille ja vaihtelulle ylipäänsä. Ja kun Helinä vielä näytti olevan aikalailla toista maata tutun – muttei välttämättä niin turvallisen – Trollin kanssa.
Kaikki saivat tiedon ulkona ratsastamisesta, joten Ossiankin lähti laittamaan ratsuaan valmiiksi. Helinä oli karsinassaan mitä suloisin. Uteliaasti tamma yritti hamuta turvallaan vähän kaikkea ja tehdä muutenkin tuttavuutta. Hituisen höppänä hevonen kyllä onnistui säikähtämäänkin uteliaisuutensa takia kaadettuaan oman harjaämpärinsä.

Tyyne sai olla ylpeä, kun Ossian oli kerrankin vetänyt sadetakin niskaansa. Takki tuntui hieman inhottavalta, mutta siihen ei ollut hirveästi aikaa kiinnittää huomiota. Hieman kömpelön oloinen Helinä-ratsu vei huomion täysin. Trollia noin parikymmentä senttiä korkeampi hevonen tuntui paljon valtavammalta. Alkutönkkö ja melko hitaanoloinen tamma oli kuitenkin yllättävän miellyttävä ja Ossian lähti innolla kohti tunnin verryttelyjä.
Hiki virtasi jo ennen hyppäämään pääsemistä. Helinää sai melkoisesti patistella eteenpäin ja ratsastajan piti tarkasti hakea tuntumaa erilaisella hackamore-kuolaimella. Liukas kenttä tuntui pelottavammalta isomman ratsun jalkojen alla, mutta poika ei kiinnittänyt siihen paljoa huomiota. Tavoitteena oli saada höpönassu liikkumaan rehellisesti eteen, ennen kuin Tyyne kajauttaa ilmoille hyppäämiskäskyn. Aiheena kun oli vielä erikoisesteet.
Kun päästiin tositoimiin, Helinä osoittautui naurettavan kömpelöksi. Ensimmäiset hypyt tuntuivat selkään melko villeiltä ja Ossian mietti, miten ihmeessä Ulrika oli halunnut kisata tammalla esteitä. Onneksi hypyt paranivat kierros kierrokselta eikä yritteliäs tamma ollutkaan niin täysin kassalla koko asiasta. Itseasiassa se tuntui nauttivan hyppäämisesti erityisen paljon.

– Nyt ollaan vähän varovaisia, huuteli Tyyne kentän laidalta, kun Aleksandra ja Feta menivät radan kurvin hieman vesiliirrolla. Ossian huuteli takaisin napakasti, ettei saa manata. Luna ja pikkuponi Mango suoriutuivat esteistä kunnialla ja Ossian ja Helinä lähtivät radalle.
Helinä oli saanut vauhtia kinttuihinsa esteinnoissaan, mutta toisin kuin Trolli, tamma ei yleensä kiellellyt. Tämän johdosta poika sai ratsastaa melko huolettomin mielin – mikä osoittautui loppujen lopuksi yhtä suureksi virheeksi kuin Tyynen manailu. Ensimmäinen este eli vesimatto ylitettiin kunnialla, mutta esteiden väli meni liiraten. Helinän jalat luistelivat alta, eikä mistään avuista tupannut olla oikeasti apua. Tyyne huusi tasapainottamisesta ja isoon hyppyyn varautumisesta, sillä oli selvää, että tamma aikoi kaikesta huolimatta hypätä. Viimeinen askel tuli kuitenkin luisuen niin pohjaan, ettei mitään ollut tehtävissä. Muuriesteen laatikkopalaset vain lentelivät ympäriinsä, kun kaksikko liukui esteestä läpi.
Pelästynyt Helinä loikki yllättävän sulavasti pakoon ja Ossian onnitteli itseään selässä pysymisestä.
– Meillä on kaikki vissiin hyvin? Ossian kysyi melkein varmasti. Hän hyppäsi kuitenkin alas selästä tarkistamaan tilannetta paikalle rientäneen Tyynen kanssa.
– Mä en tiiä miks mulle aina sattuu ja tapahtuu, marmatti Ossian, kun eläin oli onneksi kunnossa.
– Sä vaan vedät ongelmia puolees, anna mä punttaan, totesi Tyyne aivan liian pirteästi tilanteeseen nähden.
– Okei Ossian tulee ton suoran vähän matalampana ja kierros loppuun VAROVASTI! Sitten saa luvan riittää tältä päivältä, ilmoitti Tyyne kuitenkin napakasti.

Vastaus:

Ihan superkiva tarina, jossa oli sopivasti jännitystäkin mukana! Tarinaa oli tosi mukava lukea sujuvan tekstin ja monipuolisen kuvailun ansiosta, eikä kirjoitusvirheitäkään tässä tainut olla lainkaan :). Tarinassa oli myös paljon hyviä yksityiskohtia, jotka tekivät siitä erittäin realistisen.
Yllättävän hyvin kyllä selviydyitte Hellun kanssa tästä vähän vaarallisen oloisesta tunnista... :'D

Ja palkaksihan saat 10 tuntipistettä sekä yhden draamamerkinnän kaappiisi!

• Tyyne

Nimi: Jenny

22.06.2018 13:07
Tehoestetunti 24.6.

Heilautin jalkani satulan kaaren yli ja kurottauduin kiristämään satulavyötä vielä vähäsen. Eihän se olisi hyvä, jos satula keikahtaisi ympäri kesken ratsastuksen. Roi asteli rauhallista käyntiä kentän uraa pitkin. Sunnuntai-ilta oli pilvinen, mutta onneksi ei satanut vettä. Ujutin jalkani takaisin teräksiseen jalustimeen ja kohensin asentoani satulassa. Hypistelin pitkiä nahkaohjia käsissäni, adrenaliinin lisääntyessä kehossani. Pian päästäisiin taas hyppäämään!

Jonkin aikaa piti kuitenkin vielä malttaa odottaa, sillä hevoset piti saada kunnolla verryteltyä ennen esteiden hyppäämistä. Kevensin Roin pumpulinpehmeää ravia ja kaarsin orin ympyrälle. Tapansa mukaan hevonen oli jo tunnin alussa hyvin kuulolla, vaikkakin hieman lisää terävyyttä sen askelissa olisi voinut olla. Ratsastin andalusialaista eteen, jotta askeleista tulisi lennokkaampia.
"Jenny, voit vielä rohkeammin ratsastaa Roita eteen!" Tyyne huudahti. Työstin ravia, hakien Roille tarmokkaampaa askelta. Pikkuhiljaa hevosesta alkoi löytyä liikettä. Jos askeleet olisivat kovin laahaavat, eihän Roi pääsisi esteistä yli ollenkaan. Tai ainakin se pudottaisi puomit, mikä ei tietysti ollut toivottavaa.
"Nyt alkaa näyttää hyvältä, hienoa Jenny!" Tyyne kehui muutaman kierroksen ympyröitä ja temponvaihteluita tehtyäni. Taputin nopeasti Roita pari kertaa kaulalle. Oli minulla hieno ratsu!

Huolellisen alkuverryttelyn jälkeen päästiin tunnin aiheeseen, joka oli tällä kertaa erikoisesteet. Niitä ei oltukaan hetkeen hypätty, joten pieni jännitys hiipi sisälleni. Pääasiassa jännitys oli positiivista, olihan minulla allani tuttu ja turvallinen Roi ja tiesin kyllä meidän selviävän esteestä kuin esteestä. Silti esteiden hyppäämisessä oli aina omanlainen jännityksensä, vaikka niitä olisikin hypännyt paljon.
"Okei, eli ensin tullaan sateenkaariestettä yksittäisenä", Tyyne sanoi ja osoitti lävistäjällä sijaitsevaa, värikästä estettä. "Tavoite on saada hevoset hyppäämään se mahdollisimman rennosti. Jenny ja Roi voivat tulla ensin!"
Yllätyin hieman kuultuani, että minun ja Roin pitäisi hypätä ensin, mutta asiaa sen enempää miettimättä annoin Roille laukka-avut ja pian kimo prinssini laukkasikin tasaista laukkaansa kohti hauskan näköistä estettä. Hevonen kaartui verkkaisesti lävistäjälle ja ylitti esteen rauhalliseen tyyliinsä. Mikään vauhtimopo Roi ei tosiaankaan ollut, mutta kyllä se hypätä osasi. Hevosella oli myös rohkeutta, se ei kyttäillyt estettä lainkaan.
"Hyvä hyppy, mutta ehkä vähän liiankin rento", Tyyne sanoi kevyesti naurahtaen, kun laukkasimme hänen ohitseen. Esteellä olikin sitten jo seuraava ratsukko, Alexandra ja Feta. Heilläkään ei ollut ongelmaa esteen ylittämisessä, mutta Feta laukkasi paljon vauhdikkaammin kuin Roi. Kirjava tamma pärski häntä putkella.
"Fetaa sen sijaan saisi vähän hidastaa", Tyyne totesi.

Seuraavalla hyppykerralla Roi hyppäsi esteen hieman vauhdikkaammassa temmossa, mutta kuitenkin rennosti ja hätäilemättä. Kehuin oria vuolaasti ja odotin, että muutkin ratsukot olivat saaneet ylitettyä esteen toistamiseen. Kun sateenkaariesteen hyppääminen alkoi sujua kaikilta hyvin, siirryttiin kentän pitkälle sivulle hyppäämään vesimattoestettä ja muuria. Kahden esteen väliin mahtui 4-5 laukka-askelta, riippuen menikö isompaa vai pienempää laukkaa. Roin kanssa varmaan mentäisiin neljällä laukalla, kunhan vain saisin sille tarpeeksi eteenpäinpyrkivän laukan.
"Tosiaan mennään tätä linjaa tässä muutaman kerran, Ossian ja Helinä voivat tulla ensin", Tyyne sanoi ja asettui seisomaan sivummalle.
Ruunikko budjonnyinhevostamma laukkasi innokkaasti kohti esteitä. Tammasta näki, että se tykkäsi hyppäämisestä, mutta sen hyppytyyli oli melkoisen kömpelö. Ainakin näin alussa. Kaksikko kuitenkin suoritti linjan ilman sen suurempia ongelmia. Heidän jälkeensä linjaa lähti suorittamaan Luna pikkuruisen Mangon kanssa. Pyöreä shetlanninponi laukkasi pienin, tikittävin askelin kohti vesiestettä. Tamma näki tilaisuutensa tulleen, kun Luna taisi jäädä satulaan vain matkustajaksi ja niin poni sitten hyppäsi sivuun juuri ennen estettä, pukin saattelemana. Luna kupsahti maahan, mutta onneksi pudotus ei ollut kovin korkea.
"Sattuiko?" Tyyne kyseli ilkikurisen Mangon ravistellessa kaulaansa ratsastushousujaan putsaavan Lunan vieressä.
"Ei", Luna sanoi topakasti ja nousi takaisin Mangon satulaan. "Pirun poni pääsee aina välillä yllättämään!"

Tunti jatkui normaalisti ja Luna sai Mangon hyppäämään esteet kuuliaisesti. Muillakin tunnin ratsukoilla tuntui sujuvan linjan hyppääminen hyvin. Helinän hyppytyyli alkoi hioutua hyppy hypyltä puhtaammaksi ja se väläytteli linjalla tosi kivan näköisiä hyppyjä. Tunsin selkään, että myös Roi hyppäsi hienosti ja olin saanut siihen lisää eteenpäinpyrkivyyttä. Linjaa hypättiin kuitenkin vielä muutamia kertoja, että saatiin hypyt varmasti sujumaan.
"No niin, eiköhän se riitä", Tyyne sanoi sitten kun oli todennut kaikkien selviävän linjasta hyvin. "Hypätään vielä kerran tynnyrieste yksittäisenä ennen rataa!"

Roi hyppäsi tynnyrin pyöreästi ja yllättävän ilmavasti. Se sai kunnon kehut ennen radalle siirtymistä. Olimme taas vuorossa ensimmäisenä, joten ohjasin Roin lennokkaassa laukassa kohti vesimattoestettä. Allani oli kuin eri hevonen, verrattuna alkutuntiin. Oli ori tietysti tasaisen rauhallinen niin kuin aina, mutta nyt se oikeasti liikkui kunnolla eteen eivätkä hypyt olleet enää lättäniä ja verkkaisia. Roista oli kuoriutumassa ihan oikea estehevonen!
Se ylitti vesimaton ja muurin hyvässä tempossa, tasaisella hyppytyylillä. Sitten kaarsimme sateenkaariesteelle, jota olimme alkutunnista hypänneet. Siihen hyppy tuli ehkä aavistuksen liian lähelle, mutta se ei huomattavasti häirinnyt suoritusta. Sateenkaariesteen jälkeen tulikin tiukka käännös, josta edettiin pitkällä sivulla olevalle tynnyriesteelle. Hyppypaikka osui täydellisesti kohdalleen ja tunsin, kuinka ilmavan hypyn Roi teki. Olisi tehnyt mieli kiljua onnesta, niin hyvältä Roilla ratsastaminen tuntui. Maltoin kuitenkin mieleni ja ohjasin Roin vielä uudestaan muurille sekä vesiesteelle, joihin rata päättyi.
"Upea suoritus!" Tyyne kehui. Olin onneni kukkuloilla hidastaessani vauhtia ja taputtaessani Roita kaulalle. Radalle lähti jo seuraava ratsukko, mutta en pystynyt keskittymään siihen. Keskityin vain siihen, kuinka upea hevonen omistuksessani olikaan.

Vastaus:

Todella hyvin kirjoitettu ja ihanan pitkä tuntitarina! Teksti oli jälleen mukavan selkeää ja helppolukuista, ja tarinasta välittyi jotenkin tosi hyvä fiilis :). Kerroit kivasti myös muiden tunnin ratsukkojen suorituksista ja kuvailit muutenkin tuntia oikein hyvin.
Oli myös ihanaa kuinka paljon kehuit Roita, kiva että tunti oli onnistunut! <3

Palkaksi saat tietenkin 10 tuntipistettä lisää :).

• Tyyne

Nimi: Jenny

21.06.2018 16:44
Tehokoulutunti 25.6.

Selasin tuntilistaa katseellani, kunnes katseeni osui omaan nimeeni. Nimeni vieressä olikin tällä kertaa uuden ratsun nimi, jolla en siis ollut ennen ratsastanut. Coco, Keijiksen herkkähipiäinen arabianhevosristeytys. Kuuleman mukaan hevonen oli myös aika energinen tapaus. Minua miellyttivät astetta reippaamman puoleiset hevoset, joten tamman energisyys tuskin haittaisi minua. Huomasin muiden tunnilla ratsastavien, eli Lindan ja Lunan, tulevan tuntilistojen luo. Moikkasin heitä, mutta lähdin sitten paikalta hoitamaan tunnin ratsuani.

Tammaa hoidettaessa sain huomata, että kyseessä todellakin oli varsin energinen hevonen. Levoton Coco ei meinannut malttaa pysyä paikallaan, joten minun täytyi laittaa se kiinni. Sitten hoitaminen sujui ihan hyvin. Harjaaminen ei muuten tuottanut ongelmia, mutta Coco ei kyllä yhtään tykännyt mahan tai pään harjaamisesta. Ruunikko luimi ja mulkoili minua vihaisesti, kun harjasin sitä mahan alta. Päätä harjatessa se viskeli päätään vaikeuttaakseen hommaa. Sain kuitenkin loppujen lopuksi hevosen harjattua joka puolelta. Kavioiden puhdistus sujui hyvin, koska Coco nosti kavionsa kuuliaisesti.
"Hyvä tyttö", kehuin hevosta ja menin sitten hakemaan ratsastusvarusteet, eli satulan ja suitset. Luin vielä tamman hoito-ohjeista, että sillä piti aina olla ratsastaessa martingaali ja jännesuojat. Siispä otin nekin vielä mukaan.

Palasin karsinalle varusteiden kanssa. Coco alkoi taas luimia, kun näki minut lähestyvän itseään satulan kanssa.
"Ei tää sua syö", naurahdin höpsölle hevoselle. Nostin satulan Cocon selkään, sen alkaessa stepata paikallaan hermostuneena. Rauhoittelin tammaa äänellä, kuitenkaan lopettamatta satulointia. Kiinnitin vyön ja suoristin satulahuovan. Sen jälkeen olikin suitsien vuoro. Coco ei vastustellut mitenkään, joten suitset martingaaleineen olivat nopeasti tamman päässä. Suojienkaan laitossa ei ilmennyt ongelmia, joten ratsuni oli sitten valmis.
"Oletteko jo valmiita?" kuuluikin juuri sopivasti Tyynen kysely käytävältä. Nappasin kypärän lattialta ja tungin sen päähäni.
"Me ainakin ollaan!" hihkaisin ja tarrasin Cocon suitsiin. Luna ja Linda huudahtelivat myös olevansa valmiita.
"Hyvä, lähdetään sitten!"

Tuntilaisten iloksi tunti pidettiin kentällä. Kaikki alkoivat varmasti olla jo kyllästyneitä ikuiseen maneesissa ratsastamiseen, vaikka maneesia tallille oltiinkin hartaasti toivottu. Kesällä oli kuitenkin mukavampaa ratsastaa kentällä, sään salliessa. Tuskin maneesille tultaisiin kokonaan hyvästejä heittämään, Suomen kesän tuntien.
Asetuimme kaartoon ja nousimme ratsujemme selkiin. Tyyne kertoi, että saimme alkaa ottamaan itsenäisesti alkuverryttelyjä. Lähdin siis Cocon kanssa kävelemään uralle. Tamma oli jo alkukäynneissä energisen oloinen. Annoin sen mennä vähän aikaa pitkin ohjin, mutta sitten keräsin ohjat ja aloin taivuttelemaan hevosta volteilla. Kentällä sai ratsastaa aika vapaasti, kun siinä oli vain kolme ratsukkoa. Tietysti piti silti noudattaa varovaisuutta, ettei ihan miten sattuu voinut mennä.

Verkkasin Cocoa myös ravissa molempiin suuntiin. Tamma oli edelleen energinen, mutta alkoi koko ajan olla paremmin avuilla. Hevonen taipui volteilla kivasti, vaikka välillä se meinasi juosta avuiltani pois. Sain sen kuitenkin nopeasti takaisin kontrolliin ja sain Tyyneltä siitä kehuja.
"Mutta aloitetaanpas varsinainen työskentely", Tyyne sanoi sitten napakasti. Tunnin aiheena oli kolmikaarinen kiemuraura, jota alettiin tulemaan ensin käynnissä. Coco käveli allani reipasta käyntiä meidän lähtiessä tekemään kiemurauraa jonon kärjessä. Linda seurasi perässäni Tapsalla ja Luna Ellalla.
"Jenny, älä kyyhötä satulassa", Tyyne kommentoi ratsastaessani hänen ohitseen. Korjasin asentoani, joka olikin huomaamatta päässyt valahtamaan aika epäryhdikkääksi.
"Nyt on heti parempi!"

Kiemurauraa tehtiin käynnissä siihen saakka, kunnes kaikilla alkoi sujumaan hyvin. Sen jälkeen tehtävää vaikeutettiin vähän, kun sitä alettiin tulemaan ravissa ja joka mutkan jälkeen piti tehdä siirtyminen käyntiin. Tässä se testattaisiin, olivatko hevoset oikeasti kuulolla. Painoin pohkeeni Cocon kylkiin ja pian se olikin jo lennokkaassa ravissa. Se taipui hyvin kiemurauralla, mutta käyntiin siirtymiset tulivat vähän viiveellä.
"Napakkuutta Jenny! Sen siirtymisen pitää tapahtua heti eikä vasta viikon päästä", Tyynen kantava ääni raikui kentällä. Cocon kanssa pitikin olla koko ajan tekemässä hommia eikä saanut jäädä hetkeksikään vain istumaan satulaan.
Siirtymiset saatiin pikkuhiljaa sujumaan paremmin , kunhan vaan muistin ratsastaa ihan joka askeleen. Coco ei todellakaan antanut mitään ilmaiseksi.

Lopuksi oli laukkatyöskentelyn aika. Tehtävä säilyi edelleen samana, eli kolmikaarista kiemurauraa mentiin edelleen.
"Suunnanvaihtokohdissa vaihdatte sitten laukan ravin kautta", Tyyne vielä lisäsi ennen kuin päästi meidät tekemään tehtävää. Luna lähti ensin Ellan kanssa kiemurauralle. Kullanhohtoinen tamma nosti laukan kuuliaisesti ja näytti muutenkin olevan hyvin Lunan avuilla. Pian Linda lähti hänen peräänsä, myös kullanhohtoisella hevosella ja minä menin jonon jatkeeksi kultaisten hevosten joukosta poikkeavan Cocon kanssa.
Coco pinkaisi laukkaan harja hulmuten ja sieraimiaan päristellen. Jouduin tekemään kunnolla pidätteitä saadakseni tamman hallittuun laukkaan. Laukanvaihdot onnistuivat hienosti, mutta edelleen pienoisella viiveellä, koska vauhdikas Coco ei olisi halunnut hidastaa vauhtiaan. Samaista tehtävää tehtiin myös niin, että ravin sijasta laukka vaihdettiin käynnin kautta. Sama ongelma oli taas läsnä, mutta tehtävän loppupuolella arabiristeytys alkoi kuitenkin kuunnella minua paremmin. Saimme loppuun oikein täsmälliset laukanvaihot, joista saimme Tyyneltä kehut. Siihen oli hyvä lopettaa tämän kertainen ratsastustunti, tietysti loppuravien ja -käyntien jälkeen.

Vastaus:

Tosi kiva tuntitarina, kiva kun sultakin sai pitkästä aikaa tekstiä luettavaksi! <3 Tarina oli oikein hyvin kirjoitettu ja teksti olikin tosi sujuvaa, sekä helppolukuista. Kerroit jokaisesta tunnin tehtävästä ihanan selkeästi ja huolellisesti hyvän kuvailun kera, eikä kirjoitusvirheitäkään tarinasta löytynyt lainkaan :).

Coco vaikutti kyllä olevan oikein pätevä kouluratsu, vaikka virtaa sillä tosiaan aina riittääkin!

Saat palkaksi tästä tietenkin 10 tuntipistettä :).

• Tyyne

Nimi: Amora

21.06.2018 11:07
Vettä päälle ja menoks, yleistunti 20. kesäkuuta (+ ukkosilma-tehtävä)

Keskiviikko ja yleistunti tuntuivat taas sopivasti pelastukselta keskellä harmaata kesälomaviikkoa, joka oli tuntunut muuttuvan lähinnä vain kaaokseksi. Toisaalta koko elämäni mylläsi kunnon kaaoksen keskellä, joten jopa rakas harrastukseni oli joutunut vähän kärsimään siitä. Vettä oli tullut kuin saavista kaataen eikä sille tuntunut näkyvän edelleenkään loppua. Myös muutama salama sekä jyrinää oli näiden päivien aikana onnistuttu havaitsemaan. Huokaisin vähän helpotuksesta astelessani tallitupaan katsomaan tuntilistaa, joka kimpussa olivat myös Sukka ja Outi. Nuori pitkähiuksinen ponityttö sieppasi minut nopeasti halaukseen, kun astuin vain tarpeeksi lähelle häntä. Minusta ja Sukasta oli tullut nopeasti todella hyvät ystävät ja varsinkin nyt, kun en välttämättä käynyt tallilla edes kerran viikossa tyttö kyllä halusi varmistaa, etten karkaa täysin hänen silmistään ollessani tallilla. Ymmärsin tämän hyvin ja olihan Sukka aivan mahtavaa seuraa, joten en valittanut tytölle tästä.
“Tänää tulee hauska tunti”, hänen vieressään ollut Outi ilmoitti hymyillen.
Nyökkäsin varovasti samalla, kun etsin nimeäni tuntilistasta. Tyyne oli selvästi taas kirjoittanut tuntilistan kiireellä, koska nopeasti kirjoitetusta lennokkaasta käsialasta oli vähän vaikea saada jossain kohdissa selvää. Onneksi olin jo oppinut jotenkin tulkitsemaan Tyynen melkein salakirjoitukseksi kelpaavaa lennokasta käsialaa, josta kyllätiesi, jos hänelle oli tullut kiire. Silmiini osui listasta kuitenkin ensimmäisenä jotain aivan muuta kuin minun tai edes Sukan ratsu.
“Maneesi on rikki, ratsastetaan kentällä. Varustautukaa sateeseen!” luin tuntilistan laidassa vinossa olleen tekstin.
Kylmäväre virtasi selkääni pitkin, kun tuijotin sotkuista tekstiä vähän kauhuissani. Aikoiko Tyyne todella laittaa meidät tekemään kentälle jotain erikoista tuossa säässä? Toisaalta meillä oli tallin omistajana sekä ratsastuksenopettajana ihminen, jonka kaikki kyllä tiesivät yllättävistä ideoistaan.
“Mitä menneeks me kentäl?” Sukka säpsähti äkkiä kuulessaan sanani.
“Joo, mennää? Lue vaikka”, sanoin ja osoitin sotkuista vinossa ollutta tekstin repaleisen tuntilistan reunassa.
“Tyyne on kyl yks hullu”, Outikin huomautti.
Siitä kukaan tuskin oli eri mieltä tai, jos oli, hän ei varmastikaan ollut käynyt Keijukkumussa kuin ihan maksimissaan ehkä kaksi kertaa. Jopa minäkin nimittäin ymmärsin tälle tallille tullessani todella nopeasti, että tallia pyöritti varsin erikoinen ihminen, jota ei onnejsi tarvitse ihan pelätä. Tyyneen tosin kannattaa välillä suhtautua vähän varoen, vaikka ei hän ihan vaarallinen kuitenkaan ole.
“Coco?” mutisin hämmentyneenä, kun viimein löysin itseni tuntilistasta.
Nimi ei kuulostanut kovinkaan tutulta, vaikka varmasti olin tammaa joskus nähnyt. Ainakin kohta minulle selviäisi, millaisen otuksen Tyyne oli minulle tälle epäilyttävälle tunnille antanut. Oli Coco millainen ratsu tahansa, tästä tunnista tulisi joka tapauksessa erikoinen.
“Eiku sadevaatteet niskaan ja kentälle, tytöt”, Tyyne tuli pian ovelasti hymyillen huikkaamaan tallituvan ovelta.
“Tai sit vaa heitetään suosiolla heti vettä vaa päälle”, Sukka naurahti, kun Tyyne oli poistunut paikalta.
Lyhyen ponitytön ideakin kyllä kuulosti jopa melkein hyvältä. Emme kuitenkaan päätyneet sitä toteuttamaan. Ei meillä kyllä mitään muitakaan vaihtoehtoja ollut kuin yrittää vetää jotain vedenkestävää päälle. Toisaalta minulla ei ollut mukana mitään sadevaatteita, koska olin ajatellut meidän ratsastavan maneesissa. Onneksi ratsastustakkini ainakin piti pitää vettä, mutta en tosin ollut asiasta täysin varma. Toivoin sen vedenpitävyyden olleen kuiten ainakin osittain totta.

Jokaisen tuntilaisen kasvoilta pystyi lukemaan vähintääkin pienen epäilyksen, kun saavuimme kentälle. Itseäni pelotti lähinnä Cocon reagointi sateeseen. En ollut juurikaan tällaisessa kaatosateessa ratsastanut, mutta luotin itseeni, että osaisin kyllä keskittyä sateessakin, jos tehtävä ei olisi ihan siansaksaa. Ainakin tästä ratsastustunnista tulisi uudenlainen kokemus, koska monilla talleillatunti olisi varmaankin peruttu kokonaan. Tyyne kuitenkin vaikutti kuitenkin itsevarmalta seisoessaan kentän laidalla. Hän oli piiloutunut varmaan kolme kokoa liian suuren sadetakin sisään ja hyvä, jos naisen kasvoja näki jättimäisen päähän vedetyn hupun alta. Ainakin Tyyne oli varautunut pitämään tunnin, vaikka taivaalta oli satanut hevosenkenkiä tai jotain vastaavaa. Onneksi sade oli ainakin vielä sentään vain ihan vain vettä. Sade piiskasi niskaamme jo heti tunnin alusta alkaen, kun lähdimme tekemään alkulämmittelyjä ilman jalustimia. Teimme ympyröitä ja temponvaihteluita, joten ainakin siitä tehtävästä pystyi vielä selviämään, vaikka sää ei meitä sillä tunnilla todellakaan suosinut. Coco yritti välillä vähän väistellä vesipisaroita, joten menomme oli välillä ehkä vähän mutkittelevaa. Ei tamma kuitenkaan pystynyt pakoon pääsemään ja se tieto ulottui jopa arabineidon pääkoppaan asti. Siitä huolimatta Coco tuntui pikkuisen varovan vettä.
“Sitte päästää hyppäämään”, Tyyne ilmoitti pian kentän reunalta.
Tämä ilmoitus sai tuntilaista astetta epäilevämpiä. Ei se välttämättäolisi mahdotonta, josesteet olisivat pieniä eikä tehtävä jäljittelisi tähtitiedettä. Tyyne ei kyllä ainakaan tähtitiedettä osaa, mutta saattaisi hän silti siihen ratsastuksessa pystyä. Epäilin vähän, että pystyisimme selviämään tunnista, jos jyrinä pysyisi poissa. Toisaalta saattoi tunti tässä sateessa olla jo jollekin liikaa.

Kentälle kasattu jumppasarja ei onneksi näyttänyt miltään maailman vaikeimmalta joten en halunnut menettää toivoa tämän tunnin suhteen. Pidin yleensä sateesta, mutta ratsastustunti kaatosateessa oli minullekin uutta. Uudesta asiasta piti tietenkin yrittää nauttia, koska tällaisia mahdollisuuksia ei kaikkialla varmasti saa. Asetin jalkani takaisin jalustimiin juuri ennen kuin Tyyne antoi minulle luvan lähteä hyppäämään jumppasarjaa. Coco lähti onneksi hyvin liikkeelle eikä edes yrittänyt paeta vettä. Huomasin vähän, miten tamma vain tuntui liukuvan liukkaalla kentällä eteenpäin, mutta toivoin arabin hallitsevan sen tilanteen ainakin melkein hyvin. Yritin käyttää oman keskittymisesi lähinnä siihen, että onnistuisin tehtävässä, koska en halunnut antaa sateen haitata minua. Lähestyin ristikkoa rauhallisesti keskittyneesti. Ei niissä ollut paljoa haastetta, mutta sade toi oman lisänsä tähän. Ei ainakin minulta ja Cocolta tämä sujui. En kuitenkaan olosi yllättynyt, jos joku olisi päätynyt kentän pohjalle.

Kun jumppasarja oli hypätty muutaman kerran, Tyyne päästi taas hullut ideansa valloilleen. Hän laittoi meidän nimittäin hyppäämään sarjaa ilman käsiä tasapainon kehittämiseksi. Olin minä vissiin joskus kokeillut hypätä ristikoita ilman käsiä, mutta mitään kovin tuttua se ei minulle ollut. Katsoin ensin, miten Sukka selvitti sarjan lehmäponi Mimmin kanssa. Kaksikolla näytti menneen jopa ihan hyvin, joten minua vähän epäilytti minun ja Cocon suoriutuminen. Yritin olla ottamatta paineita suorituksesta, kun nostin tamman varovasti laukkaan. Tamma kuitenkin lähti hyppäämään itsevarmasti ja rauhallisesti ristikoita, joten minun tehtäväkseni jäi oikeastaan vain tasapainon säilyttäminen. Horjuin vähän, mutta pysyin kuitenkin ruunikon kyydissä.

Ratsastustunnin jälkeen kokoonnuimme tallitupaan repimään märkiä vaatteita päältämme tai siis siellä oli vain minä, Outi ja Sukka. Ella ja Virna olivat paenneet paikalta vain mahdollisimman nopeasti pois.
“Mut hei me selvittiin”, Sukka ilmoittii riemuissaan yrittäessään saada likomärkiä ratsastushousujaan pois jalastaan.
“Totta, ei tota pääse kovin usein kokee”, naurahdin takaisin.
Meillä oli kyllä ollut todella hauska tunti aivan järkyttävästä säästä huolimatta. En silti ehkä huoli toista hullua estetuntia kaatosateessa ihan heti.

Vastaus:

Oi, olipas ihana tuntitarina! Hienosti kyllä selviydyitte hiukan sateisemmasta estetunnista :D.
Tarina oli mielestäni kyllä tosi hyvin kirjoitettu ja tekstiä olikin mukava lukea. Kuvailit oikein kivasti, eikä yksityiskohdistakaan ollut pulaa! Varsinkin tarinan alku oli kyllä superhauska, ja siinä oli myös tosi kiva tunnelma :).

Palkaksi saat tietysti 10 tuntipistettä, sekä tietysti yhden draamamerkinnän kaappiisi!

• Tyyne

Nimi: Linda

18.05.2018 17:25
Tehokoulutunti 7.5.

"Jes!" pomppasin lähes ilmaan tuntilistan luona, kun olin lukenut että nimeni perässä luki Siinan nimi. Olin pari kertaa aiemminkin mennyt Siinalla, joten tiesin miten ihanaa tuolla on ratsastaa.
"Mitä sä hihkut?" kysyi vieressäni oleva Luna, "Ai... Sä sait Siinan."
Tiesin että Luna on Siinan hoitaja. Katsoin ketä muut olivat saaneet. Luna oli saanut Aten ja Jenny oman hoitunsa Liven. Tunnille oli tullut myös irtona Eliza Skyllä.

Seisoskelin Siinan karsinassa. Olin juuri saanut tamman harjattua, sekä laitettua satulan. Avasin suitsista niputukset, laitoin riimun Siinan kaulalle ja sujautin suitset friisiläistamman päähän. Sitten Otin riimun pois kaulalta. Olin ottanut Siinan hivutussuojat jo valmiiksi harjakoppaan. Otin ne siitä ja laitoin tammalle jalkaan.
"Siina taitaa olla valmis", kuulin Cecilien äänen Siinan karsinan oven luota, "Voin auttaa sua viemällä tän harjakopan paikoilleen."
"Kiitos Ceci", annoin Cecilielle ystävällisen hymyn ennen kuin hän lähti viemään harjakoppaa.

Kello oli noin kuusi, kun saavuin Siina taluttaen kentälle. Tamma näytti puhuvan suorastaan intoa, kun mittailin jalustimia minulle sopiviksi. Tyyne tuli punttaamaan mut Siinan selkään.
"Yks, kaks, kol ja selkään", Tyyne säesti kun heilautin jalkani Siinan toiselle puolelle. Otin ohjat sopiviksi samalla kun Siina meni auttamaan Luna Aten kanssa. Annoin Siinan kulkea uralla. Tamma näytti haluavan pysyä koko ajan perässä olevien Elizan ja Skyn perässä, joten jouduin aina välillä pidättelemään tammaa.
"Tänään työskennelläänkin pituushalkaisijalla", Tyynen ääni kuului kentän keskeltä vähän ajan päästä, "Aletaan tulemaan käynnissä aina kentän toiselta lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle, jonka keskikohdassa teemme pysähdyksen. Käännytte aina joka toinen kerta siitä oikealle ja joka toinen vasemmalle. Käännöksen jälkeen pitkä sivu ravataan tehden pitkän sivun keskelle pieni voltti. Ovatko kaikki ymmärtäneet?"
"Joo", kuului pientä mutinaa minun, Jennyn, Luna ja Elizan suista.
"Hyvä, sitten Eliza voikin aloittaa ja sitten Linda valmistautuu", Tyyne kertoi, "Lindan jälkeen menee sitten Jenny ja lopuksi Luna."
Eliza valmistautui Skyllä ja kun tuo oli kääntynyt pituushalkaisijalta oikealle, annoin Siinalle pohkeita. Tamma käveli pituushakaisijaa pitkin. Sen puolivälissä tein pysäytyksen ja käänsin Siinan oikealle. Annoin lisää pohkeita ja Siina lähti raviin. Kentän puolessavälissä tein Siinan kanssa voltin ja taputin tammaa kaulalle onnistuttuaan. Siirryimme takaisin pituushalkaisijalle Elizan perään.

"Nyt kun olette menneet käynnissä pituushalkaisijaa ja pitkät sivut ravissa niin teemme samaa juttua, mutta nyt pituushalkaisija mennään ravissa ja pitkät sivut laukkaa voltti mukaan lukien", Tyyne kertoi, vähän ajan päästä. Siina iki juuri tulossa pitkää sivua ravissa, joten jatkoimme pitkää sivua ravissa ja vasta pysähdyksen jälkeen kun käänsin Siinan vasemmalle pitkälle sivulle, annoin Siinalle laukkapohkeet ja friisiläinen syöksyi laukkaan. Ohjasin Siinan voltille, jonka tamma teki todella hienosti.

Tunnin loputtua teimme vielä yhden kierroksen kentän ympäri pitkillä ohjilla. Lopuksi menimme vielä kaartoon. Taputin Siinaa kaulalle. Laskeuduin alas tamman satulasta, kun Tyyne antoi luvan. Lopuksi annoin vielä suukon Siinan otsalle. Ihanalle Siinalle.

Vastaus:

Olipas ihana tuntitarina! <3 Tarinassa oli hyvin pituutta ja kuvailitkin kaiken oikein kivasti. Muutama lause oli ehkä hieman epäselvä ja ihan pieniä kirjoitusvirheitä löytyi pari, mutta muuten teksti oli kyllä oikein hyvin kirjoitettua ja sujuvaa :). Kerroit tehtävistä mukavan selkeästi, mutta kuitenkin tiivistetysti ja tunnista sai hyvin kaikki tarpeelliset asiat selville!

Palkaksi saat tietenkin 10 tuntipistettä :).

• Tyyne

Nimi: Eliza

29.04.2018 20:18
Tehokoulutunti 9.4.

Nimemme koreili tehokoulu tuntilistan perässä. Siis tietenkin minun ja Skyn nimi. Samalla tunnilla oli vakituisesti Linda, Jenny ja Luna ja sitten me olimme taas Skyn kanssa vierailemassa tällä tunnilla, kuten joskus aiemminkin.
Lista oli tietenkin ratsastuskoulun tallin puolella, koska tunnille menevät hevoset oli tallin hevosia.
-Moi Eliza, tulitko hoitamaan Seraa?
-Hei Jenny. Itse asiassa tulen Skyn kanssa tunnillenne.
-Aijaa, kiva. Tervetuloa meidän tunnille! Tyttö sanoi ja lähti hymyillen satulahuoneeseen.
Kävin hakemassa yksityistallista Skyn riimun ja narun ja lähdin hakemaan tammaa.

Siellä se käyskenteli tarhassa ja hamusi turvallaan maasta heinänkorsia.
-Sky, lähdetään tunnille.
Tamma nosti päänsä ja löntysteli hitaasti portille minua vastaan. Pujahdin lankojen ali, silitin tammaa turvasta ja pujotin riimun tamman päähän. Avasin langat, talutin Skyn lankojen ulkopuolelle ja suljin langat huolellisesti. Käänsin tamman turvan kohti tallia ja lähdimme tallia kohti.
Sky oli rauhallinen ja valpas. Sillä oli pää ylhäällä ja lumouduin aina uudestaan ja uudestaan tamman herasilmistä. Sky käveli kiltisti kanssani, mutta säpsähti hieman, kun edellinen tehokoulutunti pidettiin kentällä ja Lotto se siellä karautti äkisti laukkaan ja Tyyne käytti ääntään voimakkaammin. En jäänyt katsomaan, kuinka siinä kävi, vaan talutin Skyn talliin ja karsinaan.

Hain tamman harjakassin ja aloitin harjaamisen. Sky hamusi karsinasta heinää ja alkoi mutustaa sitä rauhallisesti. Samalla tamman suupieleen jäi yksi korsi suun ulkopuolelle, mutta tamma vain jatkoi mutustelemista. Naurahdin näylle, vedin yksittäisen korren suupielestä ja tarjosin sen Skylle. Tammasta ei onneksi lähtenyt ihan mieletöntä määrää karvaa, toisin kuin Serasta.
Tänään jopa kavioiden puhdistus sujui hyvin, eikä Sky pannut vastaan juuri ollenkaan, outoa, todella outoa. Kävin kippaamassa harjakassin satlariin, vastineeksi toin satulan ja suitset. Nykyään Sky ei edes purrut minua satulaa laittaessa, kun alla oli romaani. Kuitenkin kun sain laitettua tammalle suitset päähän, Sky kolisteli kuolaimia, kuten aina.
Katsoin rannekelloa ja kello alkoi olla noin viittä vaille. En tiennyt missä vaiheessa muut tunnille tulijat olivat, mutta eivätköhän ne sieltä osaisi tulla. Otin ohjat käteen ja lähdimme jo Skyn kanssa kenttää kohti.

-Moi Tyyne.
-Hei Eliza.
Tervehdin tallin omistajaa ja talutin Skyn kaartoon. Olin jo nousemassa selkään, kun näin muidenkin tulevan. Lähdin kävelemään Skyn kanssa uraa pitkin ja samalla Outi kaartoi Ellan kanssa paikallemme kaartoon ja alkoi valmistautua jalkautumaan.
Sky tuntui jo nyt hyvältä allani, vaikka vauhti olikin vielä suht hidasta löntystämistä. Kun muut olivat päässeet ratsujensa selkään, keräsin ohjat käteen muiden tavoin ja lisäsin Skyn vauhtia. Tamma nosti päätään ja käveli heti reippaammin.
-Aloitetaan reippaalla käynnillä, volteilla ja volteilla asetus.
Sky yritti ensimmäisellä voltilla liueta asetuksesta, mutta jo seuraavalla kuunteli apujani ja asettui kivasti.
-Siinä on kaikilla kiva asetus, hyvä tytöt.
-Sitten aletaan tehdä siirtymiä ensin käynti-ravi ja sitten myöhemmin ravi-laukka. Mennäänpä ensin niin, että muuten ravissa, mutta voltit käynnissä. Mahdollisimman paljon voltteja, pitkille sivuille ainakin se kaksi volttia ja lyhyille sivuille yksi tai sitten molempiin kulmiin. Ja olipa askellaji mikä tahansa, menittepä voltilla tai suoralla uralla, niin asetus säilyy.
Tulimme juuri pitkälle sivulle, joten jatkoimme voltin käynnissä ja voltin lopussa siirryimme Skyn kanssa raviin. Ensimmäisellä voltilla Sky puski vastaan ja meinasi tehdä ihan pienen voltin, mutta puskin pohkeella vastaan ja suurensin ympyrää. Seuraavalla kerralla ei ollut ongelmaa, kaikki meni hyvin. Sky kuunteli minua ja asettui hyvin.
-Vaihtakaa välillä suunta. Ratsastakaa pituushalkaisijan poikki Jenny ja Herkku kärkenä.
-Eliza ei kaadu kaarteissa sisäänpäin.
-Herkku hieman reippaammin.
-Ja sitten käyntiin.
Muutaman minuutin saimme kävellä ja sama tehtävä aloitettiin uudelleen, mutta nyt ravi-laukka-siirtymisillä.
-Hyvin meni kaikilla. Seuraavaksi kolmikaarinen kiemuraura. Jokaisen puomin vieressä tai puomien välissä tehdään suoristus ja pysähdys. Liikkeelle lähtiessä pidennetään askelta, ensin käynnissä.
Menimme vuorotellen jokainen tehtävään. Oikeastaan yleensä meitä oli joko yksi tai kaksi ratsukkoa kiemuralla.
-Herkulla hyvä, Skylla hyvä, Ellalla seuraavan kerran vielä vähän enemmän ja Kermalla hyvä. Sitten ravia ja edelleen pysähdykset suoraan ravista.
Kaikilla näytti sujuvan oikein mallikkaasti koko homma. Vaihdoimme suunnan ja teimme tehtävää ravissa vielä hetken, jonka jälkeen saimme levähtää hetkisen.
Tauon jälkeen ohjat kerättiin takaisin käteen. Muuten liikuttiin ravissa, mutta pitkän sivun alusta nostettiin laukka ja tehtävä mentiin laukassa. Luonnollisesti pysähdystä ei enää tehty kiemuralla, mutta askeleen pidennys kyllä. Kaikilla meni koko tunti todella hyvin ja Tyyne oli tyytyväinen meihin. Kävelimme melko pitkät loppukäynnit ja talutimme ratsumme talliin.

Riisuin Skylta varusteet ja vein ne satulahuoneeseen. Sky oli ehkä jo hieman hionnut, joten irrotin satulahuovan ja nostin sen väärinpäin satulan päälle, jotta huovan alapuoli kuivuisi kunnolla. Pesin kuolaimet, niputin suitset ja nostin ne suitsikoukkuun.

Tein melassivettä ja tarjosin sitä Skylle. Tamma joi ahnaasti kaiken, mitä sankossa oli. Sankossa oli noin puolilleen vettä. Kävin huuhtaisemassa sankon hyvin ja palasin sitten harjaamaan Skyn kunnolla. Sky hamusi huppariani, mutta en antanut sen häiritä. Jatkoin harjaamista, kunnes koko hevonen oli harjattu läpi ja vein harjat pois. Tyrkkäsin tammalle iltaheinät nenän eteen ja poistuin karsinasta.
Kävin vaihtamassa kengät ja join itsekin vettä ja katselin paria hevoskuvastoa. Kun Sky oli saanut syödä heinää jonkin aikaa, tyrkkäsin tammalle vielä iltaruuat kuppiin ja aloin valmistautua kotiin lähtöön. Edelliseltä tunnilta minulle oli jäänyt vähän paha olo henkisesti, mutta nyt olin onnellinen siitä, kuinka hyvin meillä meni Skyn kanssa. Ja niin meni muillakin.

Vastaus:

Tosi kiva tarina jälleen! Kuvailit hyvin ja kerroit tehtävänannot huolellisesti, joiden ansiosta tarinaa oli oikein mukava lukea :). Kerroit tallipäivästäsi mukavan monipuolisesti, jolloin koko tarina tuntui paljon sujuvammalta.
Kiva että olitte Skyn kanssa mukana tunnilla, teki varmasti teille hyvää! ;)

Ja palkaksi saat uudet 10 tuntipistettä :).

• Tyyne

Nimi: Eliza

28.04.2018 17:33
Yleistunti 7.3.

Etsin tuntilistasta omaa nimeäni. Nimeni oli listassa toisena ja nimeni perässä luki Tapsa. Tapsa oli siis tämän päivän ratsuni. Heti minun jälkeeni listaa oli tulossa katsomaan Lyydia ja Jenny. Jenny hihkaisi innoissaan siitä, että sai tunnille Kerman. Kaikki lähtivät hakemaan hevosten harjoja ja menivät hoitamaan ratsujaan. Tunnille menevät hevoset oli jo haettu sisälle, joten sitä ei tarvinnut enää tehdä, vaan pääsi suoraan ratsujen kimppuun.
Kaikki olivat karsinoissa hoitamassa ratsujaan, kun kuulin Tyynen sanovan kuuluvalla äänellä käytävällä, että tänään kaikki menevät ilman satulaa, poikkeustapauksia ei tällä kertaa sallittu. Joku taisi hihkaista onnesta, ellen aivan väärin kuullut.
Tapsa oli sitä mieltä, että minulla voisi olla jotain hänelle taskussani. Sanoinkin sen ruunalle ja tämä jätti minut rauhaan. Ruuna oli ihanan kiltti ja rauhallinen, seisoi vain paikallaan ja katseli käytävälle, irrallaan karsinassa. Kun tuli kavioiden puhdistuksen vuoro, ruuna nosteli kaviot kiltisti yksi kerrallaan puhdistettavaksi, sepä oli helppoa. Laitoin vielä suojat etusiin ja lähdin hakemaan suitsia. Samalla vein harjat pois käytävältä pyörimästä.
Suitsien laittaminen oli helppoa. Kuolaimet sai sujautettua helposti Tapsan suuhun ja hihnat ja remmit sai helposti kiristettyä. Laittaessa turparemmiä kiinni Tapsa ei aukonut suutaan tai tehnyt mitään muutakaan tyhmää.
Kello alkoi lähestyä tasaa ja lähdimme hevosten kanssa maneesiin, jossa Tyyne jo olikin.

Ainakin Luna pääsi hyvin Mimmi-ponin selkään jakkaralta ja oikeastaan kaikki muut Tyyne kävi punttaamassa hevosten selkään. Tyyne oli tunnettu punttaamistaidostaan eli hän kyllä punttasi helposti isommankin hevosen selkään. Sai varoa, ettei kiepsahtanut maahan toiselle puolelle.
Tyynen tullessa luokseni minulla oli jo ohjat hyvin kädessä, pidin toista kättä kevyesti Tapsan kyljellä ja nostin jo valmiiksi vasemman jalan koukkuun. Tyyne nappasi jalasta kiinni, sanoi “yksi, kaksi ja kolme” ja kolmannella sinkautti minut ilmaan. Tällä kertaa en meinannut lentää toiselle puolelle, mutta vauhtia oli silti tarpeeksi, että pääsin kevyesti selkään eikä minun tarvinnut kammeta itseäni ylöspäin. Pieni pohkeen puristus riitti saamaan ruunan liikkeelle ja ohjasin Tapsan uralle, missä kaikki muutkin jo olivat.
-Hakekaa tuntumaa siellä selässä. Istutte rennosti ja annatte jalkojen roikkua pitkänä. Istutte pystyssä ja nyrkit kiinni ja pystyyn, kyynärpäät lähellä kylkiä.
-Hiljalleen voitte siirtyä raviin, ei tarvitse mennä tuhatta ja sataa. Voitte mennä hieman hitaampaa ravia ainakin nyt alkuun.
-Tapsalla oikein hyvä vauhti siinä näin alkuun, nojaa Eliza taakse, Tapsan askel voi nyt olla vähän haastava.
-Muillakin hyvä vauhti siinä, voitte ratsastaa voltteja ja ympyröitä ja jos tuntuu hyvältä, niin saatte toki mennä reippaampaakin ravia.
Ratsukot etenivät suht hitaasti, mutta etenivät kuitenkin ja kaikki pysyivät selässä. Vaihdoimme suunnan ratsastamalla radan poikki ja hidas ravaaminen jatkui. Tapsan askeleeseen oli kyllä taas totutteleminen, varsinkin nyt kun ei ollut satulaa. Kaikki meni oikeastaan hyvin, kunhan vain muistin pysyä rentona ja nojata hieman taakse, joista muistuin itseäni hiljaa omassa mielessäni.
Saimme jäädä hetkeksi käyntiin, niin Tyyne kertoi meille tehtävän. Tyyne oli kasannut meille pienen innarin ja sen jälkeen kavaletin. Ainakin alkuun innariesteet olivat ristikkoina ja sitten pieni kavaletti. Nämä mentiin ravissa ja nyt mielellään vähän reippaammin kuin mitä äsken ravattiin.
Lähdimme tehtävään vuorotellen. Tapsan lähtiessä reippaampaan raviin olin vähällä pudota. Selvisin tehtävästä kuitenkin jotenkuten. Tehtävällä joku hevonen nosti laukan ja Tyyne sanoi, ettei se haittaa. Minulla oli jälleen hieman hankaluuksia, tai oikeastaan hieman enemmänkin ja olin taas vähällä pudota.
-Eliza tulee heti uudestaan. Siirrä Tapsa ensin hitaaseen raviin ja anna sen itse siirtyä reippaampaan raviin. Mikäli ruuna nostaa laukan niin anna nostaa. Keskity tehtävällä omaan istuntaasi, Tapsa kyllä menee tehtävän oikein.
Lähdimme tehtävälle ja no, Tapsahan nosti laukan. Olin ihan että “kääk”, en pysy selässä ja paniikinomaisesti tukeuduin ohjaan, vaikka niin ei saisi tehdä.
-Eliza seuraavan kerran ihan rauhassa, ei mitään hätää. Keskity istuntaan, et sinä sieltä putoa.
Muut ratsukot menivät tehtävää välillä ja sanotaanko näin, että minun vuoroni tuli ihan liian äkkiä. Siirsin Tapsan raviin ja se nosti laukan innarilla.
-Hyvä, anna sen mennä.
Keskityin tehtävään kunnolla ja uskoin pysyväni selässä ja pysyinkin!
-Hienosti Eliza.
-Otetaanpa mukaan lävistäjän kavaletti. Hevoset todennäköisesti vaihtavat laukan itse. Jos ei, niin voi vaihtaa parin raviaskeleen kautta. Ja toimikaa!
Suurin osa hevosista tosiaan vaihtoi laukan itse. Tehtävä ei ollut minulle ilman satulaa kaikista mieluisin, olin hieman mukavuudenalueeni ulkopuolella. Mutta tehtävä se oli, mikä määrättiin. Viimeisenä tehtävänä oli toisen pitkän sivun kavaletit hyvässä tahdissa. Nyt minun piti taas keskittyä omaan istuntaani ja niin pääsimme kavalettien yli ja viimein pääsimme loppukäynteihin.

Tunnista jäi minulle ehkä vähän paha mieli, kun tehtävät eivät olleet sujuneet ihan toivotulla tavalla. Ehkäpä ne olisivat sujuneet paremmin, jos minulla olisi ollut sellainen hevonen, jolla oli helpompi istua ilman satulaa. Mutta pitihän sitä tietysti ratsastaa mahdollisimman erilaisilla hevosilla.
Olin todella vaisu ja hiljainen harjatessani Tapsaa, kun yleensä juttelin hevoselle samalla. Poistuessani karsinasta taputin kuitenkin hevosta tavalliseen tapaani ja sanoin ääneen heipat Tapsalle. Lähdin varusteiden kanssa satulahuoneeseen ja äkkiä vaihtamaan kenkiä.
Jenny yritti jutella minulle, mutta väläytin hänelle nopean tekohymyn ja väitin, että minulle tuli kiire. Vähin äänin poistuin tallilta.

Vastaus:

Oikein hyvä tuntitarina, jossa oli mukavan selkeää ja tasaista tekstiä, sekä sopivasti kuvailua! :) Tarinaa olikin oikein miellyttävä lukea, eikä kirjoitusvirheitäkään tekstin joukosta löytynyt. Myös yksityiskohtia löytyi mukavasti, kuitenkin niin etteivät lauseet venähtäneet liian pitkiksi!
Aina ei voi onnistua, ehkä sitten ensi tunnista jäisi parempi fiilis! :)

Palkaksi saat tästä tietenkin 10 tuntipistettä.

• Tyyne

Nimi: Lullu

26.04.2018 14:21
|| Tehokoulutunti || 09.04.2018 ||

Olen iloinen. Tosi iloinen. Nimittäin saisin ratsastaa Keijukummun uusimmalla ponilla, mustalla Petellä koulutunnilla! Näen juuri tuossa nimeni vieressä, nenäni edessä Peten nimen! Hymyilen leveästi. Jenny tarkistaa juuri oman ratsunsa.
"Saankin tänään Herkun", Jenny sanoo ja illistää.
"Vaihdetaanko ratsuja?" Tyttö naurahtaa.
"Ei ikinä", vastaan virnistäen pirullisesti.

Koska ulkona sataa vettä, hieman reilustikin, ovat hevoset sisällä. Hyvä, vaikka welsh cob-ruunan kiinni saaminen tuskin olisi vaikeaa(itse kun olen sokerista). Haen satulahuoneesta ruunan satulan karvasatulavyöllä, suitset, suojat ja harjapakin. Katson onhan harjapakissa rasva. Hyvä, siellä se on. Kannan varusteet Peten karsinalle. Nostan taitettavan satulatelinneen ja jätän satulan siihen. Karvavyö tipahtaa lattialle, joten nostan sen takaisin satulan päälle. Ripustan suitset suitsikoukkuun, josta otan ensin päitset ja riimunnarun tieltä pois. Suojat ja harjapakin jätän lattialle karsinanoven viereen. Vihdoin pääsen hoitamaan mustaa ruunaa. Otan harjapakista harjan ja suan. Sitten astun ruunan karsinaan.
"Moi poika", sanon hellästi ja rapsutan Peteä otsasta. Ruunan silmät ovat lempeät kun alan harjaamaan welsh cobia. Lika vain pöllyää kun harjaan Peten perinpohjaisesti.
"Köh köh", yskin ja peitän suuni kädellä, jottei likaa mene sinne. Saan ruunan harjattua sen suuremmitta ongelmitta joten siirryn puhdistamaan sen kavioita. Se, suupielien rasvaus ja varustus sujuu hyvin. Olen iloinen ja käyn äkkiä auttamassa Lindaa suitsimaan Monnia, joka nostelee päätään pilviin.

"Okei tytöt, voitte lähteä. Tyyne odottaa teitä maneesissa", Justus murahtaa käytävältä ja kävelee aukaisemaan ovet. Talutan Peten kohti uutta maneesia ja Justus jää ovien viereen nyhjöttämään. Jenny naureskelee ja kulkee perässäni maneesiin Herkun kanssa. Linda ja Monni kulkevat kolmen letkan viimeisenä. Tyyne käskee juuri edellisen tunnin tuntilaisia kaartoon.
"Hei tytöt! Tänään teemme kolmikaarista kiemurauraa", nainen tervehtii.
Aleksandra irvistää Kerman selästä.
"Teimme sitä myös laukassa", tyttö selittää. Nyökkään ja vien Peten kaartoon Woojinin ja Loton ja Lyydian ja Ellien väliin. Lasken jalustimet ja nousen selkään. Säädän hetken aikaa jalustimien kanssa ja sitten näplään satulavyötä. Nojaan liikaa sivulle, jolloinka onnistun tipahtamaan welshin selästä. Se katselee minua pöllämystyneenä.
"Oletko kunnossa? Hyvä. Nouse takaisin selkään", Tyyne sanoo. Nousen satulaan, ja tälläkertaa ennen kuin edes pääsen kunnolla ruunan selkään, satula keikahtaa sivulle ja tipahdan TAAS maahan. Tällä kerralla Tyyne ei reagoi ja suoristan satulan, tarkistan vyön ja nousen selkään. Vihdoin ja viimein pääsen kävelemään alkulämppiä. Annan Petelle pitkät ohjat.

"Oukhei, tytöt. Voittekin ottaa ohjat tuntumalle ja lähteä kevyeen raviin. Linda, hidasta vähän Monnia. Jenny, korjaa kevennys. Luna, kantapäät alas. Nyt on hyvä! Linda, älä jää vetokilpailuun Monnin kanssa, se voittaa kuitenkin", Tyyne komentaa. Itse lasken kantapäät niin alas kuin voin, korjaan istunnan ja tarkistan kevennyksen.
"Hyvä tytöt! Nyt, etäisyyksien mukaan voitte laukata pari kierrosta uralla, hidastaa välillä raviin, nostaa laukan ja niin edelleen. Tiivistettynä etäisyyksien mukaan ravi-laukka siirtymisiä, mars!" Tyyne kehottaa. Koska olen Peten kanssa ajautunut liian lähelle Monnia, vaihdan paikkaa. Sitten valmistelen laukannoston. Puolipidäte, ulkopohje ja sisäpohje ja... Pete nostaa ihanan keinuvan ja mukavasti istuttavan laukan. Tyyne kehuu meitä ja naama punaisena teen pienen, huomaamattoman pidätteen, jolloin musta ratsuni hidastaa ravin. Nostan hetken päästä laukan ja Pete laukkaa ihanasti!
"Alkulaukat ovat parasta!" Linda huutaa ja samassa Monni syöksähtää liitolaukkaan ja Linda lentää mukkelis makkelis, Monnin selästä.
"Kakkua!" Minä ja Jenny huudamme kuin yhdestä suusta. Monni on pysähtynyt haistelemaan Peteä, joten nappaan orhen ohjista kiinni. Linda vain nauraa räkättää maassa.

Olemme jatkaneet alkulämmittelyjä ja Tyyne pyytää meitä siirtymään käyntiin.
"Selvä se. Tänään teemmekin tosiaan kolmikaarista kiemurauraa, jokaisessa askellajissa. Jokaiseen kaarrrekohtaan tehdään pysähdys, ja suoralla taasen pidennetään askelta heti nopeasti. Laukassa ei tehdä pysähdyksiä. Hmm, Linda ja Monni voivat aloittaa, muut seuratkaa perässä. Käynnissä siis", Tyyne antaa ohjeet ja Linda kääntää mustan ratsunsa kiemurauralle. Lähden Jennyn kanssa kääntämään yhtäaikaa, ja naurahtaen viittaan Jennylle menemään ensin. Seuraan Petellä jättiläisen shiren ja sen ratsastajan perässä kiemurauralla.

Pete on kamalan reipas, ja minulla on vaikeuksia pysäyttää ruuna.
"Luna, nojaa taaksepäin älä eteenpäin. Muista, älä vedä. Rauhassa. Hyvä! Nyt se onnistuu", Tyyne kehuu ja näyttää peukkua. Hymyilen ja jatkan hommia. Saan Peten rauhoittumaan.
"Ravia, mars!" Tyyne käskee. Siinä vaiheessa tulee ongelmia. Pete lähtee turpa pitkällä, viileään laukkaan. Tyynekin ihmettelee ruunan käytöstä.
"Ehkä se on tammasitoitunut", murahdan kun käännän riehuvan, vaahtosuisen ponin voltille. Kaikki purskahtavat nauruun ja lähden Peten kanssa hitaassa ravissa kiemurauralle. Pysäytän sen kun se rynnii, ja kohta se oppii olemaan rauhassa. Loppu tehtävistä sujuu hyvin.

Koska Pete on reippaana, tyydyn ensin laukkamaan monta kierrosta ympyrällä ennen kuin siirryn kiemurauralle. Viimeisessä kaarteessa lennän vauhdikkaasti Peten selästä.
"Kakkua!" Kaikuu maneesissa. Kaikki nauravat, sillä huomenna nautitaan tuplakakut!

Vastaus:

Apua mikä tarina! Tätä oli ihan superkiva lukea ja monessa kohdassa sai nauraakin :'D. Tykkäsin erityisesti tarinan tyylistä ja aikamuodosta jolla se on kirjoitettu - se toi tarinaan lisää realistisuutta ja se oli hyvää vaihtelua "normaaliin" imperfektiin! Hienosti myös keksit erilaisia yksityiskohtia ja ns. pieniä juonenkäänteitä tarinaan :).
Tunti oli kyllä selvästi erittäin vauhdikas ja tapahtumarikas, mutta siksi tarinaa olikin niin viihdyttävä lukea! :)

Saat tästä palkaksi tietysti 10 tuntipistettä.

• Tyyne

Nimi: Jenny

14.03.2018 21:25
Tehokoulutunti 12.3.2018

Maksanrautias englannintäysiverisen ja suffolkinhevosen risteytys vilkuili minua lempeillä, uteliailla silmillään harjatessani sitä sen karsinassa. Rauhallisuuden perikuva oli saanut lempinimekseen Tilli - nimi kyllä sopi sille hyvin, vaikka kyseisellä mausteella ei tainnut olla mitään tekemistä hevosruunan kanssa. Pieni hymynkare ilmestyi väkisinkin kasvoilleni hoitaessani suloista, hyvin puuhistani kiinnostunutta Tilliä. Hevonen ei kuitenkaan käynyt liian tungettelevaksi, vaan oli varsin rauhallinen olemukseltaan.
"Tilli on kyllä ihanan rauhallinen", tokaisin käytävällä norkoilevalle Sukalle.
"No joo, mutta löytyy siitä villimpikin puoli", ruunan hoitaja naurahti. "Olisitpa nähnyt, kuinka lujaa me laukattiin yks päivä maastossa!"
Hymyilin vain ja harjasin hevosen loppuun. Tänään en pääsisi revittelemään maastoon, vaan lähtisimme Tillin kanssa tehokoulutunnille. Ehkä tunnilla olisi ihan hauskaa, vaikka koulutunnit yleensä miellettiin aika tylsiksi, ainakin maastoiluun tai estetunteihin verratessa.

Pian olimme asettautuneet Tillin kanssa maneesin keskihalkaisijalle muiden ratsukoiden tavoin. Tyyne ei ollut vielä saapunut, mutta tunnin pitäjä saapusi varmaan pian paikalle. Häntä odotellessani säädin satulavyön sopivalle kireydelle ja mittailin jalustimia, jotka olivat edellisen ratsastajan jäljiltä jääneet hieman liian pitkiksi minulle.
"Ai niin, mä tarvisin varmaan jakkaran", kuulin Lunan sanovan vieressäni. Hän lähti metsästämään itselleen jakkaraa, ratsastihan hän melkein kaksimetrisellä Herkulla. Minä onnistuin pääsemään Tillin satulaan omin avuin, mutta olihan se aika paljon pienempi kuin vieressä seisova shirenhevonen.
"Hyvää iltaa oppilaat!" Tyyne tervehti virallisesti, joka sai meidät hieman ymmälleen. Virnistelimme Lunan ja Lindan kanssa hupsulle tallin omistajalle ja aloimme verryttelemään hevosia. Teimme ihan vaan siirtymiä ja voltteja, joissa ei mitään sen kummallisempaa ollut. Tilli oli alusta asti täysillä mukana työskentelyssä, minkä ansiosta ruunan kanssa oli miellyttävä työskennellä. Se totteli heti, kun pyysin siltä jotain.
"Teillä näyttää jo sujuvan yhteistyö oikein hyvin, hienoa", Tyyne kehui kaikkia, muutaman minuutin siirtymisiä ja voltteja tehtyämme. "Voitte siirtyä tekemään kolmikaarista kiemurauraa!"

Verryttely sujui muitta mutkitta myös kiemurauralla, jonka jälkeen päästiinkin itse tunnin pääaiheeseen. Saimme hetken aikaa kävellä uraa pitkin, kun Tyyne selitti tehtävää. Tehtävä sisälsi avotaivutusta, askeleenpidennystä ja pohkeenväistöä.
"Luna voi vaikka ensin lähteä suorittamaan tehtävää Herkun kanssa, ja muut voivat seurata häntä", Tyyne ohjeisti. Luna nyökkäsi ja ratsasti rauhallisessa käynnissä kohti pitkää sivua, jossa oli määrä tehdä avotaivutusta. Herkku suoritti tehtävän hyvin raskaasta rakenteestaan huolimatta. Tilli oli jälleen oma tottelevainen ja yhteistyöhaluinen itsensä, ja avotaivutukset sujuivatkin meiltä kuin leikiten. Avotaivutusten jälkeen teimme pääty-ympyrän lyhyelle sivulle ja kulmasta lähdimme etenemään askeleenpidennystä tehden kohti vastapäistä kulmaa. Kaikki saivat onnistuneesti pidennettyä käyntiä ja saimmekin siitä kehuja Tyyneltä.
Sitten oli vuorossa vielä pohkeenväistöt. Kolmen ratsukon jonossa ratsastimme ensin lyhyen sivun keskikohdasta vähän matkaa niin, että pystyimme tekemään siitä pohkeenväistöä ja lopuksi päädyimme suurin piirtein pitkän sivun puoliväliin. Siitä lähdimme taas jatkamaan matkaa uraa pitkin. Teimme tehtävää vielä uudemman kerran käynnissä, mutta sitten siirryimme tekemään sitä ravissa.

Ravissa jouduimme tekemään hieman enemmän työtä, sillä vauhtia oli nyt enemmän. Tilli oli onneksi kuuliainen eikä alkanut riehumaan innostuksissaan, toisin kuin Höpö, joka tuntui riemastuvan vähän liikaakin vauhdin lisäyksestä. Sabinokuvioinen rautias tilastotamma viskeli päätään ja pärskähteli niin, että koko maneeissa raikui. Linda vain naurahti höpsölle hevoselle ja yritti saada sen jälleen keskittymään olennaiseen.
"Onkohan tällä vähän kevättä rinnassa?" hevosella ratsastava Linda mietti ääneen.
"Saattaa olla", Tyyne sanoi hymyillen ja katsoi hassusti hypähtelevää tammaa. Kun hevonen oli saanut vähän aikaa purettua energiaansa, se jaksoi taas keskittyä hyvin.
"En minä ihan turhaa alkanut sitä Höpöksi kutsumaan", Tyyne sanoi saaden tuntilaiset nauramaan. Vielä pari kertaa suoritimme tehtävää ravissa, hevosten alkaessa liikkua koko ajan sulavammin.
"Hyvältä näyttää!" Tyyne kehaisi ja antoi meidän ottaa lyhyet käynnit, ennen kuin aloimme tekemään tehtävää laukassa.
"Niin, siis haluavatko kaikki kokeilla tehtävää laukassa vai ravataanko vielä?" Tyyne varmisti, vaikka taisi tietää, että Keijukummun rämäpäiset hoitajat varmasti halusivat laukata. Tillikin taisi tunnistaa laukka-sanan, sillä tunsin ruunan terävöityvän heti. Nyökkäilimme naiselle ja niin teimme tehtävää vielä laukassa. Tilli hypähti laukkaan, korvat hörössä ja harja hulmuten. Saimme tehtävän suoritettua onnistuneesti laukassakin, vaikka ratsastajien keskittymiskyky taisi näin lopputunnista olla aika vähissä.

Tilli oli ainakin antanut tunnilla kaikkensa, sillä loppuverryttelyissä hevonen vaikutti melkoisen väsyneeltä. Annoin hevoselle pitkät ohjat ja taputin sen hikistä kaulaa, kävellessämme Lunan ja Herkun perässä uralla.
"Olipa tunti", Luna huokaisi ja heitti jalustimet pois jaloistaan. "Herkku oli ihana, mutta sain mä tehdä töitä, että sain siitä liikettä esiin!"
"Tilli oli kans tosi ihana", sanoin. "Ei tältä ainakaan työmoraalia puutu!"
"Höpö oli... No, perus höpö", Linda sanoi ja jälleen maneesissa raikui iloinen nauru.

Vastaus:

Olipas ihana ja tosi hyvin kirjoitettu tuntitarina! Kirjoitustyylisi oli mukavan sujuva ja kuvailit kaiken hyvin, varsinkin Tillin olemus tuli tässä hienosti esiin :). Tunnin tehtävät oli selitetty selkeästi ja muutenkin tarinaa oli miellyttävä lukea sen huolellisesti kirjoitetun tekstin ansiosta.

Palkaksi saat tietysti 10 tuntipistettä!

• Tyyne

Nimi: Eliza

04.03.2018 13:51
Naperotunti

Puhelimeeni tuli viesti. Heräsin siihen ja katsahdin ensimmäisenä ulos, olihan sänky suoraan ikkunaa vastapäätä. Ulkona oli vielä hieman pimeää. Molemmat kissat olivat sängyssä, jalkopäässä nukkumassa ja myös mieheni oli nukkumassa. Toinen kissoista alkoi haukotella, että joko pitää herätä. Ihmettelin, kuka minulla näin aikaisin laittaa viestiä, vieläpä sunnuntaina. Katsoin puhelimen kelloa, se oli melkein 7:45 ja aloin lukea viestiä. “Huomenta Eliza. Voisitko tulla tänään naperotunnille avukseni klo 13? Käytäisiin vähän maastossa kävelemässä niin tulisit kaveriksi. Anteeksi jos herätin”. Niin, se oli Tyyne. Totta kai suostuin siihen ja lähetin hänelle myöntävän vastauksen ja jatkoin unia, sillä kerkiäisin vielä nukkua. Äsken haukotellut kissakin jäi vielä sänkyyn nukkumaan ja nukahdin nopeasti, onneksi.

Heräsin puoli kymmeneltä. Ehtisin hyvin syödä ja tehdä muut aamuhommat ennen tallille lähtemistä. Ruokin ensimmäisenä kissat ja aloin valmistaa omaa aamupalaani ja söin sen. Meillä olikin salaattia jääkaapissa, joten tein aamupalaksi teetä ja pari leipää, joihin laitoin salaattia päälle. Nam, hyvä aamupala.
Pakkailin reppuun juomapullon ja avaimet, sekä nenälliinoja ja laitoin puhelimen taskuun. Kuulokkeet korvilla lähdin kävelemään Keijukumpuun.
Vaikka kuuntelin musiikkia, kuulin lumen narskumisen kenkieni alla, rakastin sitä ääntä. Aurinkokin alkoi paistaa ja alkoi tulla lämmin. Tänään kun ei tosiaan ollutkaan kovin paljoa pakkasta ja aurinkokin vielä lämmitti, niin olisi naperotuntilaisilla hyvä sää mennä maastoon eikä tulisi kylmä, minullekaan.

-Heissan! Tervehdin tallin omistajaa, joka laittoi juuri Mimmiä karsinaan.
-Hei Eliza. Mukavaa, kun pääsit tulemaan. Kukaan muu ei kerinnyt tulla, kaikilla oli jotain koulujuttuja.
-Mikäpäs tässä, kun ei minulla muitakaan tärkeitä juttuja ole. Tosin hain minä muutaman kuukauden kestävään koulutukseen, mutta sekin alkaa vasta ensi kuun puolessa välissä, mikäli sinne pääsen.
-Ohoh, mihinkäs olet hakenut? Tyyne kysyi mielenkiintoisena.
-Myynnin ja asiakaspalvelun perusteet.
-No sehän kiva!
-Hei, otetaan maastoon Hilla, Mimmi, Höpö ja Tomppa. Voit kävellä vaikka Hillan vierellä, niin tulette sitten viimeisenä.
Hiljalleen talliin alkoi saapua naperotuntilaisia, jotka alkoivat hoitaa omia ratsujaan, jotka Tyyne oli heille määrännyt. Useimmat tuntilaisista selviytyivät jo ihan itse, mutta muutaman kerran piti auttaa esimerkiksi satuloimisessa, jos hevonen oli liian iso, ettei lapsi ylettänyt nostamaan satulaa ratsunsa selkään.

Alkuun hevoset talutettiin kentälle, jossa noustiin sitten ratsujen selkään. Autoin siinä ratsastajia Tyynen kanssa ja Tyyne tarkisti vielä kaikilta turparemmien kireyden sekä satulavyöt. Tyyne kertoi hevosjärjestyksen ja että missään tilanteessa ei mennä toisen hevosen ohi. Pidin perää viimeisenä Hillan vierellä kävellen.
Maastopolulle päästessämme Tyyne kehotti ottamaan ohjat tuntumalle ja painamaan kantapäät hyvin alas. Hetken kuluttua nainen alkoi kävellä hetken aikaa jokaisen ratsun vierellä ja korjasi tarvittaessa ratsastajan asentoa. Päästyään viimeiseksi Hillan vierelle ja korjattuaan ratsastajan asentoa Tyyne palasi jonon ensimmäisen ratsukon viereen kävelemään.
Aurinko paistoi edelleen ja lunta alkoi sataa hiljalleen. Olipa kaunis keli, niin hevoset kuin lapsetkin tuntuivat nauttivan maastosta. Minustakin oli mukava päästä maastoon, vaikkakin vain kävelemään hevosten vierellä.
Välillä Tyyne katsoi taaksepäin varmistaakseen kaiken olevan hyvin. Jos nyt jotakin olisi tapahtunut, olisinhan minä tietysti ilmoittanut siitä Tyynelle.
Mimmi oli melkoisen reipas tapaus ja myös Tyyne huomasi tämän.
-Mimmin kanssa voi ottaa vaikka vielä vähän lyhyemmät ohjat ja istu mahdollisimman painavasti satulassa. Mimmi ei saa ohittaa muita hevosia, vaikka olisi kuinka virtaa.
Jatkoimme matkaa rauhallisessa tahdissa. Muut hevoset olivatkin rauhallisia, mutta Mimmillä näytti tosiaan olevan virtaa melko paljon. Jäin vielä kävelemään jonon viimeisenä kävelevän Hillan viereen, mutta tarkkailin edellä menevää Mimmiä.
Linnut visertelivät, kaikki oli normaalia. Ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta Mimmi kuitenkin pukitti ja sähelsi siinä jotain, jonka seurauksena ratsastaja putosi ponin selästä ja Mimmi onnistui vieläpä polkaisemaan kengän irti takajalastaan.
Tyyne ei tätä ehtinyt mitenkään huomata, joten sanoin “kaikki seis” ja otin Mimmin kiinni, ettei se nyt ainakaan lähtisi huitelemaan omille teilleen.
Kaikki hevoset kyllä pysähtyivät ja Tyyne kääntyi katsomaan minua hieman kummissaan. Samassa hän huomasi kuskin puuttuvan yhdeltä hevoselta. Tyyne lähti kävelemään Mimmin kohdalle ja selitti samalla:
-Jos joku tippuu niin kaikkien pitää pysähtyä silloin. Eliza teki ihan oikein pysäyttämällä kaikki. En olisi mitenkään ainakaan näin nopeasti voinut huomata ratsastajan putoamista. Onneksi meillä oli Eliza pitämässä perää.
Tyyne kysyi lapselta, oliko häntä sattunut. Hieman ääni väristen oli kuulunut ei-vastaus ja Tyyne päätti puntata lapsen takaisin Mimmin selkään. Lapsi oli kuitenkin vielä hieman epävarma ja kysyi edelleen ääni väristen varovasti:
-Entä jos se tekee noin uudestaan?
Ennen kuin Tyyne ennätti sanoa mitään, olin jo minä äänessä.
-Ei se tee, minä talutan ja pidän ponin kurissa.
Tyyne punttasi lapsen takaisin Mimmin selkään ja poimi irronneen kengän taskuunsa. Teimme niin, että Hilla meni meidän eteemme ja tulimme Mimmin kanssa viimeisenä ja talutin ponia ohjasta. Niin matka jatkui ja Mimmikin rauhoittui hieman. Jotain se yritti vielä venkoilla, mutta pistin ponin kuriin.
Käännyimme takaisin tallille ja loppumatka sujuikin hyvin. Hevoset selvästi reipastuivat, oikeastaan kaikki, mutta pysyivät silti kurissa.
Hevoset ratsastettiin kentälle. Ratsastajat jalkautuivat, jalustimet vedettiin ylös, satulavyöt laitettiin löysemmälle, ohjat otettiin pois kaulalta ja hevoset talutettiin talliin. Mimmi heitti peräpäätään ilmaan ja menin ratsastajan avuksi, jotta saimme ponin nätisti talliin.

Tyyne käski laittaa Mimmin käytävälle kiinni. Ponin ratsastaja ei sitä kuitenkaan uskaltanut tehdä, kun Mimmi kuulemma jyräisi hänet. No minä sitten otin ponin ja käänsin sen käytävällä. Otin satulan ja suitset ja annoin ne Mimmin ratsastajalle. Hän vei ne satulahuoneeseen ja sillä aikaa, kun harjasin Mimmiä, Tyyne alkoi lyödä kenkää takaisin Mimmille. Lapsi vain hävisi tallilta, toivottavasti hänelle ei jäänyt mitään traumoja ja tulee seuraavallakin viikolla ratsastamaan. Kun olin harjannut Mimmin ja sille oli lyöty kenkä takaisin, lähdin taluttamaan Mimmiä tarhaan ja samalla avustin muita lapsia, että he saavat ratsunsa turvallisesti tarhaan.

Vastaus:

Oikein hyvä tuntitarina, kiva kun saatiin naperotunnistakin tarinaa pitkästä aikaa! :) Olipas Mimmi kyllä hurjana, toivotaan tosiaan että ponin ratsastaja ei saanut ainakaan mitään isompia traumoja :'D.
Tarinassa oli kyllä tosi hyvä idea, vähän toimintaa naperotunnillekin! Kuvailit kaiken hyvällä, selkeällä tyylillä ja kerroit yksityiskohtiakin mukavasti.

Saat tästä palkaksi tietenkin uudet 10 tuntipistettä :).

• Tyyne

Nimi: Eliza

19.01.2018 14:51
Tehoeste 7.1.2018

Pakkasta oli noin kahdeksan astetta ja olin pukenut välihousut ratsastushousujen alle. Olin laittanut myös takin päälle. Tosin se oli melko ohut, joten laitoin vielä takin alle ohuen hupparin. Tallille kävellessä minulla oli maiharit ja fleecepanta sekä ihan tavalliset sormikashanskat, mutta olin vaihtanut maiharit talviratsastuskenkiin ja pannan ohueen pipoon, minkä voisi jättää kypärän alle. Myös muut tallilla olijat olivat selvästikin pukeutuneet pakkasen varalle.

Sky oli minulla juuri karsinassa harjattavana. Ennen harjaamisen aloittamista olin ottanut sadeloimen pois ja laittanut sen telineelle. Toistaiseksi ainakin Sky pärjäsi luultavasti ihan sadeloimella, mutta ensi viikolla näillä näkymin maanantaina ja tiistaina olisi noin 15 astetta pakkasta ja silloin tamma tarvitsisi viimeistään toppaloimen päällensä. Tammalla oli kyllä jonkinlainen toppaloimi, mutta aina olisi kiva ostaa uusi. Tosin kyllä yritin kovasti säästää Skyn satulaan, mutta saattoihan se olla, että ostaisinkin ensin uuden toppaloimen.
Harjauksesta siirryin kavioiden puhdistamiseen, mikä oli aina oma hommansa. Suojat vielä jalkaan ja varusteiden laittoon.
Nykyisin tamma antoi minun laittaa satulan selkäänsä ilman vastaväitteitä. Tosin olihan satulan alla nykyisin romaani. Kuolainten lämmittämisen jälkeen suitsin tamman ja lähdimme maneesille. Toki meidän lisäksemme tunnilla oli muitakin, olinhan tehoesteellä taas vain vierailemassa Skyn kanssa, mutta ilmeisesti kaikilla muilla tuntilaisilla oli ratsunaan tallin hevonen.

Myös muut ratsukot sekä Tyyne saapuivat muutama minuutti jälkeeni maneesiin ja Tyyne alkoi kasata esteitä muiden ratsautuessa. Sillä aikaa kävelin jo Skyn kanssa uralla.
Muutkin pääsivät aloittamaan tuntia ja hyvin pian Tyyne kertoi tunnin tehtävästä. Tunnilla keskityttiin pysty-okseri-linjalle ja siinä sitten vuoroin pidennettiin ja vuoroin lyhennettiin askelta. Tällaista tehtävää oli tehty myös valmennuksessa, joten sinällään se oli tuttua hommaa sekä minulle, että Skylle, olinhan ollut Skyn kanssa valmennuksessa. Valmennus oli ollut hyvää harjoitusta tulevia kisoja varten ja siksi olin tullut myös tälle tehestetunnille. Tämäkin oli oikein hyvää harjoittelua taas estekisoja varten ja vieläpä, kun joku oli seuraamassa, tässä tapauksessa Tyyne, ja korjaamassa virheet.
Valmennuksessa askeleen lyhennys oli mennyt hieman paremmin kuin pidentäminen, ainakin osittain. Tai kyllähän Sky osasi myös pidentää askelta kivasti, mutta valmennuksessa emme vain olleet mahtuneet tietylle estevälille tietyllä askelmäärällä.
Tunti aloiteltiin lämmittelemällä hevosia ravissa, kuten aina. Lähdin taivuttelemaan Skyta isoilla volteilla ja pyrin saamaan tamman keskittyneeksi ja kuulolle. Kerrankin tamma oli keskittynyt tehtäväänsä, vaikka voltilla Skyta taivuttaessani näinkin tamman lerputtavan kieltään. Tyyne nauroi meille ja Sky veti kielensä pian takaisin suuhunsa.
Kaikki vaihtoivat suunnan omalta kohdaltaan ja uudessa suunnassa jatkoin Skyn taivuttelemista. Sky oli hyvin kuulolla eikä touhuillut omiaan. Se oli oikein mukavaa ja kehuin rapsuttamalla tammaa harjantyvestä.
Noin 15-20 minuutin kuluttua jäimme kävelemään ja pudotin jalustimet pois jaloistani. Pyörittelin jalkojani ja liikuttelin sormiani myös. Pujotin jalkani jalustimiin ja Tyyne kertoi seuraavan tehtävän. Tyyne kertoi pystyn olevan 50 cm ja okserin 60 cm. Niitä voitaisiin sitten nostaa, mutta ensimmäinen tehtävä oli hypätä esteet neljällä askeleella.
Sky itse pidensi askeltaan esteiden välissä ja meni sitten välin kolmella laukalla.
-Ok, mutta vielä ei tarvinnut pidentää. Seuraavalla kerralla tulette neljällä.
Kaikki muut menivät välin neljällä, mutta myös Kerma pidensi askeltaan ja väliin jäi vain kolme askelta, jota Tyyne kommentoi.
Seuraavalla kerralla meidän vuorollamme mahduimme menemään välin neljällä laukalla ja Tyyne kehui. Seuraavaksi tehtävänä oli mennä väli viidellä laukalla, jossa meillä oli hitusen parantamisen varaa. Kokeilimme myös kuudella askeleella, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Jatkoimme siis muutaman kerran viidellä askeleella.
Tyyne nosti esteitä kunkin haluaman mukaan ja ne hypättiin sitten kolmella askeleella. Halusin pystyn jopa 70 cm ja okserin 80 cm. Kisoissa nimittäin toinen luokkamme oli juuri samankorkuinen, toinen hieman matalampi luokka.
Lähdimme tehtävään, johon Sky pisti kaikki peliin. Tamma muuttui vieläkin reippaammaksi ja pidensi itse askeltaan. Väliin mahtui loistavasti ne kolme askelta ja tamma oli energiaa täynnä.
-Hieno, tule uudestaan.
Laukkasin tamman kanssa maneesin ympäri, muut väistivät meitä ja tulimme esteet uudestaan. Kolmella askeleella väli meni niin hyvin kuin on mahdollista. Sky nautti tästä, kun sai laukata reippaasti ja hypätä isompia esteitä. Tamma tuntui todella hyvältä ja voi sitä sen energian määrää, kun tamma oli vasta päässyt vauhtiin. Sky oli nyt parhaimmillaan, mutta enhän voinut montaa tuntia hypyttää hevosta. Vielä loppuravienkin aikana tamma olisi nostanut mielellään laukan, mutta jouduin kieltämään sen, koska muut hevoset ravasivat rauhallisesti.
-Okei, kiitos tunnista, osalla meni oikein hyvin, jääkää käyntiin.
Kaikki hidastivat hevosensa käyntiin ja tunti oli loppumassa, mutta koska Sky oli niin hyvässä vireessä, minulla oli muita suunnitelmia kuin tamman vieminen talliin.
-Voitko Tyyne päästää minut ja Skyn ovesta, niin käymme vähän vielä maastossa? Sky on nyt niin vireessä ja energinen, että käydään vähän purkamassa energiaa.
-Totta kai, mutta olkaa varovaisia ja tulkaa ehjänä takaisin.
-Tietysti!
Tyyne liu’utti isot maneesin ovet auki, jotta pääsimme pois maneesista. Kuulin tallin omistajan sulkevan vielä ovet ja olimme Skyn kanssa kahdestaan.
Pidin ohjat tuntumalla ja kävelimme koko ajan maastoreittiä kohti. Päästessämme leveämmälle tielle, jossa oli hyvä suora, laskin Skyn laukkaan. Se oli selvästi odottanut tätä hetkeä ja pinkaisi laukkaan. Tamma liikkui ihan tosissaan ja lumi vain pöllysi. Sky olisi varmasti jaksanut laukata aina vain, mutta rajansa kaikella. Käänsin tamman takaisinpäin ja annoin tämän vielä vähän laukata. Jouduin Skyn harmiksi siirtämään tamman ravin kautta käyntiin ja kävelemään tallin pihaan. Pitäisikin käydä joku kerta Skyn kanssa maastossa vähän purkamassa energiaa ja itse asiassa olinkin suunnitellut meneväni tamman kanssa maastoon ihan pian.
Kävelimme tallin pihaan, jalkauduin ja talutin tamman talliin.

Riisuin kypärän päästäni ja sen jälkeen Skyn varusteet. Tapani mukaan vein satulan ja suitset satulahuoneeseen ja palasin tamman karsinalle harjakassin kera. Koska tallissa oli viileätä, laitoin hanskat käteen ja harjasin tamman pintapuolisesti. Puhdistin kavioista lumet pois. Nakkasin fleeceloimen tamman selälle ja suoristin sen. Kiinnitin etusoljet ja tarkistin kämmenen mahtuvan hevosen ja loimen väliin. Seuraavaksi kiinnitin mahalenkit ja niin hevonen olikin jo loimitettu. Poistuin karsinasta satulahuoneeseen harjaamaan suojia ja miettimään, mitä seuraavaksi.

Vastaus:

Todella hyvä tuntitarina, tykkäsin tästä kyllä! :) Kerroit tunnista kivasti ja sopivan yksityiskohtaisesti, ja muidenkin tunnin ratsukoiden suorituksista kerroit tarpeeksi. Tekstiä oli jälleen tosi mukava lukea, sillä se oli oikein sujuvaa, eikä siitä löytynyt lainkaan kirjoitusvirheitäkään :).

Palkaksi tästä saat tietenkin 10 tuntipistettä!

• Tyyne

Nimi: Eliza

07.01.2018 20:48
Yleistunti 20.12.2017

Vaikka lämpötila oli aavistuksen lämpöasteiden puolella, oli joissakin kohdissa liukasta eikä tietenkään kävelytietä oltu hiekotettu. Tyypillistä minun tuuriani, kun johonkin lähdin niin teitä ei oltu aurattu tai hiekoitettu.Yleensä tiet hoidettiin juuri silloin, kun olin jo tunnin tai useamman tunnin kuluttua menossa kotiin ja auraaja tai hiekoittaja ajoi minua takaa ja jouduin väistymään lumipenkkaan.
Onneksi sentään maihareissani oli ihan hyvä pito, siltikin muutamassa kohdassa kenkä luisti. Nastakengät olisivat olleet nyt paras vaihtoehto. Olisihan minulla tietenkin ratsastuskengät tallilla, jos laittaisinkin nastakengät, kun eihän nastakengillä voinut ratsastaa. En kuitenkaan kääntynyt takaisin vaihtamaan kenkiä vaan päätin jatkaa kävelemistä maiharit jalassa.

Koska olin tullut tallille osallistuakseni taas tunnille, menin ensimmäiseksi katsomaan, minkä hevosen saisin tällä kertaa. Se oli aina yhtä jännittävä hetki. Toisinaan sitä ilahtui kovasti omasta ratsustaan, juuri koskaan ei oikeastaan tullut pettymyksen tunnetta, vaan sellainen, äh, en osaa selittää. Toisinaan sattui sellainen hevonen, jolla niin ei välittäisi ratsastaa, mutta kyllä se aina yksi tunti meni hevosella kuin hevosella.
Tällä kertaa nimeni perässä luki Siina. Mutustelin nimeä suussani ja yritin yhdistää nimeä oikeaan hevoseen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ensimmäiseksi minulle tuli mieleen shirehevonen, kun Tyyne vaikutti niitä aina välillä haalivan lisää talliin. Pian Luna kuitenkin keskeytti minut ajatuksiltani.
-No kiva Eliza, sait sitten Siinan tunnille, muistathan sinä Siinan, mun hoidokin?
-Öööh, enpä oikeastaan muista, sanoin tytölle nolona.
Luna alkoi nauraa räkättää.
-Voi sinua vanhusta, kun et Siinaa muista. No tule, minä tulen näyttämään ja tulen samalla hakemaan Hillan.
Lähdin kävelemään tytön vierellä tarhoille. Jos totta puhuttiin, niin muutama hevonen oli vaihtunut tällä tallilla aika vauhdilla, joten en oikeasti osannut yhdistää muutamaa nimeä oikeaan hevoseen. Varmaankaan juuri sen takia en Siinaakaan muistanut.

Pääsimme tarhoille ja ystävällisesti Luna näytti minulle Siinan. Lisäksi hän vielä odotti, että saisin tamman mukaani ja sulki langat perässämme. Vastavuoroisesti avasin ja suljin langat toisesta tarhasta Lunan ja Hillan tultua tarhasta ja lähdin taluttamaan Siinaa heidän perässään talliin. Siina käyttäytyi oikein kivasti ja mallikkaasti. Tamma käveli juuri sopivan reippaasti vierelläni eikä säikähdellyt mitään.

En laittanut tammaa edes kiinni karsinaan, vaan pujotin riimun pois ja aloin harjata Siinaa. Pyörittelin ensin reippaasti kumisualla ja sen jälkeen jatkoin harjaamista pehmeällä harjalla. Puhdistin kaviot ja se oli vähän liiankin helppoa, kun yleensä sain tapella sen asian kanssa, viitaten nyt tietenkin Seraan ja Skyihin.
Tarkistin ihan Lunalta, pitikö jotain suojia tai muita erikoisvarusteita laittaa ja Lunan sanoman mukaan virittelin Siinalle suojat. Tamman varustaminen sujui käden käänteessä eikä Siinan kanssa tarvinnut tapella satulasta, vyön kiinni laittamisesta tai kuolaimista. Vaikka aiemmin sanoin Siinan hoitamisen olevan vähän liiankin helppoa, niin olihan se toisaalta mukava, kun ei aina tarvinnut tapella samoista asioista, vaan jonkun hevosen kanssa asiat sujuivat helposti ja mukavasti, siitä tuli itsellekin hyvä mieli.

Alussa hevoset oli saatu hyvin reippaiksi ja kuulolle, jonka jälkeen oli hyvä alkaa tekemään tämän päivän tehtävää.
Tyyne oli laittanut neljä törppöä neliön muotoon ja tehtävämme oli mennä neliöllä aluksi käynnissä ja tehdä tarkat kulmat. Kulmat piti tehdä takaosakäännösmäisesti eli hyvin tarkasti, mutta itsessään takaosakäännöstä ei kuitenkaan tarvinnut tehdä. Aloimme pyöriä neliöllä Tyynen tarkkaillessa meitä.
-Okei, Siina teki siellä jo takaosakäännöksen. Eliza ei tarvitse niin voimakkaasti käyttää sisäpohjetta. Mutta ei se haittaa siis mitään.
Lähes joka kerta ainakin käynnissä Siina teki käännöstä ainakin vähän. En vain voinut sille mitään.
-Eliza, seuraavassa kulmassa älä käytä pohjetta ollenkaan. Pidä jalat hiljaa paikallaan.
-Noin, hyvä. Nyt Siina ei tehnyt takaosakäännöstä, jatka näin.
Seuraavaksi neliötä jatkettiin ravissa ja koitin parhaani mukaan olla kääntämättä tammaa takaosakäännökseen. Totta puhuen se jostain syystä oli minulle hankalaa, koska osasin oikeasti kääntää hyvin hevosen takaosakäännökseen. Jopa laiskan ponin, jolla sitä ei juuri oltu tehty ja joka ei muutenkaan tahtonut liikkua.
Vaihdoimme neliöllä suunnan ratsastamalla neliön poikki ja tehtävän jälkeen jäimme neliöllä käyntiin.
Tyyne oli laittanut myös puomeja keskiympyrälle. Tyyne käski kaikkia siirtymään ympyrällä raviin ja ravaamaan myös puomien yli keventäen. Ympyrällä piti yrittää pitää suht tasaiset välimatkat. Minä ainakin tykkäsin jostakin kumman syystä aina keskiympyrästä kuten myös nyt. Hevosetkin tuntuivat tykkäävän, kun olivat kaikki reippaita. Siina oli hyvä ratsastaa, jonka voisin ottaa toistekin ratsukseni.
Tyyne käski nostaa laukan ja ympyrä pyöri hyvin laukassa. Vauhti oli reipas ja tasainen, kaikilla tuntui menevän hyvin.
Huomasin Tyynen hymyilevän hieman pää kallellaan.
-Mahtavaa tytöt, näyttää todella hyvältä! Olette kehittyneet huomattavasti, näin hyvin en ole teidän aiemmin nähnytkään ratsastavan. Todella nättiä!
Itseänikin alkoi hieman hymyilyttää Siinan selässä. Minulla meni hyvin Siinan kanssa ja olin tyytyväinen siihen, että Tyyne oli tyytyväinen meihin.
-Siirtykää ravin kautta käyntiin, suunnanmuutos ja uusi laukka.
Teimme työtä käskettyä. Käyntiin, suunnanvaihto ja nostimme kaikki laukan miltei samaan aikaan.
-Jenny tuntuuko vähän hassulta?
-Vähän joo.
-Nestorilla on nimittäin väärä laukka. Siirrä vähän isommalla ympyrällä raviin ja uusi nosto.
Jenny siirtyi hieman meitä muita isommalle ympyrälle, siirsi Nestorin raviin ja nosti laukan uudelleen.
-Hyvä. Ja sitten yhtä hyvä ympyrä kuin äsken. Nestori ja Hilla parempi laukka.
-Hyvä tytöt, nyt on taas hieno ympyrä. Ai että olen ylpeä teistä.
-Hei, nytpä keksin. Siirtykää hetkeksi käyntiin ja jalustimet ristiin satulan eteen.
Varmaan kaikki miettivät mielessään, minä ainakin, että mitähän se Tyyne nyt mahtoi keksiä. Tottelimme kuitenkin ja nostimme jalustimet satulan eteen ja odotimme seuraavaa ohjetta.
-Sitten nostatte käynnistä laukan yhä siellä ympyrällä.
Kaikki valmistelivat nostoa ja nostimme laukan.
-Ja hyvä rytmi, pam, pam, pam, Tyyne taputti käsiään.
-Loistavaa. Ah miten hienoja oppilaita minulla onkaan.
-Okei, menkää uralle vielä ravaamaan muutama kierros ja käyntiin.
Tyyne oli selvästikin ylpeitä meistä, sen näki hänen naamastaan. Tallin omistajan silmät kiilsivät pahaenteisesti ja ajattelin jo, että kohta hän keksii vielä jotain päämme menoksi, mutta ei onneksi enää tälle kertaa, vaan saimme jalkautua ja viedä hevoset tallin.

Hoidin Siinan jälleen irti karsinassa. Nostin satulan pois selästä sekä otin suitset mukaani lähtien viemään niitä satulahuoneeseen. Selitin innoissani muille satulahuoneessa oleville, kuinka mukava tunti oli. Jotenkin vähän erilainen kuin yleensä. Muut nyökyttelivät ja Jenny sanoi myös sanansa aiheeseen liittyen.
Siinan karsinalla otin suojat pois ja harjasin tamman huolellisesti. Talliin tultaessa minusta oli tuntunut, että oli saattanut olla jo pakkasta pari astetta, joten kavioiden puhdistamisen jälkeen heitin viltin tamman selälle. Rapsutin vielä Siinaa ja kävin hakemassa hevoselle porkkanan. Aloin puhdistaa suojia ja vein harjat paikoilleen. Toto-kakadu alkoi mekastaa häkissään ja huomasin alusten olevan vaihdon tarpeessa, joten aloin sitten hoitaa vielä lintuhäkin kuntoon ennen tallilta lähtemistä.

Vastaus:

Oikein hyvä ja kivan pituinen tuntitarina! Hienosti meni näköjään tunti, kerrankin täysin ongelmitta :'D. Kuvailit tässä kyllä oikein mukavasti ja yksityiskohtiakin kerroit tarpeeksi, mutta muutaman kohdan olisi voinut kirjoittaa hiukan selkeämmin :). Tosi kivasti kirjoitettu tarina tämä kyllä kuitenkin oli!

Palkaksi saat tietysti 10 tuntipistettä lisää.

• Tyyne

Nimi: Jenny

30.12.2017 12:59
Yleistunti 13.12.

En tiedä, oliko olemassa mitään parempaa kuin ihanan paksu lumihanki ja edessä siintävä, avara pelto, joka suorastaan houkutteli loputtomaan, aina vain kiihtyvämpään laukkaan. Ainakaan siinä hetkessä, kun olimme juuri yleistunnin ykkösryhmän kanssa saapuneet pellon laitaan rämmittyämme sinne lumisten metsäpolkujen kautta, mieleeni ei tullut mitään, mikä olisi ollut sitä fiilistä parempi. Koko pelto edessämme, ratsut innosta korskuen allamme, siirsimme ne raviin ja verryttelimme niitä ennen varsinaista revittelyä.
"Varokaa sitten, ettei tule törmäyksiä!" Tyynen kantava ääni muistutti vielä, kulkeutuen jokaisen ratsastajan korviin. Live puhisi allani energisenä, ja se olisi varmasti ollut jo valmis laukkaamaan täysiä ympäri peltoa - samoin olin minä. Meidän täytyi kuitenkin vielä malttaa odottaa, sillä olihan se hyvä lämmitellä hevoset ensin, eikä suoraa päätä vain syöksyä hurjaan laukkaan. Hevosille olisi voinut tulla revähdyksiä, eikä se tietenkään olisi ollut kiva juttu.

Maltillisesti ravailimme ja laukkailimme pellolla, varoen yhteentörmäyksiä. Musta welsh part bred -ori Monni vaikutti olevan vielä energisempi kuin Live - sen selässä istuvalla Lindalla vaikutti olevan työtä ratsunsa rauhoittelemisessa. Taisi höyrypäiseltä hevoselta pari pukkiakin siinä kamppailussa lentää.
"No, kohta se pääsee juoksemaan sydämensä kyllyydestä!" Tyyne huudahti Lindalle, joka ainakin ilmeestä päätellen näytti olevan varsin kyllästynyt Monnin pidättelemiseen.
Ihme kyllä, niin ratsastajat kuin hevosetkin pysyivät vielä hetken aikaa aisoissa ja suorittivat lämmittelyä kuuliaisesti, vaikka kaikilla olisikin tehnyt mieli jo päästä revittelemään. Sovimme ratsastajien kesken leikkimielisestä laukkakisasta, Tyynen kuunnellessa meitä huvittuneena.
"Okei, etteköhän te ole jo verrytelleet tarpeeksi", Tyyne myöntyi lopulta. Pelto täyttyi innostuneista "jes" -huudahduksista, kun ratsastaja toisensa jälkeen patisti ratsunsa laukkaan. Minä painoin pohkeeni kiinni satuloimattoman connemaratamman kylkiin ja liutin ohjaa hieman pidemmäksi sormieni välistä, jotta Live sai tilaa venyttää itseään laukan vaatimaan, virtaviivaisempaan muotoon.

Lumi pöllysi hevosten kavioiden tampatessa sitä laukan tahdissa. Kylmä tuuli piiskasi vasten kasvoja, mutta Liven lämmin selkä lämmitti minua vastapainoksi. Meidän muiden laukatessa iloisesti, vailla huolen häivää, oli Linda jo muksahtanut Monnin selästä lumihankeen.
"Sattuiko?" Tyyne huudahti tytölle, joka oli jo noussut hangesta ylös. Hän huusi kieltävän vastauksen, joten ilmeisesti pahemmin tippumisessa ei ollut käynyt. Tyyne otti riehaantuneen orin kiinni, sen jälkeen kun hevonen oli ensin vetänyt pari kierrosta rundia pellolla ilman ratsastajaansa. Me muut vain seurasimme operaatiota pysäytettyjen ratsujemme kanssa.
"Onneksi ei käynyt pahemmin", Tyyne tokaisi puntatessaan Lindan takaisin Monnin selkään.
"Otetaanko nyt se laukkakisa?" Lyydia kysyi kullanhohtoisen Tapsan selästä. Rauhallisena herrasmiehenä tunnettu torinhevosruuna pärski tytön alla yllättävänkin innokkaana.
Vastasimme myöntävästi, eikä Lindallekaan tuntunut jäävän minkäänlaisia traumoja tippumisestaan, sillä hän oli innoissaan lähdössä mukaan laukkakisaan. Tyyne lähetti meidät matkaan, ja jäi seuraamaan tiukkaa kisaa pellon laidalta. Monnihan sen kisan taisi viedä, mutta eihän voitto ollut tärkeintä vaan se, että oli hauskaa. Hauskaa joulukuisessa hankitreenissä oli todellakin ollut - sen tuntui myöntävän myös yltä päältä hikinen hoitoponini!

Vastaus:

Oli kyllä superihana tuntitarina! ♥ Hankitreeni selvästikin oli hauskaa kaikista :'D. Teksti oli jotenkin tosi sulavaa ja sujuvasti kirjoitettua - tätä tarinaa olikin tosi miellyttävä lukea :). Kuvailit tosi kivasti myös muiden tuntilaisten menoa ja yksityiskohtia tarinasta löytyikin oikein hyvin.

Palkaksi 10 tuntipistettä!

• Tyyne

Nimi: Jenny

25.12.2017 16:04
Tehokoulutunti 18.12.

Selailin kännykästäni kuvia, jotka olin käskenyt Lyydian ottamaan tämän päiväiseltä ratsastustunniltani. Minulla oli aina vaikeuksia olla tyytyväinen minusta otettuihin kuviin, mutta nämä olivat ihan siedettäviä. Kännykällä otetuiksi kuviksi, kuvat olivat erittäin hyvälaatuisia. Tosin, liian kauan kuvia tuijotettuani aloin löytää kuvista koko ajan enemmän virheitä.
"Kuvia ei sais koskaan jäädä tuijottamaan liian pitkäksi aikaa", huokaisin ja laitoin kännykän pois. Ehkä pieni tauko kuvien selailusta auttaisi saamaan uutta perspektiiviä kuvien tarkkailuun, sitten kun niitä joskus taas katsoisin.
"Niimpä", samalla tunnilla minun kanssani ollut Linda sanoi. Tyttö oli ratsastanut Tillillä, ja Lindan sanojen mukaan ratsukon yhteistyö oli sujunut tunnilla hienosti.
"Tilli on jotenkin niin tottelevainen ja sellainen... Sellainen... Äh, en mä osaa selittää", Linda naurahti. "Tilli on sellainen Tilli!"
Minä en ollut koskaan ratsastanut Tillillä, mutta haluaisin kyllä. Se vaikutti tosi mukavalta hevoselta, mitä nyt olin muilta tallilaisilta kuullut. Sukalta olin tietysti saanut kuulla enemmänkin kehuja Tillistä, mutta hän taisi katsoa hevosta hoitajan vaaleanpunaisten lasien läpi.

Oleskeluhuoneessa ei enää tähän aikaan illasta ollut paljoa porukkaa, olihan kello sentään jo yli kahdeksan. Minunkin piti kohta lähteä kotiin viimeisten kouluhommien pariin, vielä ennen kuin joululoma alkaisi torstaina.
"Niin muuten, miten sulla ja Sillillä meni tunti? Mä en tainnut vielä kysyä, kun me puhuttiin vaan Tillistä", Linda pohti ääneen. Tajusin nyt vasta, kuinka hyvin Silli ja Tilli sointuivat yhteen.
"Ai niin joo", naurahdin. "Meillä meni yllättävän hyvin siihen nähden, että Silli on yleensä semmoinen kömpelö kirahvi. Eihän me vielä mikään maailman paras ratsukko olla, mutta tästä me pikkuhiljaa kehitytään."
Linda naurahti hieman ilmaisulleni kömpelöstä kirahvista ja kyllähän se minunkin mielestäni vähän hassu ilmaisu oli. Vielä hetken aikaa jaoimme kokemuksia tunnista, kunnes Linda sanoi lähtevänsä kotiin. Huikkasin tytölle heipat, ennen kuin siirryin tekemään itselleni kaakaota. Lämmintä juomaa käsissä pitäen, uppouduin vielä hetkeksi miettimään syvällisemmin päivän tuntia.
Tunnilla oli ollut aiheena temponmuutokset jokaisessa askellajissa sekä kolmikaarinen kiemuraura. Tunnin aihe oli siis melko peruskauraa, mutta silti minulla ja Sillillä oli ollut enemmän kuin tarpeeksi tekemistä tunnilla. Hevonen oli tuntunut aluksi aika jäykältä ja jouduinkin tekemään paljon työtä Sillin rentouden eteen. Huolellisen verryttelyn seurauksena ruuna oli alkanut liikkua rennommin, mutta se ei aina aivan ymmärtänyt, mitä siltä pyysin, josta tietysti seurasi sähläämistä.

Sain kuitenkin Sillin paremmin avuilleni tunnin edetessä ja tunnilla tuli selväksi, ettei Silliltä ainakaan yritteliäisyyttä puuttunut. Silli oli pääasiassa miellyttävä ratsu, ja kulki oikein päin, vaikka suorituksemme eivät olleet virheettömiä. Ruuna sai siis ehdottomasti plussaa yhteistyöhaluisesta luonteestaan, vaikka melkoisen raaka ratsuhan se vielä on.
Laukanvaihdotkaan eivät aina ottaneet sujuakseen, mutta taisimme me saada pari onnistunutta vaihtoa kun tehtävää oli tarpeeksi kauan jankattu. Tarkkuutta ja sujuvuutta vaihdoissa saisi vielä olla, mutta tietysti nuorelta hevoselta ei voinut kaikkea vaatia. Silli sai tietysti aina kehut onnistuneesta suorituksesta, ja tunnin loputtua olin positiivisesti yllättänyt kuinka onnistunut tunti oli kokonaisuudessaan ollut. En ollut vielä montaa kertaa ratsastanut Sillillä, mutta minulla oli jo nyt kirkas tulevaisuudenkuva Sillistä. Siitä tulisi varmasti ajan kanssa osaava ja kaikin puolin hieno hevonen!
Olin jälleen eksynyt selailemaan kuvia ja satunnaisia videopätkiä tunnista, ja tällä kertaa osasin katsoa niitä erilaisen linssin läpi. Enää en etsinyt kummastakaan meistä virheitä, vaan keskityin positiivisiin puoliin. Valitsin kuvista yhden jaettavaksi sosiaaliseen mediaan, ja tietysti kirjoitin kuvalle myös kuvatekstin. Sorruin ehkä liiankin ylistävään sävyyn kirjoituksessani, mutta annoin sen itselleni anteeksi. Maailma oli jo tarpeeksi negatiivinen paikka, ja niistä pienistä positiivisista hetkistä piti ottaa kaikki irti.

Vastaus:

Ihan superkiva tuntitarina, jossa oli oikein ihana idea! Kuvailit tässä mukavan selkeästi ja teksti oli muutenkin sujuvaa sekä tyyliltään muutenkin miellyttävää lukea :). Kirjoitusvirheitä en tekstin joukosta bongannut ollenkaan. Asennekin on tässä tarinassa sulla kyllä kohdillaan, pieniin positiivisiin hetkiin kannattaa aina keskittyä!

Saat palkaksi tietysti 10 tuntipistettä :).

• Tyyne

Nimi: Eliza

21.12.2017 19:09
Yleistunti 13.12.2017

Olin innostunut tulemaan vaihteeksi tunneille ja olin tästä Tyynelle ilmoitellut. Tallin omistaja oli mielissään, kun näkisi minutkin taas tunneilla, hänen valvovan silmänsä alla. Joskus mietin pitkäänkin, että miten hän kerkesi nähdä jokaisen ratsukon, suunnilleen jokaisen liikkeen. Hän nimittäin kommentoi ratsukoiden lähestulkoon jokaista liikettä ja ratsukoita oli ainakin meidän tunnilla kuusi. Toki voisi olla enemmänkin, mutta mahduimme hyvin liikkumaan kentällä tai maneesissa ja opettajalla piti olla melkein silmät selässä.

Etsin listasta oman nimeni ja ratsun sen perästä. Jaha, Sera. Ei siinä mitään huonoa ollut ollenkaan, olinkin salaa mielessäni toivonut saavani Seran joskus tunnille. Ja nythän se sitten toteutui.
Talliin alkoi valua muitakin tuntilaisia ja moikkasin useampia, jos törmättiin.
-Käydään sitten maastossa pellolla vähän laukkailemassa. Saa lähteä ilman satulaa jos haluaa. Muuta en vaadi kuin kypärät päähän ja suitset päähän kauraturville ja sitten kukaan ei mökötä! Iloista mieltä mukaan!
Kurkistin käytävälle Seran karsinasta ja kukas muukaan siellä meille mähisi kuin itse tallin omistaja. Tai ei hän mähissyt, mutta kuulosti kyllä melko tomeralta tädiltä. Tyyne oli usein iloinen ja mukava ihminen, mutta oli hän ainakin tietyissä tilanteissa kovin topakka täti.
Jatkoin Seran harjaamista ja kävin pian hakemassa ponin varusteet.
Valitsin ponille maastoon estesatulan, jossa oli punainen satulahuopa. Olin pohtinut ihan vakavissani lähtisinkö ilman satulaa vai en, mutta olin päätynyt kuitenkin laittamaan satulan. Ihan siltä varalta, jos poni nyt sattuisi vähän innostumaan maastossa. Laitoin tietenkin vielä suitset ponille ja hevosia alettiin taluttaa ulos.

Ne, jotka olivat laittaneet ratsulleen satulan, kiristivät nyt vöitä ja alkoivat ratsautua. Muut nousivat rampilta ratsunsa selkään ja Tyyne kävi punttaamassa muutaman ratsastajan. Lisäksi tallin omistaja tarkisti niiden vyöt, jolla se satula nyt sattui olemaan.
-Onko kaikki valmiina? Tyyne kysyi vielä muilta ja sai kaikilta yhteen ääneen huudahdetun vastauksen “joo”.
-No, sitten mentiin.
Ja sitten lähdettiin vaeltamaan kohti peltoa, Lyydian ja Tapsan perässä ja meidän perässämme loput ratsukot. Tyyne vilkuili välillä taakseen katsoakseen, että kaikki olivat mukana ja ettei kellään ollut ongelmia ratsujensa kanssa.
Tällä hetkellä Tyyne käveli minun ja Seran vierellä. Hän oli oppinut luottamaan meidän ratsastustaitoihimme ja siihen, että osaamme reitin, joten sen takia hän ei enää läheskään aina kävellyt ensimmäisen ratsukon vierellä, vaan saattoi kävellä vaikka jonon keskimmäisen ratsukon vierellä. Joskus hän saattoi höpötellä vierellään kulkevan ratsastajan kanssa ja toisinaan hän oli hiljaa.

Aloimme saapua pellolle ja antoi meidän ihan vapaasti ravata ja laukata pellolla, mutta ehtona oli tietenkin se, että ei törmäilty. Moni siirtyikin raviin ja pian jo laukkaan. Jatkoin Seran kanssa vielä pari kierrosta reippaassa käynnissä ja hieman sisemmällä peltoa, jotta muut mahtuivat menemään ohitsemme, jos meni meitä reippaammin.
Pian myös me Seran kanssa siirryimme raviin. Poni olikin tänään mukavasti vähän reippaampi kuin yleensä eikä raipallakaan tarvinnut kuin hieman kevyesti koskettaa ponin takapuolta. Siirryimme muiden mukaan käyttämään koko peltoa.
Hevosille olikin hyvää treeniä mennä vähän pellolla, sillä ne joutuivat nostelemaan kunnolla jalkojaan, olihan lunta noin 20 cm ja pelto oli melkein umpihankea siihen asti, ennen kuin se alkoi vähän tallautua kun siinä liikuimme.
Porukka ratsasteli tosiaan miten sattui, jokainen siis teki oikeastaan omia kuvioitaan. Hyvin kuitenkin väistelimme muita ratsukoita eikä törmäyksiä tullut ollenkaan. Lopuksi vielä Tyyne käski kaikki samaan kierrokseen ja sitten laukkasimme hurjaa vauhtia peltoa ympäri koko konkkaronkka. Tämän jälkeen piti rauhoitella hevoset käynnissä ja lähdimme takaisin tallille. Kaikkien pitikin olla nyt erityisen valppaana, jos hevoset yrittäisivät vielä riehaantua ja lähteä käsistä. Joku hevonen yrittikin, mutta se saatiin pidettyä hallinnassa ja Tyyne meni vielä varmuuden vuoksi kyseisen ratsukon viereen kävelemään, niin ei tapahtuisi mitään.

Tallissa vein varusteet satulahuoneeseen ja harjasin Seraa hieman. Ponille ei tarvinnut laittaa vilttiä päälle, kun ei nyt ollut pakkastakaan, mutta tarkistin kuitenkin vielä kaviot. Onneksi tarkistinkin, sillä niihin oli kertynyt melkoisesti lunta. Kaivelin kaviot puhtaiksi yksi kerrallaan ja poni sai jäädä talliin. Pian olisi iltaruuan aika ja jätin ponin rauhoittumaan karsinaansa. Olihan se vielä tallille tullessa ollut melko energinen.

Vastaus:

Todella mukava ja hyvin kirjoitettu tarina! :) Tekstiin oli selvästi panostettu ja se olikin tosi helppolukuista. Kuvailit sujuvasti ja tekstistä sai kaiken tarpeellisen irti tunnin suhteen. Kirjoitusvirheitäkään tarinasta ei löytynyt :).

Palkaksihan saat uudet 10 tuntipistettä!

• Tyyne

Nimi: Amora

13.12.2017 06:26
Peltorallia jättiläisen kanssa, yleistunti 13. joulukuuta

Katsoin pieni kauhun aiheuttama kalpeus kasvoillani suurta kimoa täysveristä, joka tapitti minua ystävällisesti tummilla silmillään. Olin selvinnyt sen kammottavan kokoisen hevosen kanssa tarhasta hakemisen ja varustamisen verran, mutta vaikein osuus oli vielä edessä. Selviäisikö sen jättiläisen selässä? Ruuna, jonka olin juuri saanut pienien vaikeuksien kautta varustettua, tapitti minua rauhallisesti tummilla silmillään. Olihan se hevonen aika upea näky, mutta kyllä se kuitenkin vähän hirvitti. Tyyne oli päättänyt antaa minulle sille yleistunnille ratsuksi toisen omista silmäteristään. Britti oli kyllä kaikkien mukaan kiltti ja helppo ratsu, mutta minua kuitenkin hirvitti ajatus sen selkään kiipeämisestä. Olihan minut kyllä jo yhden shirenkin selkään saatu, mutta se oli ollut paljon tukevammalta vaikuttava ratsu kuin siro englantilainen täysiverinen. Sille ratsastustunnille olisi saanut lähteä ilman satulaa, mutta minä päätin ihan visusti pitää satulan Britin selässä. Satulan alta pilkotti upea Ison-Britannian lippua esittävä satulahuopa, mikä ei todellakaan ollut suuri yllätys. Omistihan sen hevosen kuitenkin tallin sekopäinen brittifani Tyyne.
“Kai meiän pitää mennä”, sanoin rauhallisesti kimolle täysiveriselle, kun kello alkoi lähestyä uhkaavasti kuutta.

Pihalla olikin jo Sukka ja Outi odottamassa ratsujensa kanssa, että matka kohti pelton voisi alkaa. Nopean tuntilistan muistelun jälkeen päättelin, että meidän täytyi vielä odottaa kahta tuntilaista sekä Tyyneä, joka osasi kyllä hyvin myöhästymisen jalon taidon. Hymyilevä Sukka istui tyytyväisenä tupsujalkaisen hoitohevosensa selässä. Olisihan kyllä Calle ihan hyvin kelvannut minullekin ratsuksi, koska olin sillä nallemaisella ruunalla joskus muistaakseni jollain ratsastustunnilla mennyt. Kirjava Tomppa oli puolestaan saanut selkäänsä Outin, joka oli asettanut satulaa varsin itsevarmasti. Pian paikalle tuli vieraalta näyttävä nuori nainen ruunikon puoliverisen kanssa, jota ei myöskään ollut tainnut ennen nähdä. Viimeisenä tu tilaisista paikalle asteli myöskin minun ihmismuistini ulkopuolella ollut tyttö Roiksi tunnistamaani kimoa andalusialaista taluttaen. Saimme vielä hetken odotella, kunnes Tyyne saapui kunniakkaasti myöhässä paikalle Rutun kanssa. Tallin omistajan myöhästyminen ei ollut minulle enää mikään uusi asia.

Matkasimme rauhallisesti lumisia metsäpolkuja pitkin kohti peltoaukeaa. Britti asteli rauhallisesti eteenpäin eikä välittänyt tippaakaan edes puista välillä tipahtelevista pienistä lumikasoista. Ruuna tuntui todella varmalta ja mukavalta ratsulta, joten pystyin odottamaan ihan hyvillä mielin pellolle pääsemistä. Tuskin minä kuitenkaan olisin Rotan kanssa se pahin kaahailija. Juttua riitti kyllä ihan koko ajan eikä kenenkään tarvinnut edes epäillä, että olisimme joutuneet matkaamaan kiusallisessa hiljaisuudessa. Kun minulle tuli sopiva hetki tarkkailla muita ratsukoita, huomasin olevia ainut, joka oli päätynyt ottamaan satulaan. En kuitenkaan alkanut pitämään päätöstäni huonona.

Pellolle jokaisen tuntilaisen ratsu näyttii pääsevän nopeasti pois omasta unisesta maailmastaan. Jopa karvainen Calle näytti hyvin taidokkaasti, miten lumisella pellolla pystyi kaahailemaan. Jouduimme vähän pidättelemään ratsuja, jotta ne malttoivat alussa ravata edes vähän. Eihän nyt heti alkuun vitsinyt ottaa kovasti suunniteltua laukkakilpailua. Britti tu tui edelleen mukavalta ratsulta, vaikka vasta ravissa onnistuin huomaamaan, miten suuret sen askeleet sen oikein olivat. Tuntuivathan ne vähän oudoilta, koska yleensä ratsuni oli vähintäänkin parikymmentä senttiä ruunaa matalampi.

Asetuimme pellon reunaan valmiiksi laukkakilpailua varten. Tyyne oli vetänyt työläästi lumeen viivan, jolla meidän lähtöpaikkamme oli merkattu. Ruttu puolestaan kertoa pellon toisessa päässä maalin sijainnin. Ratsut pärskivät innoissaan ja kuopivat lunta malttamattomina. Ne olivat selvästi valmiina tiukkaan kilpailuun.
“Kling!” huusi lähtökelloksi pestaamamme Tyyne, joka osasikin toimia siinä tehtävässä yllättävän hyvin.
Se tuskin oli viimeinen kerta, kun Tyyne joutui tuuraamaan lähtökelloa. Kaikki painoivat pohkeensa tiukasti hevostensa kylkiin. Sukalla ollut Calle sekä Britti olivat ne porukan hitaasti syttyvät, kun muut ampaisivat nopeasti meidän ohi. Myös nallehevonen heräsi pian ja kiri ruunikon puoliverisen rinnalle. Rotta yritti saada kavioihinsa vauhtia pitkien ja vahvojen jalkojensa ansiosta, mutta ihan kärkeen emme siltikään päässeet. En minä kyllä halunnut edes vaatia ruunalta kovaa vauhtia, koska olihan se minulle iso enkä edes tuntenut sitä otusta vielä juuri ollenkaan. Calle päätti ottaa kaiken ilon irti. Sukka liukui satulassa vähän huonoon asentoon ja päätyi roikkumaan irkun kaulalle. Olihan se pörröinen ruuna aika huvittava kiitäessä pitkin peltoa.

Meillä oli kyllä takana oikeasti hauska ja onnistunut peltorallittelutunti. Aloin myös olla entistä varmempi, että Tyynellä oli jokin salajuoni totuttaa minut kookkaisiin ratsuihin. Ehkä minä tämän juonittelun kestän niin pitkään, kunnes julmana tunnettu tallin omistaja keksii heittää minut Herkun selkään.

Vastaus:

Taas erittäin kiva tuntitarina! Sisältöä oli tarinassa tosi hyvin ja mielenkiinto lukemiseen säilyi koko tarinan ajan :). Kuvailit selkeästi ja teksti oli muutenkin oikein helppolukuista ja sujuvaa. Kerroit myös muistakin tunnin ratsukoista kivasti, mikä sai tarinan tuntumaan vieläkin realistisemmalta!

Palkaksi saat tietysti 10 tuntipistettä lisää :-).

• Tyyne

Nimi: Noelle

10.12.2017 11:44
Noellen tuntipäiväkirja: Tehoestetunti 10.12.2017 - Nestori

Rakas tuntipäiväkirja, pääsin tänää mun ekalle tunnille Keijukummussa! Ja ihan lyhyellä varotusajalla vieläpä. Oon kyllä jo ilmottautunu vakiotunneille, mut mun seuraavaan tuntiin on vielä viikko. Mutta just nyt mun teki ihan hirvee mieli ratsastaa, kun Nutsilla ei vielä voi, vaikka kyllähän meki tehdään vaikka mitä kivaa päivittäin, eikä se ratsastus nyt mulle niin tärkeetä oo. No, ei mun tarvinnu kun vähä nykästä Tyynee hihasta, nii se jo otti mut tehoestetunnille mukaa tallin uusimmalla ponilla, Nestorilla, jota mä oonki salaa ihaillu... Se hyppää kans tosi hyvin, mut osaa joskus olla hankala. Mut kyl mä Nutsista pidän kii, siitäki kasvaa hyvä esteponi!

No, mutta menin siis Nestorilla. Laittaessa se oli aika kiukkunen ja se yritti näykkiä ja jotai uhkailla, mut kun sen laitto kii, nii ei siinä sen ihmeempiä ollu, vaikka sainki hampaat mun reiteen kun kiristin satulavyötä :)

Mentii sitte maneesille, jossa rakennettii esteet. Aika yksinkertanen rata: neljä estettä lävistäjällä, joita tultiin kahdeksikkona yhden askeleen väleillä. Mä olin Nestorin kanssa ihan hyvillä fiiliksillä, vaikka se kuulemma saattokin kuumua. Toisaalta nyt mentii kahdeksikolla, nii käännökset hidastais muutenki. Suoralla uralla se olis voinu olla pahempi.

Alotettiin tunti verryttelemällä itsenäisesti, vaikka kyllä Tyyne tietty välillä jotai vinkkejä anto. Nestori oli tosi kiva, ihan just mun tyylinen poni niissä verkoissa! Se ei alkuun ees mitään kaahaillu, vaikka tultiin jo kahdeksikkoo puimeina ravissa ja laukassa. Verkassa vauhtia paljon isompi ongelma oli se, että Nessu tuli sisäpohjetta vasten aika paljon kaarteissa, enkä saanu sitä taipumaan rehellisesti, kun kumminki piti myös ulko-ohja pitää napakkana, ettei se päässy juoksemaan.

Vauhtii alko löytymään sitte, ku tuli kunnon esteet peliin ja pari kertaa tultiinki melkosena kanuunana siihe sarjalle :D Onneks päästii ehjin nahoin yli, ja tultiinki sit Nestorin kaa vähä pienemmissä osissa sitä, et sekä ennen estettä, et sen jälkeen oli kontrolli. Mut ei se mitää, sit ku sai lopputunnista päättää korkeuden, nii me jäätii suosiolla siihen 70 senttiin, kun väli kuitenki lyheni kun esteet nousi, eikä olis Nessu välttämättä kovassa vauhissa tullu kovin hyvin siihe lyhyeen väliin.

Mut hengissä selvittii taas, eikä ees maneesin hiekkaa maisteltu! Ihan hyvin siis, kun en oo kuitenkaa vähään aikaan hypänny. Nessu kuitenki ihan semihankala poni noilla esteillä, vaikka hyppääki ihan tosi hyvin jos vauhti vaan on lapasessa. Enkä itekään oikei tiiä, mitä olis pystyny parantaa et oltas tultu paremmassa tahdissa, mut kaipa sen tahdin oppis löytämään pikkuhiljaa, jos pääsis menemään Nestorilla toistekki. Loppujen lopuksi iha kiva tunti, kun pääs kuitenki hyppäämää ja Nessu oli kiva poni energiasta huolimatta! Tää oli tämmönen kokeilukerta, ens tunnilla sit paremmin!

Vastaus:

Tosi ihana tuntikuittaus, tykkäsin kyllä paljon tällaisesta tyyliltään vähän erilaisesta tarinasta! :) Tarinasta selvisi hyvin tunnin tehtävä ja kerroit kivasti Nestorin käyttäytymisestä. Myös kuvailua oli mukavasti, ja tätä lukiessani tuli kyllä jostain syystä kunnon ratsastuskoulufiilis :D.

Palkaksi tästä saat ensimmäiset 10 tuntipistettäsi!

• Tyyne

Nimi: Amora

10.12.2017 07:43
Ei niin kalainen Silli, estetunti 10. joulukuuta

Yritin kovasti pitää nuoren arabialaisen aisoissa, kun lopettelimme alkuverryttelyjä ja Tyyne alkoi selostaa päivän tehtävää. Kauniilla vaalealla harmahtavalla karvalla varustettu nuori ratsuni oli vielä kuulemma koulutukseltaan kesken ja vasta aloitteleva tuntipuksu, mutta kyllä ruuna osasi kuitenkin käyttäytyä yllättävän asiallisesti. Minulle ei nimittäin ollut mikään uusi asia, jos sen ikäinen hevonen oli vielä ihan mahdoton kakara ja jokaisen kauhu ratsastustunneilla. Neljän vanha Silli kuitenkin ainakin osasi esittää pätevää hevosta. Asetuimme toiselle pitkälle sivulle kuuntelemaan, koska keskihalkaisija oli vähän puomien valtaama. Kentälle oli asetettu neljä puomia, joiden asetelman muodosta pystyin heti päättelemään, että kyseessä oli jokin kahdeksikkotehtävä. Semmoinenhan sieltä myös paljastui, kun tunnin homma kerrottiin myös meille neljälle tuntilaiselle.

Wenni lähti ensimmäisenä laukkaamaan kahdeksikkoa hupsun ratsunsa kyydissä. Vasta silloin huomasin kunnolla, miten erikoisilta vaikuttavat valkoiset merkit tammalla oli lapojen suunnalla. Vaikken ollut vielä kauheasti ehtinyt tehdä tuttavuutta sabinon kanssa, oli ilo nähdä, miten nätisti se kulki Wennin kanssa. Höpö ylitti puomit itsevarmasti ja kuunteli ratsastajaansa kiltisti. Saattoihan tamman kuuliaisuus johtua vain Wennin taidoista, mutta epäilin kuitenkin, että myös minä selviäisin hyvin tilaston kanssa, kun joskus pääsisin kiipeämään sen selkään.

Seuraavaksi minut päästettiin Sillin kanssa tehtävän pariin. Alkuun minua vähän jännitti, koska minut oli kuitenkin laitettu nuoren ratsun selkään, joka kyllä oli alkuverryttelyissä kertonut olevansa aika selväpäinen tapaus. Siitä huolimatta vähän epäröin, miten kimo suhtautuisi puomeihin tai varsinkaan esteisiin. Ruuna pyrki hyvin ihan itse pääsemään eteenpäin, joten minulla suurin tehtävä oli tuke hevosta kaarteissa ja säilyttää hyvä rytmi. Arabi toimi nätisti pidin kovasti sen liikkeistä. Odotin jo kovasti, että pääsisimme hyppäämään sitä samaa tehtävää.

Linda sai myöskin suuren Lakun selviämään siitä tehtävästä hyvällä kunnialla. Tamma toimi varmasti eikä mustalla läsipäisellä tupsujalalla tuntunut olevan ainakaan mikään kiire yhtään mihinkään. Kun joku muu oli minun sijastani shiren selässä, huomasin, miten hitaasti ja jopa laiskasti se liikkui. Eihän tommosen körilään kyydissä olossa olisi pitänyt olla yhtään mitään pelottavaa. Sivistyneeltä näyttävä connemara suoritti tehtävää taidokkaasti, kun Outi ohjaili sitä rauhallisesti. Live oli yksi niistä tallin kauraturvista, joita olin ihastellut ihan alusta alkaen. Ruunivoikko näytti olevan juurikin sellainen tottelevainen poni, joka myöskin osasi jotain eikä sen kanssa tainnut tarvita turhia tapella. Liven selkään olisi kyllä ihan mahtava päästä joskus. Pitää varmaan toivoa, että Tyyne antaisi tamman mulle joskus ratsuksi jollekin tunnille tai neuvotella Jennyn kanssa, josko puhelias hevostyttö antaisi minulle joskus luvan kiivetä hoitoponinsa selkään.

Silli laukkasi kaarteesta itsevarmasti kohti matalaa pystyä, jolla ei ollut paljoakaan korkeutta. Huomasin hyvin, miten ruuna oikeasti yritti itsekin miellyttää eikä sen kanssa tarvinnut alkaa tappelemaan, kun arabi ponnisti pienelle pystylle. Kimo tuntui yllättävän kokeneelta esteratsulta, vaikka ei arabin ikä kyllä todellakaan antanut sitä asiaa ymmärtää. Toinen pomppu sujui myöskin hyvin ja minä ehdin hyvin tukea Silliä pohkeella kaarteissa, kun ruuna ei ihan täysiä kaahannut. Kimo ei ollut sellainen alta luisuva liukas ratsu, mikä minulle tuli arabin minusta mieleen. Ruuna ei siis ollut niin kalainen kuin sen nimi antoi ymmärtää. Silli toimi yllättävän kivasti koko tunnin ja ihan mielelläni pystyin kuvitella ratsastavani sillä uudestaankin.

Vastaus:

Tosi hyvä tuntitarina! Kerroit mukavan monipuolisesti tunnin tehtävistä, Sillin käyttäytymisestä, omista tunteistasi nuoren hevosen selässä, sekä muistakin tunnin ratsukoista :-). Teksti oli oikein kivalla tyylillä kirjoitettua, eikä kirjoitusvirheitä tarinasta löytynyt lainkaan.

Palkaksi saat 10 tuntipistettä! :)

• Tyyne

Nimi: Jenny

10.12.2017 00:10
Tehokoulutunti 11.12.

Päivän ratsuni, rautias sabino tilastohevostamma Höpö, oli nimensäkin mukaisesti melkoisen hölmö tapaus. Hoidettaessa se touhotti niin, että se häiritsi hoitotoimenpiteitä. Siispä tamman valmisteleminen tunnille vei hieman tavallista enemmän aikaa. Höpön hölmöilyistä huolimatta olin täysin ihastanut tähän uuteen Keijukummun tulokkaaseen. Se heti saapumisensa jälkeen saanut hoitajakseen Amoran, joka oli jo ehtinyt erota Aten ja Chilin hoitajana. Onneksi Keijukummun periksi antamaton porukka sai tytön palaamaan tallille - emmehän me olisi ilman häntä selvinneet!

Ehkä hieman yllättävästi, ehdin Höpön kanssa tunnille ajoissa. Satuloihin pääsyn jälkeen aloitimme alkuverryttelyn, jossa hyödynsimme etuosakäännöksiä sekä pysähdyksiä. Tarkoitus oli saada hevoset hyvin kuulolle. Siinä olikin työtä ainakin aluksi, sillä Höpö kyttäili maneesin nurkkia, mutta kyllä tamma alkoi pian kuunnella minua paremmin. Höpö liikkui reippaasti eteen ja se tuntui olevan sopivan herkkä.
"Jenny, katse ylös!" kuulin Tyynen kommentoivan. Huomasinkin tuijottavani Höpön niskaa eikä istuntani muutenkaan mikään kovin nätti ollut. Täytyi näköjään keskittyä enemmän, mietin samalla kun kohensin asentoani.

Suoriuduimme hyvin etuosakäännöksistä ja pysähdyksistä, jota teimme siihen saakka, kunnes jokainen tunnin ratsu vaikutti olevan hyvin kuulolla. Sitten tehtävää muutettiin siten, että pitkillä sivuilla oli määrä tehdä sulkutaivutus ja lyhyillä sivuilla täsmällinen pysähdys. Tehtävää tehtiin ensin käynnissä, ja myöhemmin myös ravissa. Höpö oli koko ajan hyvin kuulolla, mutta etenkin ravissa se välillä sekoili askelissaan. Se ei kuitenkaan onneksi ollut niin vakavaa.
"Seuraavaksi onkin sitten vuorossa laukkatyöskentelyä!" Tyyne huudahti maneesin keskeltä.

Pitkillä sivuilla otimme siis vastalaukkaa, ja lyhyillä sivuilla mahdollisimman koottua ravia. Laukasta Höpö vasta innostuikin - hevonen viskeli päätään ja hyppeli jotenkin omituisesti. Kun alkuinnostuksesta oltiin selvitty, suoriuduimme tehtävästä hienosti. Höpö oli erittäin miellyttävä ja yritteliäs ratsu, josta pidin erittäin paljon.
"Nyt on hieno vastalaukka, hyvä Jenny!" Tyyne kehui. Osasi se Höpö olla hienokin, vaikka olikin aika hömelö. Mutta eihän se muuten olisi Höpö!
Teimme vielä tehtävää sillä tavalla, että pitkillä sivuilla tehtiin sulkutaivutukset. Sen jälkeen olikin vuorossa loppuverryttelyt ja hepoille kehut. Oli kyllä jälleen ollut todella mukava tunti, ja Höpön kanssa oltiin koettu tunnilla monia onnistumisen hetkiä!

Vastaus:

Tosi ihana tuntitarina! Kuvailit hyvin ja etenkin Höpöstä kerroit juuri tamman omia höpömäisiä piirteitä hienosti :). Teksti oli selvästi panostettua ja sitä oli helppo lukea sen sujuvuuden ansiosta.

Ja palkaksihan saat 10 tuntipistettä :-).

• Tyyne

Nimi: Sukka

08.12.2017 18:15
yleistunti 13.12

Lucian päivää ei ehkä ihan kodeissa juhlittu, joten oli helpompi paeta tallille silloin. Oleskeluhuoneessa tuntui olevan hirveän hiljaista, kun suurin osa porukasta oli edellisellä yleistunnilla.
- Amaaa! kiljuin kaverilleni huomatessani hänet sohvannurkassa. Amora oli jo kerran ehtinyt lopettaa Keijiksessä, mutta olimme onnistuneet suostuttelemaan hänet takaisin sydännyyhkyemojispämmeillä, joten nyt tyttö hoiti yksiä uusista tulokkaista, Höpö-nimistä tilastotammaa.

- Saitko sä Höppänän tunnille? utelin innoissani samalla omaa nimeäni listasta etsien.
- Mulla on Rotta! Amora irvisti selvästi jännittyneenä suurikokoisesta ratsustaan. Itsekin olin pari kertaa päässyt Tyynen suuren brittiratsun selkään kapuamaan.
- Jes! Calle the cob! Tyyne tuntuu nyt laittavan mulle näitä mun hoitsuja, innostuin huomatessani minulle laitetun Callen.
- Ja me mennään pellolle rallittelemaan! Mä en ainakaan ota satulaa! irvistin Amoralle, joka olisi selvästi ottanut mieluummin hieman pienikokoisemman ratsun.

Calle vain nuokkui tarhan kulmassa kiiruhtaessani sitä hakemaan, eikä nalleruuna ollut moksiskaan siitä, että ujutin riimun sen pehmoisen turvan läpi. Pörröinen karvamammuttini seisoi kiltisti paikallaan karsinassa, tyhjää ruokakuppiaan äänekkäästi koluten. Harjasin Callen mahdollisimman kiiltäväksi, joskin työtä ei ollut onneksi hirveästi, kiitos väistyneiden loskakelien ja ihanan puuterilumen. Kiinnitin suojat laikukkaan ratsuni pörröisiin jalkoihin ja heitin ruunalle turparemmittömät niskaan. Kerkesin vielä taiteilemaan hoitsuni otsatukkaan letin ennen lähtöä.

Matka pellolle sujui rauhallisissa merkeissä, joskin lähtö hiukan myöhästyi Tyynen jouduttua hakemaan lisää vaatetta ja termospullollisen kuumaa brittiteetä. Hän ei kuulemma halunnut muuttua lumiukoksi. Läppä lensi koko matkan ajan, eikä meille varmastikaan tullut tylsää ihanan tuntiporukan kanssa. Amora taisi olla ainut satulallinen, muut keikkuivat ratsujensa paljaissa selissä. Callen pyöreät kyljet lämmittivät jalkojani pörröinen karva pehmensi jo ennestäänkin pehmeitä askeleita. Lumi narskui kavioiden alla ja paksuhöyheniset varpuset sirkuttivat paljaiden puiden oksilla.

Pellolle päästyämme kaikki hevoset - jopa unelias Calle - tuntuivat heräävän. Outillakin alkoi jo olla kova työ yleensä niin lupsakan Tompan pidättelemisessä. Ruunan pilkkupeppu oli suittu kiiltäväksi ja Amorakin tuntui jo ihastuneen ratsunsa brittilippuhuopaan, jonka Tyyne oli Black Fridayta verukkeenaan käyttäen hankkinut Rotalle nettikaupasta. Se oli kyllä hieno! Mielestäni Virnan Svante-hevoselle sopivat ihanasti ylikimaltavat kankisuitset, vaikka ilman satulaa mentiinkin. Ellan onneksi Roin selkä oli lähes yhtä pyöreä kuin pikkuisen Kertun, vaikka kokoa olikin noin puoli metriä enemmän.

Valitettavasti meidän piti ensin hiukan lämmitellä ravaten, ennen kuin pääsimme asettumaan lumisen pellon reunaan jo aukaisemmin suunittelemaamme laukkakisaa varten. Hevoset pärskivät ja kuopivat maata innoissaan, valmiina lähtöön.
- Kling! huusi lähtökelloksi pestaamamme Tyyne ja kaikki painoivat pohkeensa hevosten kylkiin. Vaikka Callen moottori käynnistyikin hiukan hitaammin, sai se silti kurottua pian jo alkuspurtissa väsähtäneiden Svanten ja Roin rinnalle. Tomppa oli aivan kintereillämme, mutta Amora oli päättänyt ottaa hieman rauhallisemmin ei-niin-tutun ratsun kanssa. Kun joku sitten innostui pukittelemaan, seurasivat muut lauman jäsenet perässä, enkä voinut kuin nauraa roikkuessani puoliksi Callen pörröisellä kaulalla ruunan kiitäessä pitkin peltoa lumipöllyn ja mojovien pierujen saattelemana!

Vastaus:

Ihana peltorallittelutarina, tykkäsin kovasti! ♥ Kuvailit tosi kivasti ja realistisesti kaiken tarvittavan myös oikein hyvien yksityiskohtien kera. Pidin paljon myös siitä, kuinka sujuvaa ja ns. kirjamaista tarinan teksti oli - sitä todellakin oli mukava lukea! :)

Palkaksi saat tietysti 10 tuntipistettä.

• Tyyne

Nimi: Sukka

07.12.2017 15:53
yleistunti 6.12

Itsenäisyyspäivänä tallille pakeneminen ei kyllä haitannut minua yhtään, ei tarvinnut imuroida tai siivota tai osallistua ruuanlaittoon. Kotona hyvä, tallilla paras, sanonta sopi täydellisesti. Olin muutenkin innoissani saatuani tälle yleistunnille Mimmin. Lehmäponi hyöri ja pyöri innoissaan laittaessani satulaa sen selkään, mutta tamman puuhailu sai minut vain nauramaan. Huovan valitseminen oli kyllä ollut hankala operaatio - ei olisi pitänyt ostaa kahta huopaa - mutta olin lopulta päätynyt ihanan pinkkiin glitterhuopaan, joka varmasti häikäisisi kaikki kanssatuntilaiset!

Alkuverryttelyiden jälkeen aloitettiin heti ympyrätyöskentely. Meidän kanssamme samaan päätyyn oli määrätty Amora, joka keikkui Pennin leveässä selässä ja ylienergistä arabiruuna Silliä pidättelevä Outi. Mimmi liikkui sopivan reippaasti eteenpäin, mutta yritti taivuttaa kaulaansa liikaa, josta Tyynekin meille huomautti. Aloitimme pysähdyksillä, joita sai tehdä etäisyyksien mukaan. Mimmi kuunteli kyllä hyvin pohjetta, mutta pidätteelle se ei oikein antanut sijaa, joka tuotti hieman ongelmia.

Sähellettyämme vielä ravivolttien kanssa, oli aika siirtyä laukkaamaan. Mimmi pyöritteli korviaan ja se huiski hännällään minne sattui. Kun Tyyne antoi luvan laukka-avuille, oli Mimmilehmä heti säntäämässä vauhtiin. Sain ensin hiukan pidätellä sitä, että vauhti muuttui hallituksi, mutta sitten näppärä ponineiti päättikin karata ympyrältä.
- Ohjaa pohkeella, älä ohjalla! Käännä pää ulos, muttei liikaa, niin se kääntyy takaisin! Tyyne ohjeisti kentän keskeltä keskeyttäen Ellan neuvomisen tasaisesta istunnasta. Vaikka kuinka painoin pohkeet kiinni, voitti Mimmi tämän erän, koska jos olisin nyt kääntänyt sen, olisimme laukanneet toisia päin. Jouduimme siis kiertämään uran kautta. Seuraavan kerran avoimelle sivulle tultaessa olin skarppina: pidin ohjat tarpeeksi lyhyinä, raipan ulkokädessä ja pohkeet kiinni Mimmin jo pörröisiksi muuttuneissa kyljissä.
- Hyvä, nythän se tajusi että Sukalle ei ryppyillä! Tyyne virnisti kehuksi.

Olisimme saaneet tehdä loppuverryttelyt uralla, mutta joku keksi lähteä porukalla maastoon, joten niin tehtiin. Tyynekin pääsi lähtemään vielä ajoissa kello seitsemän teelle. Joku ykkösryhmäläisista oli varmasti pistänyt jo veden kiehumaan.
- Oliks Penni kiva? virnistin Amoralle, kun käyskentelimme pitkin ohjin lumisella metsäpolulla. Jos vierekkäin oli jo vähän tilaa, ei ratsastus muuttunut yhtään helpommaksi, kun Outikin ohjasi puuskuttavan Sillin viereemme.
- Tää ainakin oli ihana! Outi hymyili Naantalin aurinkona. Kumarruin vasten Mimmin lämmintä kaulaa.
- Sä oot kyllä paras.

Vastaus:

Superkiva tuntitarina taas! Kerroit kaikki tunnin tapahtumat hyvällä tyylillä ja kivojen yksityiskohtien kera, eikä kuvailuakaan tarinasta siis puuttunut :). Teksti oli sujuvaa ja taitavasti kirjoitettua.

Palkaksi saat tästä tietenkin 10 tuntipistettä! :)

• Tyyne

Nimi: Ossian

06.12.2017 21:08
A NEW LOVE – TEHOESTETUNTI 3.12.2017

Tyyne oli selvästikin tärähtänyt ja Ossian oli tehnyt väärän valinnan antaessaan naiselle vapaat kädet tuntiratsun valinnassa. Ilmaan minkäänlaista varoitusta, tallinomistaja oli laittanut tunnille ratsuksi vielä vauvahevos Karan. Ei siinä sinänsä mitään, oli Ossian ennemminkin ollut tekemisissä varsojen kanssa – tai ehkä osuvammin nuorten hevosten, olihan Karakin jo hieno, nuori hevosneiti – mutta olihan se aina erilaista. Päätään pudistaen lähti kohti yksityisten puolta.
Karsinassa Kara oli omalla tavallaan ihan hauska ja toi jotenkin mieleen Saken karsinassa pyörimisellään. Kirkkain silmin kaunotar hamusi suloisesti Ossianin sormia ja paidanhelmaa, höristen hiljaa herkkujen toivossa. Kun mitään muuta kuin rakkautta ei kuulunut, pikkuneidin mielenkiinto loppui ja se alkoi tutkia nuolemalla vesiautomaattiaan. Nauraen poika alkoi harjata uutta tuttavuuttaan kaikessa rauhassa.

Maneesiin päästessä, Ossian oli monta kertaa yllättynyt positiivisesti, kuinka ihanaksi Kara oli osoittautunut. Varustaminen oli ollut todella helppoa ja jalustimia mitatessa nuorikko seisoi nätisti paikallaan. Tosin, kun Tyyne tuli maneesiin, Kara olisi halunnut lähteä rakastamaan omistajaansa. Viimeisten säätöjen jälkeen poika nousi kevyesti tamman satulaan ja palkitsi hyvän käyttäytymisen porkkanan palalla. Nuoressa iässä hevoset oli helpointa lahjoa kiltiksi.
Vaikka Ossian oli lähiaikoina mennyt paljon ponikokoisella Trollilla, tuntui Kara melkein pienemmältä sievien askeleidensa ja kapean mallinsa takia. Innokkaasti Kara tepasteli uraa pitkin korvat höröllä katsellen muita ratsuja ja kuunnellen herkeämättä ratsastajansa ohjeita. Ossian yritti istua mahdollisimman keskellä, ettei vahingossa antaisi painollaan apuja, jotka olisivat ristiriidassa muiden apujen kanssa. Nöyrästi täysverinen pysähtyi ja kääntyi pyydettäessä.
Kun alkuverryttelyissä kaksikko oli saanut tuntumaa toisiinsa, alkoi meno oikeasti tuntuakin hyvältä. Ossian yritti ratsastaa mahdollisimman hellästi, mutta selkeästi ja päättäväisesti ja paria hämmennyksen hetkeä lukuun ottamatta meno luisti aika hyvin. Pikkuhiljaa kavalettitehtävällä Kara alkoi kuitenkin innostua. Meno oli kuitenkin lähinnä vain suloista verrattuna Peikkosen pikkurodeoihin, joten innokkaammat askeleet eivät menossa tuntuneet.
Varsinaisella estetehtävällä nuorikko vasta kuumuikin. Tyynekin sai ravata pitkin kenttää aina nostamassa ja laskemassa esteitä, kun Ossian ja Kara suorittivat linjaa matalammilla estekorkeuksilla. Innokkaan tamman hypyt olivat aluksi vähän muuta kuin sulavia, mutta rytmin tullessa myös hypyt paranivat. Rohkeudestaan huolimatta, Kara epäröi aina välillä hieman, mutta hyppäsi kuitenkin nätisti, kunhan ratsastaja muisti antaa tarpeeksi tukea. Kokemattomuus paistoi hyppytyylistä, mutta pikkutamma suoritti urhoollisesti kaikki annetut tehtävät.

– No mitäs mieltä Ossian oli Karasta, kysyi Tyyne, kun tuntilaiset olivat loppukaarrossa. Vaikka pari viikkoa takaperin moni oli päässyt tammalla menemään, uteliaita päitä kääntyi kuuntelemaan kaksikon sananvaihtoa.
– Ihana! Tosi herkkä ja kuuliainen, ei kyllä uskois että tää on näin nuori, kun on niin harvinaisen fiksu, kehui Ossian taputtaen arabia kaulalle. Ei ollenkaan hassumpi pikkutamma.

Vastaus:

Olipas ihana tuntitarina, tykkäsin kyllä paljon! ♥ Teksti oli mukavan selkeää ja selvästi huolellisesti kirjoitettua - tekstiä olikin oikein miellyttävä lukea. Kuvailit tässä tosi kivasti ja sopivan yksinkertaisesti, eikä virheitäkään tarinasta löytynyt ollenkaan!

Palkaksi saat tietysti 10 tuntipistettä :).

• Tyyne

 

Muistithan jättää kavionjälkesi vieraskirjaan ja pyytää hoitsuksi jotakin hevosistamme? ;)

 

©2018 Virtuaalitalli Keijukumpu - suntuubi.com